Silloin oli lähellä, etten kuollut....

Pygmi:
Juuri näin. Paneskelun tarpeen vuoksi onkin luonnollista syrjäyttää kaikki järjen käyttö, tilannetta tulee aina käyttää hyväksi toteuttaakseen geeniensä käskyä joten raiskaamiset ym. seksuaalirikoksetkin ovat ihan selitettävissä geeneillä Ymmärrän huumorin tekstissäsi mutta se kuvottaa silti. Mä oon varmaan vaan vähän herkkä

No suurimmalla osalla miehistä tuo järki onneksi toimii joten kovin suurta hätää ei ole. Mutta juu, miehillä saattaa käydä niin että muna alkaa ajattleemaan enemmän kuin aivot. Onneksi tosin itsellä on sen verta järkeä päässä ettei edes ajattele raiskauksia tai pettämisiä ym. Mutta se pää saattaa kääntyä kyllä auoillessa, se on oikeasti tahantonta ja tielle kattoo vasta kun aivot alkavat toimia. *Nauru*

GoA:
Koska jokainen nainen on mahdollinen paikka johon voi upottaa kalunsa. Tämän takia meillä on tarve kokoajan katella ympärille ja uusien kohteiden tullessa näkyviin unohtuu kaikki muu. itelläkin on ollut muutaman kerran stadissa lähellä tuo. se on meillä geeneissä, meidän tehtävänä on paneskella ympäriinsä.

tää nyt oli kyllä ihan selittelyä, eikä mitenkään vastannut siihen että miten h*lvetissä miehiä yleensä on enää olemassa... ihmettelen sitä koko ajan vaan enemmän

kiiki:
tää nyt oli kyllä ihan selittelyä, eikä mitenkään vastannut siihen että miten h*lvetissä miehiä yleensä on enää olemassa... ihmettelen sitä koko ajan vaan enemmän

No, on niitä voittajia jotka saavat tämän palkinnon ja sit on niitä jotka yrittää parhaansa mut ei vaan onnistu

Suurin osa omista vaaratilanteista on tapahtunu pyörän kanssa liikkuessa: autot ajanu kylkeen, tullu melkein ajettua auton alle tai eteenkiilaavan auton perään, kaatuiltu silleen että iho lähteny vyöstä rintakehään saakka tai lennetty puuta päin tai vedetty aivan liian jyrkkiä jätemäkiä alas ilman minkäänlaisia suojuksia shortseissa ja t-paidassa. Ja kohta pitäis ostaa uus pyörä

[muokattu 11.8.2004 15:21]

Olen meinannut pari kertaa elämässäni hukkua, sitten on oltu parissa autokolarissa, kaatuiltu polkupyörällä, tiputtu katolta ja muista korkeista paikoista, on saatu sairauskohtauksia ja rytmihäiriöitä, on ollut puukko kurkulla, sähköiskuja on saatu jonkun verran ja paljon muutakin kaikkea on tapahtunut, missä hengenmeno on ollut enemmän ja vähemmän lähellä, mutta yhä ollaan hengissä ja hyvä niin...

Dementation: sulla on vissiin vähän useampia suojelusenkeleitä...

kiiki:
Dementation: sulla on vissiin vähän useampia suojelusenkeleitä...

Jos olisi, niin olisi joutunut noihin tilanteisiin koskaan...

Pienenä ku en osannu uida oltiin veneilemässä. Piti sitte lähteä rantaan enkä laittanu pelastusliivejä päälle. Vieressä oli isompi vene jonka köysi meni meijän veneen keulan edestä. Sitte yritin hypätä rantaan mutta kompastuinki tähän köyteen. Laituri pisti toisen reiden verille ja tipahdin mereen. Faija sitte jutteli veneen perässä jotain naapurin kanssa ja ajatteli et mullahan on liivit ettei mitään kiirettä (kiitti faija), tajus sitte kuitenki ettei ollu liivejä ja hyppäs hetken päästä perään.

Sitte tietenki ollu nää vakio sähköiskut sun muut.

Viime syksynä lähti prätkä ”pikkasen” lapasesta. Nopeutta n.120km/h, rajoitus ainaki alle sen. Siin oli sitte semmonen töyssy. Pyörä lensi kaaressa n.10m, itse lensin sen yli. Siinä sitten pyörin pitkin assua jonku 50m, pyörä liukui n.100m. Oli se vaan upeeta seurata silmäkulmasta ku kipinät lensi ja pyörä kimpoili kanttareista eteenpäin. Tulos: Varusteet tohjona, pyörä käytännössä lunariin ja itsellä olo kuin 70v. papalla n.2vko ajan. Selvisin kuitenkin ”säihkähdyksellä”....

