Ana:
onomatopoeia:
---
Olet oikeassa, mutta ymmärsit kai mitä ajoin takaa?
---
Itseasiassa en. Mielestäni yrität leimata liian suurta osaa liiketalouden lainalaisuuksista riistoksi, ja riisto on minun käsitykseni mukaan aina jollekulle epäoikeudenmukaista. Palkkaeroja en pidä epäoikeudenmukaisina, silloin kun ne perustuvat koulutukseen, taitoon tai työn vaativuuteen. Sensijaan en hyväksy sukupuoli-, rotu-, tai uskontoperustaisia palkkaeroja, enkä myöskään työntekijöiden kohtelua väärin.
Otetaan sitten alusta. Minun alkuperäinen väitteeni oli: kapitalismissa voiton saaminen on aina riistoa joltain muulta.
Voitolla tarkoitan tässä lisäarvoa ja käsitteet kapitalismi ja riisto ymmärrän seuraavasti:
Kapitalismi on tuotantovälineiden yksityiseen omistukseen ja palkkatyöhön perustuva taloudellinen järjestelmä, markkinatalous.
kuilu:
... kapitalismiakaan ei ole kokeiltu missään, siis sellaisena kuin se on tarkoitettu, Itseasiassa olemme ”tiellä” kohti kapitalismia koko ajan, jotkut oikaisevat suoraan libertarismiin ja jopa anarkokapitalismiin, jonka voisi myös nimetä (järjestäytyneeksi) rikollisuudeksi.
Siis nyky-yhteiskuntamme on sekatalousjärjestelmä
ei kapitalismiin.
Marxin mukaan riistoaste on lisätyöajan suhde välttämättömään työaikaan. Välttämätön työaika on se aika, joka tarvitaan tuottamaan elämän perustarpeet ruokkimaan, vaatettamaan, majoittamaan jne. ei vain työläinen, vaan työläisten seuraavakin polvi. Lisätyöaika on taas sitä aikaa, jonka työläinen tekee pääomalle. Jos työläinen saa kuukaudessa palkkaa 2000 euroa ja hän tuottaa yritykselleen 4000 euroa, voidaan kai karkeasti sanoa välttämättömän työajan olevan puolet kuukautisesta työajasta ja lisätyöajan olevan toinen puoli. Sanan riisto alle lisäisin tämän lisäksi mm. työn yksipuolisuuden käsityöammattien kadottua, työolojen huonontumisen säästämisen vuoksi, työläisten kohtelun paikasta toiseen siirrettävinä tuotantokoneina, jne.
Palataan vielä hetkeksi villen esimerkkiin, joka kuului seuraavasti:
ville:
Tuotan valokuvaspalvelun oman firman kautta mainostoimistolle. Yrityksessäni ei ole pääomaa. Saan työstä summan, joka siten on puhtaasti sinun mielestäsi voittoa.
Yritys, joka osti palvelun mainostoimistolta maksaa mainoksesta täysin saman summan riippumatta siitä tilaako mainostoimisto minun palveluksiani vai ei. Mainostoimisto kuitekin tilaa palveluksiani, sillä he kokevat, että sillä summalla he saavat mainosta/promootiota/mitä vaan.
Jos mainostoimisto ei olisi tilannut ylimääräistä palvelua ei sitä kukaan olisi osannut kaivata. Nyt se kuitenkin on tilattu ja rahallisesti kaikki voittivat (minä, mainostoimisto ja mainostoimiston asiakas)
Esimerkissä tehdään seuraavia oletuksia:
-ville on yksityisyrittäjä, hän ei ole töissä
-yrityksessä ei ole pääomaa (Anan mainitsema kamera voidaan katsoa pääomaksi, mutta tällöin Ville muuttuukin pääoman haltijaksi)
-yrityksellä ei ilmeisesti ole kilpailijoita
-kaupan molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä hintaan, eivätkä pyri hyötymään itse muihin nähden
Tällainen tilanne on hyvin epätodennäköinen kapitalismissa, koska siitä puuttuu kilpailu ja kaupan osapuolet eivät toimi kapitalismin ihanteiden mukaisesti eli pyri tuottamaan lisäarvoa.
