Posts: 517
Posts: 5,636
pHaze:
Tottakai voidaan keksiä skenaarioita, joissa tuo yksi ihminen oli juuri kehittämässä ensi viikolla miljoonia pelastavan rokotteen tai lääkkeen syöpään, mutta mielestäni kysymyksen asettelu ei lähde näistä lähtökohdista, eivätkä myöskään useimpien ihmisten vastauksien perusteet. Minä ainakin käsitän tuon kysymyksen muodossa Luopuisitko mieluummin parhaasta kaveristasi vai antaisitko 10000 ihmisen kuolla hänen puolestaan enkä pitäisikö maailman väestönkasvua hillitä tappamalla mieluummin 10000 ihmistä tai muuta vastaavaa.
Ok. Käsitetään kysymys sitten muodossa luopuisitko mieluummin parhaasta kaveristasi vai antaisitko 10000:n ihmisen kuolla hänen puolestaan. Voitko perustellen vastata tähän kysymykseen ilman, että otat huomioon noiden kuolemien aiheuttaman vaikutuksen? Jos sanot 10000:n kuoleman aiheuttavan enemmän kärsimystä kuin ystävän kuoleman, niin silloin olet jo miettinyt kuolemien sivullisille aiheuttamia seuraamuksia. Jos taas pidät tuota perusteena valita se paras ystävä, niin silloin olet jo ottanut huomioon omat pyrkimyksesi (muiden kärsimysten minimoiminen ainakin vähän yksinkertaistettuna), jolloin kysymyksen voisi muuttaa muotoon pitäisikö sinusta kuolemista aiheutuva kärsimys minimoida. Vastaus olisi tällöin kyllä, eikä kysymys oleellisilta osin eroasi tuosta pitäisikö maailman väestönkasvua hillitä tappamalla mieluummin 10000 ihmistä-tulkinnasta.
Et siis ole oikeasti vastaamassa yhtään erilaiseen kysymykseen kuin muutkaan. Sinun skenaariossasi aiheutuneen kärsimyksen määrä on vain suoraan verrannollinen kuolleiden ihmisten määrään.
Samu:
---
Epailija:
Epailija:
Mitä on ihmisyys?
---
Sanoppa sinä se! Mulla ei riitä ajattelukyky tahi sanankäytöntaito moiseen kirjalliseen pohdintaan, joten onneks meillä on Epailijan kaltainen Klubitus-humanisti! Hienoja kirjoituksia, täytyy myöntää!
Vastaan senkin uhalla, että ylläoleva on sarkasmia.
Yritin ajaa takaa sitä, että pohjimmiltaan ihmisyys (kuten inhimillisyyskin) ovat täysin mielivaltaisia käsitteitä. Jos sinä määrittelet ihmisyyden niin, että 10000 kuolemaa ei ole mitään heijastaa alhaista ihmisyyden astetta, niin silloin tämä on totta - mutta vain sinulle. Asenne ei ole itsessään sairas, vaan ainoastaan sairas sinun näkökulmastasi. Pelottavuuskin heijastaa enemmän omaa arvomaailmaasi kuin toisen ja todellisuudessa tuo paheksumasi asenne saattaa (ehkä vahingossakin) johtaa lopputulokseen, joka olisi jopa sinun mielestäsi kaikille parempi.
En siis pysty sanomaan mitään universaalia määritelmää ihmisyydelle. Omasta näkökulmastani ihmisyys on sitä, että kuuluu eläinlajiin, joka on nimetty ihmiseksi. Myös siviilejä tappavat terroristit, pedofiilit ja kissoja taiteen nimissä tappavat henkilötkin ovat mielestäni ihmisiä ja nimenomaan myös inhimillisiä sekä moraalisia. Yksilön arvojen poikkeminen omistani tai edes tämän toiminnan minussa herättämä vastenmielisyys ei tarkoita, että hänellä ei olisi moraalia tai että hän olisi vähemmän ihminen.
[muokattu 7.5.2004 13:43]
Posts: 517
Posts: 665
Hankala kysymys. Mie oon joskus pienenä pentuna pohtinut et mitäs jos paha terroristi tulis aseella uhaten, ja käskis valita yhden perheenjäsenen teloitettavaksi, ettei koko perhe mene yms yms.