Olin kaverin kyydissä moottoripyörällä, kaveri päätti sit vääntää hanaa oikein kunnolla. Olin just sillä hetkellä vähän huonolla otteella kiinni, kädet lähti irti kaverin vyötäröltä ja jalat jalkatapeilta. 180 vauhtia keskustassa olevalla suoralla ja rekkoja tuli vastaan. En vieläkään tajua millä pysyin penkissä kiinni, mutta ihme kyllä en tippunut. Päivän verran sydän hakkas HC-biittiä sen jälkeen.

[muokattu 11.8.2004 17:44]

climate:
Hyvin sä vielä silti levyjä soitat, kädettä, jalatta

Eiku siis kädet kaverin vyötäröltä irti ja jalat jalkatapeilta ;)

ihan sika snadina, kun olin semmonen pieni naperoinen niin...
semmonen iso hylly kaatui mun ”päälle” sillee kivasti...
mie ku huomasin että nyt se kaatuu, jähmetyin uteliaisuudesta (kauhusta) paikalle...
mut suojelusenkelini oli mukana ja olin juuri sellaisessa paikassa että jäin semmoseen välikköön että hylly vaan putos lattialle ilman että se koski muhun ollenkaan...

ööh...en kyllä muista muita lähellä piti tilanteita...

JussiS:
Päivän verran sydän hakkas HC-biittiä sen jälkeen.

Eiks sun sit pitäs jo vaihtaa nimes DJ JussiHC:ks ? :)

.m

Olin jotain 11 ku oltiin Kyproksella ja tipuin sellasesta kiipeilytelineestä pää eeltä , joka oli tehty betonin päälle. Olin ollu jonkunn aikaa hegittämättä mut onneks joku paikkakuntalainen tuli antamaa tekohengitystä ja soitti ambulanssin. Tulin tajuihin vasta sairaalassa ku olin röntgenissä.
Ja sit viis vuotta sitte olin auto-onnettomuudessa ja siinäki oli hengenlähtö aika lähellä...mutta tässä vielä ollaan

96-vuonna jouduin pahaan onnettomuuteen kävelin suoja tiellä ja mopo tuli päin ja lensin 17metriä.Siinä sitten kävi niin et polvet murtu..Mutta olisi voinnut pahemmin Minulle kerrottiin et Jos minulla ei olisi ollut silloin reppua selässä ja eikä se olisi jäänyt niskan alle niin olisin varmaan halvantunnu tai sit pahemmas tapauksessa kuollut..

[muokattu 11.8.2004 19:30]

Tämä juttu kai kuulisi jonkin diabetesfooruumiin valistavana kertomuksena alkoholinkäytöstä mutta...

Kunnon kännäysristely meinasi kerran käydä kohtalookkaaksi, kun aamulla nousin ekasena muiden nukkuessa ja menin hytin vessaan lukkojen taakse. Outo olo ja silmissä pimeni...sain juuri avautua vessanlukon kun voimat petti ja kaaduin hyyttin lattialle. Kaveri onneksi heräsi ja luuli minun olevan vielä kännissä, vaikka melki tajunmenettämiseen syy oli insuliinisokki! Onneksi sain vielä sanottua, että tarvitsen äkkiä sokeria ja zombi olon helittyä elämä voitti!

Pelottava ajatus vaan jos olisin menettänyt tajuni sinne lukkojen taakse, eikä kukaan oli herännyt tunteihin...

Mä vaan putosin joskus 3- vuotiaana rappuset tädin mökillä tyylikkäästi suorin vartaloin kerien suoraan pää edellä ( tietysti) ritillään, joka oli siinä rappusten ala päässä.
Eikun sairaalaan, sitten vielä poliisit perään, kun mutsilla se kaasujalka alkoi painaa kun täti ilmoitti ystävällisesti : ” tää meni ihan hiljaseks ja tönköks!”

Poliisit tuli kuulemma vielä sinne toimenpide huoneeseen asti perässä...
Niin siis itse en muista mutta näin kertoo legenda...mitään vikaa ei kai jääny, paitsi noi pikku ukot.... hus pois nyt...

Ja sitten se mun ensimmäinen tupakka kokeilu. En muista tätäkään olin niin pieni ( taisin olla hyvin onnettomuusherkkä joskus kolmivuotiaana*ding*

Luultavasti faijan askista oli pudonnut yksi kokonainen tupakka pihalle ja minä sitten löysin se. Olin nähnyt että suuhun se laitetaan ja söin sen. Mutsi löysi kun tupakasta oli jäljellä enää joku sentin verran puruja ja filsu.

Siitä tuli sitten myrkytyskeskus keikka. Lääkäri oli syöttäny hiiltä koko ajan tökkiny että pysyn hereillä. Mähän en siitä tökkimisestä ollu tykänny vaan huutanu ku syötävä ja sylkeny hiiltä pois värjäten mutsin ihan mustaks.