Mitä tapahtuu, kun ville myy valokuvauspalvelua? Ville tarvitsee ruokaa elääkseen, asunnon ja vapaa-aikaa, siis säällisen elämän.
onomatopoeia:
Säällinen elämä tarkoittaa paitsi aineellisesti naapureihin verrattavaa elintasoa myös sitä, että työstä ”jää käteen” tarpeeksi vapaa-aikaa ja vieläpä voimkin, jotta vapaa-ajalla voi toteuttaa omia juttujaan. Mitä enemmän aikaa ja energiaa työ vaatii, sitä vähemmän ihmisarvoista , itsesäätöistä elämää vaihtokaupasta saa.
Koska ville ei todennäköisesti osaa metsästää, viljellä, maata tai rakentaa taloa tarpeeksi hyvin, hän vaihtaa omaa työpanostaan näihin hyödykkeisiin, hän periaatteessa vaihtaa vapaa-aikaansa ja energiaansa. Paljonko ville sitten saa voittoa työstään? Nyt tullaan sellaisen mahdottaman ongelman eteen, että pitäisi määritellä mikä on vapaa-ajan arvo. Villen työn vaihtoarvon määrittävät markkinat, mutta villen vapaa-ajan arvoa ei voi määritää kukaan muu kuin ville itse. Voitto on periaatteessa se summa joka palkasta jää kun siitä vähennetään säällisen elämän vaativat kustannukset, jotka kuten edellä sanoin, ovat melko subjektiiviset.
Kapitalismiin sisältyy myös voitto vaihdosta eli tavara ostetaan halvalla ja myydään kalliilla. Mutta kun yksi tavara myydään yli arvonsa, toinen tavara pitää myydä alle arvonsa. Kauppaa voidaan siis pitää kakkuna, josta jokainen leikkaa palasen itselleen. Tällainen kauppa ei edes tuota lisäarvoa. Lisäarvoa voidaan tuottaa vain työllä. Selvennetään riistoa vielä toisella esimerkillä:
onomatopoeia:
Te tunnutte olevan mieltyneet aivotyöhön minä ojankaivuuhun. Perustan siis ojankaivuupalveluita myyvän yrityksen. Asiakkaani haluaa ojan ja arvio sen tuottavan 1000 euroa. Minä myyn ojankaivuun hänelle 800:lla eurolla ja palkkaan työtä tekenään ojankaivajan. Maksan hänelle vaikka hänen elämisensä ojankaivuun aikana (oletus 100 euroa) ja lisäksi omistan lapion. Palkkaa maksan hänelle yhden euron. Kaikki siis voittavat, toiset vähemmän toiset enemmän.
Käsittääkseni tilanne on nyt se, että asiakkaani riistää minua ja minä ojankaivajaa. Minä saan suurimman voiton, mutta toisaalta olen myös sijoittanut lapioon, joka ei ole ollut ilmainen.
Tilanne muuttuu, jos ojankaiva pystyy laskemaan vapaa-ajalleen arvon, mutta jos hänen mielestään ojankaivuuhun käytetty vapaa-ajan arvo ei ylitä yhtä euroa, niin silloin hän edelleenkin voittaa.
Tässä esimerkissä työtä käsitellään hyvin vanhanaikaisesti, mutta tilanne voidaan muuntaa myös nykypäivän liike-elämään. Työnantaja ei siis missään tapauksessa pyri maksamaa työntekijälle sitä summaa, jonka hän tuottaa. Työnantaja pyrkii maksimoimaan riiston kilpailun pakottamana. Riistä tai tule riistetyksi.