Yllä olevaan kysymykseen vastauksena miun kohdalla ois et kyl paras kaveri joutuis kuolemaan, vaikkei se helppoa olisi. Luulen että kaverini olisi samaa mieltä, kun ajattelisin itseni parhaan kaverin asemaan, niin ymmärtäisin kyllä hänen ratkaisunsa.
Joskus on tullut pohdittua sitä, että mitäs jos vaakakuppiin laitettaisiin minulle erittäin rakas kopukka (oon sen kanssa ollut läheisissä tekemisissä sen syntymästä asti, ja sillä ikää nyt yli 9v) ja joku inhoamani/vihaamani tai ihan randomina valittu henkilö. Päätös olisi kyllä varmasti erittäin vaikea minulle, mutta kyllä ehkä vihatunkin ihmisen elämä painaisi enemmän vaa'assa..
Noh, onneksi ei tuollaisia päätöksiä joudu tekemään. Ja tuossa 10 000 täysin randomina valitussa ihmisessähän saattaisin erittäin huonolla tuurilla olla se paras kaveri, perhe, minä itse yms. ...
Yllä olevaan kysymykseen vastauksena miun kohdalla ois et kyl paras kaveri joutuis kuolemaan, vaikkei se helppoa olisi. Luulen että kaverini olisi samaa mieltä, kun ajattelisin itseni parhaan kaverin asemaan, niin ymmärtäisin kyllä hänen ratkaisunsa.
Joskus on tullut pohdittua sitä, että mitäs jos vaakakuppiin laitettaisiin minulle erittäin rakas kopukka (oon sen kanssa ollut läheisissä tekemisissä sen syntymästä asti, ja sillä ikää nyt yli 9v) ja joku inhoamani/vihaamani tai ihan randomina valittu henkilö. Päätös olisi kyllä varmasti erittäin vaikea minulle, mutta kyllä ehkä vihatunkin ihmisen elämä painaisi enemmän vaa'assa..
Noh, onneksi ei tuollaisia päätöksiä joudu tekemään. Ja tuossa 10 000 täysin randomina valitussa ihmisessähän saattaisin erittäin huonolla tuurilla olla se paras kaveri, perhe, minä itse yms. ...
Posts: 143
Posts: 3,137
Posts: 5,636
Samu:
Ei se kyllä ollut. Olisiko pitänyt olla?
Ei toki. Se oli vain minun silmissäni sellainen rajatapaus, joka saattoi joko olla tai sitten ei. Koska en koe sinua henkilönä taikka nettipersoonana tuntevani, en osannut varmuudella luokitella sitä kumpaakaan. Ensitulkintani kuitenkin oli, että se ei ollut sarkasmia.
Hmm.. Aika kinkkinen kysymys, kai parempi vaihtoehto on noista se missä kuolee vähiten ihmisiä eli kyl mä voisin menettää yhden kaverin jos 1000 ihmistä jäis sen takia henkiin. En mä sais ainakaan omaatuntoani puhtaaksi jos ajattelen että valitsin itsekkäästi niin että oma ystäväni jäisi henkiin. Ehkä tähän mun vastaukseen vaikuttaa se että mulla ei oikeesti oo ees ketään niin tärkeetä ystävää mitä ilman en vois elää tjn. 
