Jos kyseessä olisi kaveri tai edes jollain tasolla tuttu tyyppi niin kyl mä yrittäisin estää kaikilla mahdollisilla tavoilla...mut jos kyse on täysin tuntematomasta, selvästi esim. avohoidossa olevasta potilaasta joka riehuu aseen kanssa, voi olla et siinä vaihees mul ei oo \munaa\ lähtee tälle tyypille kertomaan kuinka ihana ja kaunis paikka tämä maailma on...*hahjust*
Itsemurha on musta sellanen asia mikä on jokasen oma valinta. Itse en kyllä itsemurhaa tekis koska kaikkihan me sitten joskus kuollaan. Mieluummin elää koko paskan elämänsä sitten loppuun ja kuolee sitten ku tappaa itsensä ennen aikojaan. Elämä se on paskempikin elämä. Eli mä en välttämättä estäisi tota itsemurhaa ellei kyseessä olis joku ihminen kenet tunnen ja tiedän myös syyn siihen miksi hän haluaisi itsensä tappaa. Tietty sitä lähimmäisiään estäisi tappamasta itseään mutta tuntemattomaa ihmistä en todennäköisesti auttaisi. Vaikeeta ...
Estäisin, jos vain olis mahdollista. Itsemurha ei ole mikään ratkaisu. Elämä on vain kerran, miksi lopettaa? Jos asiat menee päin vittua, niin miksi tappaa itsensä? Jättäisi ennemmin kaiken vanhan paskan taakseen ja vaihtaisi maisemaa.
Lene: tota itsekyyshommaa olen miettinyt itsekin kun siitä sai aikanaan kuulla. Mielestäni se että suree toisen poismenoa on paljon itsekäämpää kuin se että ihminen tappaa itsensä. Se ikävä ja suru kun kumpuaa omista fiiliksistä eikä siitä että se toinen on pois. kun en ehtinyt sanoa/tehdä sille sitä/tätä
Toi pahan olon pakeneminen on vähän ristiriitainen juttu. Itsellä on ollut useita tunteja kestäneitä ahdistuskohtauksia mihin ei auttanu edes rauhottavat lääkkeet vaikka lääkäri kovasti niiden tehoa suitsutti. Pahimmillaan ne olivat sellaisia että en oikeasti halunnut kuin pois siitä olosta ja äkkiä. Jotain niin käsittämättömän pahaa ettei sitä halua pahimmallekaan vihamiehelle. Ne puuskat tulivat mistä sattuu. Kengännauha aukes->3h hysteeristä itkua ja lihaskramppeja mitkä vetivät sikiöasentoon. Pulssi ehkä 150 ja kaikin tavoin sellainen olo että on parempi kuolla. Silloin olo oli niin epätoivoinen etten olisi ikinä uskonut että kirjoitan siitä vielä tulevaisuudessa nettiin hymyillen.
Tällä halusin vain viestittää sitä että AINA on toivoa, vaikka se pikainen ulos pääsy tuntuukin helpoimmalta. Toisaalta en kuitenkaan halua saarnata, sillä jos joku voi niin pahoin ettei pääse siitä enää ulos ei mielestäni kenelläkään ole oikeutta tuomita hänen ratkaisuaan.
Jotenkin outoa että elämä aina koetaan hyväksi ja kuolema pahaksi asiaksi.
Eihän elämä välttämättä ole hyvä, mutta niin kauan kunnes sen mahdollisesta uusintamahdollisuudesta tulee varmaa tietoa, ni eikö kannata se paska läppäkin kattoa loppuun ku jättää kesken? Tai noin ainakin itse ajattelen. Ku ei siinä voi mitään hävitä :)
no ei sitä kuoleman jälkeen ainakaan itse jää mitään uusintamahdollisuutta odottelemaan ;p ja tuskin kukaan muukaan. Ihminenkin on lopulta vain yksi kurja eläin tällä planeetalla, ja loppujen lopuksi se on yksi ja sama elääkö vai ei. Itse sitä ei jää suremaan, läheiset suree ehkä muutaman vuoden, mutta elämä jatkuu. Ja ihmisiä on muutenkin liikaa.
Estäisin, jos henkilön syyt tappaa itsensä olisivat mielestäni puutteelliset tai kyseessä olisi jollain tavalla ohimenevä/häiriötilanne, kuten esim. alkoholin tai huumeiden vaikutus. Estäisin yhtä lailla vieraankin ihmisen teon ainakin puhuakseni asiasta.