Mistä kaikki maailman vauraus, koneet, laiitteet - pääoma - on tullut? Ne ovat esi-isiemme ja heidän esi-isiensä töiden tuloksia. Käsittääkseni maanvilejelyn keksimisen yhteydessä huomattiin myös eräs työn merkillinen ominaisuus - se tuottaa lisäarvoa. Kenelle tuo lisäarvo kuuluu? Kapitalismissa sen saa pääoman haltija ja hän omistaa vieläpä sinun isäsi ja hänen isänsä työn. Eikö tämän hyväksyminen kiistatta, ole ristiriidassa sinun oikeustajusi kanssa?
Ana:
---
onomatopoeia:
Miten pysyt määrittämään kumman työ on vaativampaa kassan vai toimitusjohtajan, tai kumpi tekee enemmän töitä? Minulta ainakin kassana oleminen saattaisi vaatia enemmän kuin toimitusjohtajana oleminen ja suuryrityksen omistaja voi ihan hyvin pelailla golffia ja lepäillä, eihän hänen tarvitse kuin käydä yhtiökokouksessa äänestämässä ja miettiä jos siirtäisi sijoituksensa paremmin tuottavaan kohteeseen.
---
Näinköhän? Ja miten tullaan täksi suuryrityksen johtajaksi, joka kaikki päivät vaan pelailee golffia samalla, kun suuryritys johtaa itse itseään? Aika naiivi käsitys liikemaailman isojen pelaajien arjesta. Minulla ei tietenkään ole sen enempää faktaa perustellakseni omia näkemyksiäni, mutta olen saanut sellaisen kuvan, että ainakin Bill Gates ja Jorma Ollilla tekevät niin helvetisti töitä yrityksensä eteen.
Ohhoh, minulla näytti vaihtuneen suuryrityksen johtaja suuriyrityksen omistajaksi. Sinä siis tarkoitit suuryrityksen johtajaa, joka myös omistaa yrityksensä. Tietenkin johtaja on todennäköisesti tehnyt paljon työtä perustaessaan yritystä, mutta kuten Bill Gatesin ja Ollilan Jorman, hänen ei tarvitse enää tehdä työtä, sillä riittävän suuri pääoma turvaa säällisen elämän ja vieläpä paljon enemmän. Miksi toimistusjohtajien palkat ovat sitten nousseet huomattavasti enemmän kuin työläisten? Omistajat lahjovat heidät maksimoimaan lisäarvon tuoton. Se, että antaa potkut sadoille työntekijöille vaikka yritys tekee voittoa, koettelee varmasti monen johtajan moraalikäsityksiä, mutta valitettavasti rahan voima on ylitse muiden. Häntä heiluttaa koiraa. Raha ei ole enää vaihdon väline, vaan raha käyttää ihmistä välineenä.
Onko toimitusjohtajan tekemä työ kuitenkaan vaativampaa kuin kassan tai siivoojan. Itselleni koen siivoojan tai kassan työn ehkä jopa vaativampana kuin johtajana toimimisen yrityksessä, koska esimerkiksi kassan työ ei tarjoa riittävästi haasteita tai virikkeitä. Vaativuutta voisi ehkä kuvata sillä kuinka helposti henkilö on korvattavissa jollain muulla henkilöllö, mutta siitäkin huolimatta työn vaativuus saati työn arvo ovat hyvin subjektiivisia käsitteitä.
Siis yhteenvetona:
- käsittääkseni lisäarvoa syntyy ainoastaan työstä
- kun kapitalismissa työ ja pääoma yhdistyy syntyy lisäarvoa ja lisäarvo kuuluu pääomalle
- pääoma kasaantuu
- kilpailu pakottaa pääomat suurentamaan riistosuhdetta eli pääomien kilpailu koituu työlläisen maksettavaksi
Toivottavasti tämä selvensi edes vähän ajatuksiani.
kuilu:
Itseasias onomatopoeial on hyvä draivi täs kohtaa keskustelua, annan kapulan sinne... ;D Kunhan laitat sen oman ismis etee, ni otan takas! :)))
Ei. Ei se ole kommun-. En tunnusta tällä hetkellä mitään väriä, en tiedä olenko vasemmalla tai oikealla. Olen mieluummin yläpuolella tai sitten alapuolella. Ajatus sieltä - ajatus täältä.