ahistus.. mä sairastin sitä ja välillä sairastan edelleen... kunnes opin miettimään asioita uudella näkökulmalla.
viime puolvuotinen on ollu mulle henkinen helvetti joka on ollu yhtä vuoristorataa mutta nyt olen
toivottavasti päätepysäkillä.
Mä olen alkanu miettii uudella tavalla joka on auttanu mua tähän päivään nousemaan kokoajan enemmän ylös ja ylös ja nytten osaan ajatella paljon selkeemmin ja rauhallisemmin kuin moniin kuukausiin, ehkä jopa vuosiin.
mun suurimmat muutokset.
-mä olen lakannu pitämästä puhelintä äänellisenä.. jos jollakin on jotain asiaa se osaa laittaa viestin känään taikka klubbariin..
-mä olen alkanu miettii omaa elämää ja en keskity kokoajan auttelemaan muita.. otan nyt aikaa itteleni ja autan itteeni joka on tuonu uskomattomia tuloksi just viime aikoina.
-mä olen jättäny jotain bileitä väliin enkä käy missä mun odotetaan käyvän.. meen sinne minne musta tuntuu hyvälle.
-nykyään vietän hetkiä ihan yksinääni ja mietin, millaisen kuvan annan ittestäni muille. eli irrottaudun omasta minästä ja katson itteeni kuin tuntematon ja arvioin itteeni.
-purin siihen että en ole ylimielinen muille, miksi olisin? toiset osaa rakentaa hyvin taloja, toiset osaa soittaa hyvin musiikkia, toiset osaa tehhä vaatteita ja toiset taas on hyviä jalkapallossa. miksi nostaisin itteni jonkun yläpuolelle? kaikki ollaan ihmisiä jotka osaa jotain.. turhaa siitä isoo numeroo tehhä.
-mä otan nykyään aika rauhallisesti, tykkään luonnosta ja keskityn lukemiseen ja ittensä oppimiseen, jos joku muu on puhunu musta pahaa niin mietin mikä ajoi sen siihin pisteeseen että se puhu musta sillee, jos se käytti mua hyväkseen se sitten käytti ei käytä toiste, en jaksa enää keskittyy tommoisiin pieniin seikkoihin kun ne on korjattavissa mahdollisimman pienillä jutuilla.
-mä viihdyn kotona tosi hyvin ja tosi harvoin jaksan enää lähtee pois täältä, kavereita ja ystäviä kummiskin tapaan viikonloppusin missä liikunki niin arkipäivät on mulle sitä omaa kultasta aikaa.
elämä on mysteeri.. ja jos et ole masentunu niin et sitten voi myöskään kokea sitä ilon tunnetta kun se aikanaa tulee.. miksi edes aina pitäis olla iloinen.. luulisi että sekin olisi puuduttavaa.. meillä ihmisillä on vain tapana valitella heti pienistämmistäkin jutuista... mäkin olen jopa syylistyny siihin... mut ihminen oppii kokoajan.. minäkin olen tehny tuhat ja sata virhettä, mutta niitä käsittelemällä oppii ja niin pystyy jatkaa paljon paremmin eteenpäin minne onkaan matkalla.
eli käsittele ne ongelmat itsesi kanssa, ei se auta jos joku tulee viereen sanomaan no voi voi kun sulla on paha olla...
uskomatonta mutta totta, masennuksesta selvii parhaiten ittensä kanssa koska sä olet se joka voit itteesi vaikuttaa.