Posts: 2,817
On taas uneton yö ja päädyin selailemaan klubbaria. Jotenki ajauduin lukemaan tätä topiccia läpi ja ajattelin postaa oman korteni kekoon.
Word.
Vielä vaikeemmaks asiaa tekee se kun jossain vaiheessa tahtoo lopettaa rakastamasta mutta ei pysty siihen. Yleensä tulee turvauduttua mitä typerimpiin ja ihmeellisimpiin konsteihin. Itse oon esm. tullut josku sellaisiinkin ajatuksiin että murskaamalla välit täysin, käyttäytymällä vitun idioottimaisesti toista kohtaan ja yrittämällä totaalisesti unohtaa ja rikkoa kaiken mitä tuntee toista kohtaan kaikenlaisilla harhakuvilla ja itselleen valehtelemisella, olisi muka joku vapauttava vaikutus tj. Se ei tietenkään toiminut ja oli elämäni ehkä tyhmin teko.
Toinen on sitten se että yrittää rakastaa ihmistä täydellä sydämmellään, elätellä toivoa jne ja sitten tuleekin helposti hössötettyä liikaa kaikenlaista ja saattaa tapahtua niin että ajaa kys. tärkeän ihmisen pois luotaan. Tää sattuu ja kovaa siinä vaiheessa kun tajuaa virheensä.
Kolmas mitä oon koittanut on vaan antaa ajan parantaa haavat, että käsitys muuttuis ja yrittää käyttäytyä niinkun ikinä ei oiskaan rakastunut. Blokkaamalla kaiken ja yrittämällä elää täysin normaalia elämää, harrastaa ihmissuhteita muiden ihmisten kanssa aivan kuin "normaalit" ihmiset. Yllättäen, tämäkään ei oo tuottanut sen enempää tulosta kun ykskään edellämainituista, päinvastoin, pelkkää morkkista ja masennusta siitä mitä on tullut tehtyä. Tätä oon aatellut lähipäivinä eniten, ja tullut tehtyäkin ja reisille sekin on mennyt. Tämäkin voi laukaista aika epätoivottuja reaktioita sitten jos satut olemaan kys. henkilön kanssa yhteyksissä, näkemään häntä usein jne. Jotenkin tulee helposti sellanen epämukava olo ja kaikki mitä on yrittänyt unohtamisen eteen katoaa silmän räpäyksessä.
Ensitten tiedä että onko tään vaan joku harhakuvitelma, mut mulle rakkaudesta on pikkuhiljaa tulemassa jokin asia mitä en enään ikinä tahdo kokea. Rakastaminen tuntuu olevan täyspäiväistä työtä, ei hetkeäkään ajattelematta toista ihmistä, ei hetkeäkään ajattelematta että mitä vois tehdä toisen eteen, ei hetkeäkään kaipuutonta oloa. Ja jos homma ei ota mitenkään tulilleen, tai jos on esm sormi niin syvällä perseestä tällästen asioiden kanssa kuten esm allekirjoittaneella, ja ei saa asian eteen yhtään mitään tehtyä, sillä on helvetin tuhoisat vaikutukset , todennäkösesti tulee kohtalaisen suuria masennuksia kaikesta mahdollisesta ja mikään ei enään tunnu kovin simppeliltä.
Android, 20.12.2006 15:09:
---
Indiboi, 17.12.2006 23:50:
Olisi kiva, jos se vaihteeksi olisi muutakin kuin yksipuolista.
---
x2
Welcome to the club. Pahinta on oma kykenemättömyys "päästä siitä yli" ja "jatkamaan eteenpäin"...Ei näytä onnistuvan. Ja tässä tilanteessa kun on jo ehtinyt olemaan aika kauan. Tietää jo, että huomenna tai ensi viikolla ei helpota. Mukavana boonuksena iskenyt valtava kyynisyys kaikkeen, mihin liittyy rakkaus. Kadulla kun kävelee onnellisia pariskuntia ohi, haluaa vain katsoa poispäin. Sattuu ja vituttaa samanaikaisesti.
Edit: Meni kyllä offtopiciksi mutta menköön tämän kerran...
Word.
Vielä vaikeemmaks asiaa tekee se kun jossain vaiheessa tahtoo lopettaa rakastamasta mutta ei pysty siihen. Yleensä tulee turvauduttua mitä typerimpiin ja ihmeellisimpiin konsteihin. Itse oon esm. tullut josku sellaisiinkin ajatuksiin että murskaamalla välit täysin, käyttäytymällä vitun idioottimaisesti toista kohtaan ja yrittämällä totaalisesti unohtaa ja rikkoa kaiken mitä tuntee toista kohtaan kaikenlaisilla harhakuvilla ja itselleen valehtelemisella, olisi muka joku vapauttava vaikutus tj. Se ei tietenkään toiminut ja oli elämäni ehkä tyhmin teko.
Toinen on sitten se että yrittää rakastaa ihmistä täydellä sydämmellään, elätellä toivoa jne ja sitten tuleekin helposti hössötettyä liikaa kaikenlaista ja saattaa tapahtua niin että ajaa kys. tärkeän ihmisen pois luotaan. Tää sattuu ja kovaa siinä vaiheessa kun tajuaa virheensä.
Kolmas mitä oon koittanut on vaan antaa ajan parantaa haavat, että käsitys muuttuis ja yrittää käyttäytyä niinkun ikinä ei oiskaan rakastunut. Blokkaamalla kaiken ja yrittämällä elää täysin normaalia elämää, harrastaa ihmissuhteita muiden ihmisten kanssa aivan kuin "normaalit" ihmiset. Yllättäen, tämäkään ei oo tuottanut sen enempää tulosta kun ykskään edellämainituista, päinvastoin, pelkkää morkkista ja masennusta siitä mitä on tullut tehtyä. Tätä oon aatellut lähipäivinä eniten, ja tullut tehtyäkin ja reisille sekin on mennyt. Tämäkin voi laukaista aika epätoivottuja reaktioita sitten jos satut olemaan kys. henkilön kanssa yhteyksissä, näkemään häntä usein jne. Jotenkin tulee helposti sellanen epämukava olo ja kaikki mitä on yrittänyt unohtamisen eteen katoaa silmän räpäyksessä.
Ensitten tiedä että onko tään vaan joku harhakuvitelma, mut mulle rakkaudesta on pikkuhiljaa tulemassa jokin asia mitä en enään ikinä tahdo kokea. Rakastaminen tuntuu olevan täyspäiväistä työtä, ei hetkeäkään ajattelematta toista ihmistä, ei hetkeäkään ajattelematta että mitä vois tehdä toisen eteen, ei hetkeäkään kaipuutonta oloa. Ja jos homma ei ota mitenkään tulilleen, tai jos on esm sormi niin syvällä perseestä tällästen asioiden kanssa kuten esm allekirjoittaneella, ja ei saa asian eteen yhtään mitään tehtyä, sillä on helvetin tuhoisat vaikutukset , todennäkösesti tulee kohtalaisen suuria masennuksia kaikesta mahdollisesta ja mikään ei enään tunnu kovin simppeliltä.
rakastan. 
