joskus pienempänä (yli vuos sitten) mutsi vei mua pyörällä tarhaan ja aamulla oli tylsää vaa istua siinä ja aina laitoin jalkani jalkojen pinnoihin niin että siitä tuli se ääni vaikka mutsi aina kiels ja huusi siitä mulle mä vaan jatkoin ja sitten NAPS! ja jalka oli pinnojen välissä ja sit ulistiin ja vieläkin hyvät jäljet on kun toisella puolella oli rattaat, toisella ketjut ja välissä pinnat... :)
sillon tuntui että kuolemaa tehdään, onneksi naapurin setä heräsi huutooni ja tuli metallisaksien kanssa pistämään pyörän osiksi...
toinen juttu oli kun skeittailin vielä ja lähin ditsistä (jossain astekulmassa oleva vanerilaitos, suora semmoinen joka oli pari metriä korkea) lähin siitä ylhäältä ja yhestä renkaasta oli sitten lähtenyt ruuvi jolloin se ei pysynyt kiinni ja painoin laudan alas ja se tökkäsi siihen ja lensin kaaressa siitä sitten turvalleni ja käsi jotenkin painoi kylkeen niin että en saanut vähään aikaan happea, siinä tuli pieni paniikki kyllä, onneksi kaverit neuvo miten pitää olla niin ei tullut mitään paniikki-kohtausta kummiskaan
ja onhan sitä fiksuna tungettu haarukkaa pistorasiaan suihkureissun jälkeen sekä alettu vaihtaa lamppuja vaikka valot on ollut päällä jne...
ei nyt mitään pahoja... mut itelle ihan tarpeeksi jännitystä...