Lene:
Anteeksi vain, mutta se, että ylittää elämässään tietyn rajapyykin ei tarkoita, että ihminen olisi yhtään sen kehittyneempi tai kykenevä käsittelemään yksin tietynlaisia asioita.
No riippuu, mitkä tietynlaiset asiat on kyseessä, mutta tietysti ajan myötä kehittyy ja pystyy omaksumaan kykyjä, joilla selviää tilanteista, joista ei olisi ehkä aiemmin selvinnyt. Tuohan on koko sen hienon pelin, jota myös elämäksi kutsutaan, idea!*
Ja vaikka juridisesti on määritelty täysi-ikäisyys siihen 18 ikävuoteen, on kuitenkin aika yksisilmäistä olettaa, että mä olisin pitänyt sitä viestissäni aikuisuuden mittana.
Aikuisuusko tarkoittaa sitä, että on selvittävä elämästä yksin? BS! Eikös se aikuisuus nimenomaan tarkoittanut, että on valmis ottamaan vastuuta itsensä lisäksi muista ihmisistä ja ympäristöstään?
Ei aikuisuus tietystikään tarkoita sitä, että elämästä olisi selvittävä yksin. Enhän mä niin sanonutkaan - se olit sinä.
Sen sijaan, kyllä toi jälkimmäinen kuuluu siihen, mitä itse kutsun aikuisuudeksi.
Lasten ja nuorten itsetuhoisat ajatukset. Murrosikä ja teini-ikä on aina ollut rankkaa aikaa.
Vähän niin kuin kaikki naiset on huoria ja miehet sikoja? Aikamoinen julistus. Eiköhän toi ole varsin subjektiivista.
Minkäköhän takia nykyään ajatellaan, että ne asiat mitä nuoret ovat ennen normaalisti käyneet läpi, ovat nykyään psyykkisiä ongelmia?
Koska asioita pystytään tarkastelemaan entistä paremmin ja yksilötasolla. Tämä on kehitystä, jonka asioita pystytään käsittelemään entistä tarkemmin, eikä vain käsittelemään niitä esimerkiksi köyhien, rikkaiden, homojen tai vaikka vammaisten ongelmana.
Ongelma on siinä, ettei nykyään tunnuta osaavan käsitellä tällaisia asioita, ei osata käsitellä pahaa oloa normaalina elämään liittyvänä asiana.
Mihin nostalgiseen menneisyyteen sä viittaat, kun vertaat sitä nykytilanteeseen? Ei pahan olon käsitteleminen tai ylipäätänsä henkilökohtaiset ominaisuudet ole mitään kansallisia ominaisuuksia, vaan ne ovat aika pitkälti yksilökohtaisia.
Ainoa tapa ilmaista paha olo, on uhata itsemurhalla, yrittää sitä ja onnistua siinä jopa.
Silkkaa aliarviointia.
Ja miten ihmeessä aikoja sitten kuolleet rokkarit liittyvät nykynuorten itsetuhoisiin ajatuksiin?
Hyvä kysymys! Kai siihen liittyy nostalgiaa mystisestä 60-luvusta, elämäntavasta, jota ei ehkä koskaan voida saada ja kaikesta sellaisesta. Usko tai älä, niin jotkut nuoret ottavat aika vakavasti erilaiset ikonit, olkoon se sitten jollekin järkytys siitä, että Miss Sixty ei olekaan se tyttö siitä mainoksesta tai toiselle vaan tunne siitä, että se mitä vaikkapa Kurt Cobain teki oli jotenkin erityisen siistiä.
Päivänjatkoa,
* Toki pelin idean voi yksinkertaistaa toteamalla, että ainoa tehtävä on lisääntyä. Sen taustalle liittyy kuitenkin n määrä erilaisia metodeja toteuttaa se! :)