En estäisi jos ihminen olisi perustellut minulle ratkaisunsa riittävän hyvin. Tähän mennessä en ole saanut keneltäkään riittäviä perusteluja.
Minusta toisille tuotettuun suruun vetoaminen ja toisen nimeäminen itsekkääksi, on loukkaavaa kärsivää osapuolta kohtaan ja hänen tilanteensa aliarviomista, kun toinen kertoo miten hänelle tulisi paha mieli.
serotonot:
totta. itsemurhahan on usein vain avunhuuto kun ihminen ei osaa sitä muuten pyytää
Mutta ei aina. Itsemurha voi olla hyvinkin loppuun asti mietitty ratkaisu, jota ulkopuolisen on hyvinkin vaikea käsittää.
pHaze
Niinhän sitä sanotaan että jokainen onnistunut itsemurhayritys on turha menetys. Jos todella haluaa tappaa itsensä, niin siinä ei jätä henkiinjäämisen riskiä.
Aika monasti menee näin, mutta esimerkkinä tiedän tapauksen, joka laittoi piipun suuhun ja ampui: onnistui halvaantumaan loppuelämäkseen vihanneksi.
Lene:
Joskus kyllä tuntuu siltä, että elämä on yliarvostettu asia.
estäisin. period.
jos kyseessä olisi kaveri niin yleensä ennen, kun tähän pisteeseen ollaan tultu näkyy varmasti elämänhalun puute jotenkinpäin ja silloin ainakin minä juttelen kaverin kanssa ja yritän olla tukena miten vain voisin parhaalla tavalla olla.
nykyään vain maailma on menny pinnallisemmaks päin ja henkinen stressi tuntuu olevan jokapäivästä. asialle on käytännössä mahdotonta tehdä mitään, globalisaatio niin hyvänä, kun pahana... tosin mitä itse kysymykseen tulee niin siihen on erittäin hankala edes vastata ellei mieti perimmäisiä syitä miksi edes on tekemässä itsemurhaa.
Yrittäisin estää, tai no riippuu vähän tilanteesta jos tyypillä on 10 kiloa C4:sta vyötäröllä niin lähtisin juoksemaan mutta muuten luultavasti estäisin.
taasko jotkut täällä syrjii sanan ja teon vapautta *flame*
Suomi on Sosiaalidemokraattinen maa (elikkä kommari maa mutta peittelee sitä) toisin sanoen mulla on oikeus tappaa itteni tai olla tappamatta.. riippuen siitä onko siitä valtiolle enemmän vai vähemmän haittaa.
Esim. Ollila on tappamassa itteään niin 100 maijaa ja 200 ambulanssia.
paikallinen itähelsingin juoppo on tappamassa itseään ei yhtään sikaa.
paikallinen itähelsinginpiriverkkariposselainen tappamassa itteään, ambulanssimiehet neuvoo minne pitää ampua et varmasti kuolee ja tuskallisesti kun se kuitenkin kerää huomioo, ja käänteispsykologia toimii niihin aivokuolleisiin.
Tiivistelmä: MULLA ON OIKEUS!! (ainakin siinä leffassa)
Ylläolevaan: Toi keskimmäinen kuulosti tosi sosiaalidemokraattiselta esimerkiltä.
Itse kysymykseen;
Mikäli henkilö olisi selvästi vielä kasvuiässä ja esimerkiksi oma lapsi, niin pyrkisin auttamaan ja auttaa näkemään erilaisia vaihtoehtoja itsemurhan sijaan. Sen sijaan, jos kyseessä on aikuinen ihminen, ei mulla ole siihen paljoa sanottavaa, jos henkilö on todella päättänyt tehdä sen.
Itsemurhia tehdään ja yritetään tehdä Suomessa varsin paljon, mutta eniten näistä aiheuttaa tunteita tosiaan lasten ja nuorten itsetuhoiset ajatukset, koska syyt niiden taustalla ei ole yleensä kovin vakaalla pohjalla - otetaan nyt vaikka esimerkiksi Yhdysvaltain länsirannikon kuolleiden rockmuusikkojen pohjalta tehdyt itsemurhat (Morrison, Joplin, Hendrix, Cobain).
Sateesta ja synkästä puheenaiheesta huolimatta loistavaa päivänjatkoa :)
P.S. Tiedän, että kaikki em. rockmuusikoista eivät tehneet suoranaisesti itsemurhaa, jos joku rocktrivia(ali) sattuisi siitä huomauttamaan.