onomatopoeia:
---
Ana:
Kommunismissa kameran omistaisi valtio, siinä ei olisi filmiä, suljin olisi rikki eikä sitä saisi itselleen varaamatta etukäteen ja jonottamatta. Se, että yrityksen kapitaali on tällä hetkellä pelkkää laitteistoa, ei kai tarkoita sitä, ettei yritys toimisi kapitalististen periaatteiden mukaan. Ville on sijoittanut pääomansa tuotantovälineeseen, jolla tuottaa hyödykettä, josta toinen osapuoli on valmis maksamaan.
---
Niin, juttuhan meni niin, että minä väitin että kapitalismiin sisältyy aina riisto siis hyötyminen toisen kustannuksella. Ville puolestaan esitti esimerkkitapauksen kumotakseen väitteeni. Villen väite toki osoitti sen, että nykyisessä sekatalaudessa, riisto ei ole välttämätöntä, mutta mielestäni kyseinen esimerkki ei kelpaa kapitalistin synninpäästöksi, sillä esimerkki ei sisältänyt pääomaa eikä kapitalismiin sisältyvää itsekkyyttä. Väitteeni siis koski kapitalismin käsitettä, ei nyky-yhteiskuntaamme.
Kuten postissani sanoin niissä kohdissa mitkä kätevästi deletoit: Kamera on pääomaa, ja itsekkyydeksi voidaan laskea se, ettei Ville lainaa kalliilla ostamaansa kameraa jokaiselle, joka käy sitä ovella pyytämässä.
Riisto on sanana aivan liian voimakas kuvaamaan sitä pakollista epätasapainoa, mikä kapitalistisen mallin mukaisessa yrityksessä on. Se ei ole riistoa, että vähemmän töitä tekevä saa vähemmän palkkaa. Ja käsitys siitä, että suuryrityksen omistaja lepää laakereillaan ja pelaa golfia havaijilla on täysin väärä. Suuryrityksen johtaja, joka on joskus mahdollisesti perustanut yrityksensä tyhjästä pienellä pesämunalla, tekee aivan helvetin paljon enemmän ja vaativampia töitä kuin se kassapoika, joka istuu kassalla seitsemän euron tuntipalkalla. Jos tämän epätasapainon yrityksen perustajan ja johtajan välillä tulkitsee työläisen riistona, on idiootti.
Tottakai yrityksen työntekijöille pitää taata hyvät työolot, ja taitava kapitalisti tekeekin parhaansa ptiääkseen työvoimansa työkykyisenä, tyytyväisenä ja lojaalina. Hyvin työssään viihtyvä työtiimi tekee töitään todennäköisesti tehokkaammin kuin työnantajaansa inhoava, huonosti ja epäoikeudenmukaisesti kohdeltu raukkaparka. Työntekijät ovat sitäpaitsi liikkuvaa luonnonvaraa, ja aina kun yksi lähtee ja toinen tulee, työnantaja menettää paljon arvokasta
taitoa, joka pitää taas iskostaa uuden ihmisen kalloon.
Se, että yritys hyötyisi työntekijöittensä huonosti kohtelemisesta on typerä ajatus. Sillä tavalla saatetaan saavuttaa lyhytnäköisiä, pieniä taloudellisia voittoja, mutta pitkällä tähtäimellä menetetään paljon. Suomessa varsinkin kun työntekijällä on usein vapaus valita useammasta eri työpaikasta (Mol.fi: ~500 työpaikkaa kouluttamattomille tälläkin hetkellä), moni pätevä mutta huonosti kohdeltu työntekijä äänestää jaloillaan.