Posts: 3,187
Voin vastata tuohon myös siltä kannalta, että minulla ei ole oikeutta päättää yhdenkään muun ihmisen elämästä tai kuolemasta, mutta jos minut pakotetaan tuohon tilanteeseen, niin myös muiden oikeuksien rikkomisen kannalta minun täytyy vastata että tapan mieluummin yhden kuin 10000 ihmistä, riippumatta siitä mikä näiden ihmisten vaikutus yhteiskuntaan ja maailmaan on. Myönnettäköön, että jos voisin faktisesti sanoa että se paras kaverini pelastaisi miljoona ihmistä myöhemmin elämässään, niin laskisin kyllä tylysti matematiikan mukaan omalta katsontakannaltani, mutta se ei ole ainoa näkökanta jolta tuota asiaa voi tutkia. Tälläisessä kysymyksessä, jossa ei määritellä sen tarkemmin myöhempiä seuraamuksia, laittaisin kyllä ihmiselämälle aivan tarkkaan määritellyn itseisarvon, jonka perusteella päätökseni tekisin. Tämä päätös ja periaate tietysti on aina olosuhteiden mukaan muuttuva jos näitä ruvetaan tapaukseen enemmän määrittelemään.Epailija:
Ok. Käsitetään kysymys sitten muodossa luopuisitko mieluummin parhaasta kaveristasi vai antaisitko 10000:n ihmisen kuolla hänen puolestaan. Voitko perustellen vastata tähän kysymykseen ilman, että otat huomioon noiden kuolemien aiheuttaman vaikutuksen? Jos sanot 10000:n kuoleman aiheuttavan enemmän kärsimystä kuin ystävän kuoleman, niin silloin olet jo miettinyt kuolemien sivullisille aiheuttamia seuraamuksia. Jos taas pidät tuota perusteena valita se paras ystävä, niin silloin olet jo ottanut huomioon omat pyrkimyksesi (muiden kärsimysten minimoiminen ainakin vähän yksinkertaistettuna), jolloin kysymyksen voisi muuttaa muotoon pitäisikö sinusta kuolemista aiheutuva kärsimys minimoida. Vastaus olisi tällöin kyllä, eikä kysymys oleellisilta osin eroasi tuosta pitäisikö maailman väestönkasvua hillitä tappamalla mieluummin 10000 ihmistä-tulkinnasta.
Et siis ole oikeasti vastaamassa yhtään erilaiseen kysymykseen kuin muutkaan. Sinun skenaariossasi aiheutuneen kärsimyksen määrä on vain suoraan verrannollinen kuolleiden ihmisten määrään.
Posts: 800
orbitch:
Ihmiset on sekopäitä.. ei ihme että on sotia ja kaikkee paskaa, kun ei nähdä kättä pidemmälle!!
Miksi pitäisi, jokaisella se katse kuitenkin on loppupeleissä siinä omassa navassa.
Minä ainakin valisisin 10 000 kuolemaan oman frendini puolesta.
Perustelut: jokainen vetää kuitenkin pienen ympyrän itsensä ja läheistensä ympärille ja puolustaa niitä tosipaikan tullen, niin minä ainakin teen.
[muokattu 15.5.2004 00:46]
Posts: 1,170
Posts: 11,768
Elämisellä ja kuolemisella ei IMHO ole mitään väliä, joten oikeastaan se on ihan sama kuka kuolee ja milloin. Silti, koska myös uskon että me ollaan kaikki sisimmässämme itsekkäitä, mieluummin säästäisin kaverin jonka tunnen kuin 10,000 ihmistä joita en tunne.
Kylmää ja teoreettista, mutta silleen. (Tosin jos kaveri itse tietäis että mä oon tollasta päättänyt, saattais käydä toisin. Oiskohan sittenkin pitänyt äänestää sattumaa?)
Kylmää ja teoreettista, mutta silleen. (Tosin jos kaveri itse tietäis että mä oon tollasta päättänyt, saattais käydä toisin. Oiskohan sittenkin pitänyt äänestää sattumaa?)
Posts: 716
Riippuu millasta porukkaa tohon 10 000 henkilöön sisälttyy.Jos lähinnä sisältyis jotain vanhuksia jotka on todella huonossa kunnossa,yms niin mielummin antaisin niiden lähteä koska elämää on jo takanpäin mukavasti ja en haluis antaa niiden kitua täällä ku jotkut vihannekset jotka on täysin toisten varassa elämisensä suhteen.
Jos taas olis enimmäkseen jotain lapsia niin jaa-a, kysyisin kuitenkin eka kaverini mielipidettä asiasta. Tosin jos kaverini vaikka suostuis uhrautuun en pystyis elään sen asian kanssa vaan tappaisin kyllä itteni
Jos taas olis enimmäkseen jotain lapsia niin jaa-a, kysyisin kuitenkin eka kaverini mielipidettä asiasta. Tosin jos kaverini vaikka suostuis uhrautuun en pystyis elään sen asian kanssa vaan tappaisin kyllä itteni