Hengissä selvisin tuostakin. Lähtö oli kyllä lähellä, kun aikuinenkin saa kovan kuumee jos syö pienenkin määrän tupakan puruja.

Pygmi:
---
GoA:
Koska jokainen nainen on mahdollinen paikka johon voi upottaa kalunsa. Tämän takia meillä on tarve kokoajan katella ympärille ja uusien kohteiden tullessa näkyviin unohtuu kaikki muu. itelläkin on ollut muutaman kerran stadissa lähellä tuo. se on meillä geeneissä, meidän tehtävänä on paneskella ympäriinsä.

---

Juuri näin. Paneskelun tarpeen vuoksi onkin luonnollista syrjäyttää kaikki järjen käyttö, tilannetta tulee aina käyttää hyväksi toteuttaakseen geeniensä käskyä joten raiskaamiset ym. seksuaalirikoksetkin ovat ihan selitettävissä geeneillä Ymmärrän huumorin tekstissäsi mutta se kuvottaa silti. Mä oon varmaan vaan vähän herkkä

Samalla kannalla olen myös minäkin.. Kuvottaa

Joskus ala-asteella ollessani olin autokolarissa, jonka seurauksena sain ison haavan otsaani, josta näkyi pääkallo Se arpi on vieläkin näkyvissä, ja uskokaa huviksenne, sen haavan teki tonttulakin kulkunen

Sitten joskus myöskin ala-asteella ollessani vene keikkas ympäri meressä joskus klo 11 aikaan yöllä ja siinä sitten huudeltiin aika kauan, et joku tulis pelastamaan. Liivit oli kyllä päällä, mutta meinasin ajautua eroon veneestä ja muista.

Muutama vuosi sitten, mulla oli enemmän tikkejä kehossa, kun olin vuosia, mutta nyt en ole enää varma, onko näin.

Mulla on näit sattunu muuta, ja mutsi aina ollu todistamassa

Eka oli varmaa ku päätin 3v vanhana juosta aitauksen läpi kun serkkukin tek sen, oli kuitenki pari vuotta vanhempi, ja osas liikutta jalkoja vähän vikkelämmin. Ja siellä aitauksessa sattu sitten olee yks tosi kiukkunen heppa joka päätti sitten juosta meit päin... Siinä oli lähellä ettei ois ollu kavion jälki otassa Onneks ehti kuitenki pois alta...

Seuraava oli sitten varmaa kun hyppäsin veteen kun kaikki muutkin ui, mut enhän mä muistanu etten osanut uida, siinä rupesin sitten valuu syvemmälle, kunnes mun setä siten hyppäs perää. Ja siellä järvessä oli kuulema vaa 4-5m syvää et sinne jos oisin vajonnu nii heippa

Sitten on on melkein tultu kalliota pitkin alas kolmipyörällä mikä sekään ei oo ihan sitä fiksuinta.

Yläasteen aikan jouduin sitten pyörällä kolarii. auto osu takapyörään ku päätin et kyll mä siitä ehin. Mutta enpäs sitten ehtinykkään. siinä tuli sitten lennettyy komeessa kaaressa, ja siitä sitten sai aivotärähdyksen...onneks ei ollu kypärää mut eipä sitä senkään jälkee tullu käytettyy...

Ja onhan sitä varmaan tullu kaikkee muuta tyhmää ja vaarallista tehtyy mutta tossa ehkä ne ihan läheltäpiti tilanteet.

Mulla ei oo tästä mitään muistikuvaa mut mutsi on jaksanut aina muistuttaa...joskus vaavina jotai about vuoden mulla oli ollut ohutsuolen tukkeutuma ja olin kuulema itkee parkunut monia viikkoja ja lekurissa vuonna 75 ei ensiapu lekurit osanneet sanoo mitään mistä johtuu jatkuva huuto.
doh,kerran sit olin kuulema istunut sellaisessa tuolissa keittiössä tai jotain ja päässyt jotenkin kurottautuu kuumalle hellalle johon sit poltin hieman kättäni,siitä ensiapuun ja sattu onnex lastenlääkäri hieman kokeneempi sellainen olee paikalla joka samalla tutki vanhempien pyynnöstä mut läpi kotaisin et kun tää poika vaan eikun huutaa,niin tuli lekurilta diagnoosi et tää lapsi leikkaukseen ja äkkiä!
Ambulanssi paikalle ja isompaan mestaan,oli kuulema ollut lääkärin mukaan enää päivistä kyse kun olis lähtenyt henki joten ei voi muuta kun olla tyytyväinen näin 29 vuoden jälkeen et on terveenä hengissä ja tuli ns pelastettuu oma henki,tapahtumasta ja kuoleman lähellä käymisestä mua muistuttaa pikkurillissä pieni paloarpi.