Elämänkerta musiikista! Millä tyylisuuntauksella se alkoi ja mitä se on nyt?

En oikeastaan muista edes mitä musiikkia tuli joskus kuunneltua kun tuli istuttua päivät ja yöt eräässä hevibaarissa hevareitten kanssa seuraavaa elämää suunnitellen.

Nykyään koneelta löytyy jotain 14gt tranceeTeknoojasensellaista kaikissa sen mahdollisissa ja mahdottomissa muodoissa et nyt mä kuuntelen sit vissiin sitä.
Irwin Goodmania unohtamatta.

dodi, luurangot kaapista :))

guns n roses, badboysblue, captain hollywood, ace of base, 2 unlimited,
technotronic, snap, utah saints, tri patti, ness, mayday, orkidea, -->
siinä -2000 luvun tietämillä kipinästä syttyi nettiyhteyksien myötä roihu joka
laajeni jossain vaiheessa metsäpaloksi..eikä sammu kyl enää koskaan ;)

nykyisin maistuu lähes kaikki elektronisen musiikin alatyylit (poislukien liian nopee musa[tm] joka sekin saattaa mennä bileissä muttei kyllä kotona)

suurimmat pointsit musamaun kehityksestä menee kyl tri patille / tiistain tanssi-illalle..
varsinkin kun pohjoisessa ei bileitä ollut radio-ohjelmat oli kyl korvaamattomia
(tietysti nykyään netti korjaa asiaa huomattavasti)

Uusien juttujen tullessa, monet vanhat silti jäi mukaan.
4-8v.
Europen Final Countdown on eka biisi jota muistan fiilistelleeni mikrofonin (hyppynarun) kera.
-> Kylie, Michael Jackson
-> Klassinen
-> Jazz
-> Ensimmäinen kosketus ”teknoon”: Kuuntelin salaa nolona Lil Louisin French Kissii joltain saksalaiselta poppi-vinyyliltä. Pikku pervo ku olin.. ja yhä olen.

8-11v
-> Red Hot Chili Peppers

12-14v
-> Rage Against The Machine
-> Cypress Hill
-> Jamiroquai
-> Prodigy
-> Underworld
-> FSOL
-> Drum&Bass rupes potkii pahasti läpi (positiivisesti)
-> Tracker-”kulttuuri” ja muu
-> Vähän housee
-> Psy, goa ja vähän kaikki
-> Trip-hop ja ambient

15-17v
-> levarit \o/
-> Cream Anthems '97: sain systältä lahjaksi ja meinasin repiä hiukseni ku oli niin juusto soundia. :D
-> Rankempi techno tulee mukaan. Saksa-soundia myös.
-> Kiitos Creamin, trance rupee kukoistaa elämässäni
-> House nousee ja näyttelee yhä tehokkaammin kynsiään
-> Never-klubi alkaa jota kautta hard-trance astuu kehiin.
-> Erykah Badu, yms. Nii ja All Saints :D
-> Members of Mayday - Sonic Empire oli aika hitti mulle hmm '99?

18-19v
-> house ja uk-garage
-> turntablismi avartaa katsettani niin musiikillisesti kuin taidollisestikin
-> Kylie rupee rokkaa! back to my roots :)
-> funk ja disco biisit rupeevat saamaan niille kuuluvat nimet itselleen päässäni

20v-tähän hetkeen
-> Jos ei junkkaa lasketa messiin, harvemmin pystyn yli 135bpm kuuntelee (konemusiikista).
-> Kaikki muuten puree. Tän hetken sana on aika pitkälti: sielu. Sitä pitää löytyä nykyään. Ja sit on tietenkin niitä vanhempia klassikoita kaikista tyyleistä.
-> Pyrin olemaan avarakatseinen musiikin suhteen.

Olipas kivaa mulle muistella ja teille jotka luitte varmaan törky tylsää. Varmaan poistan tän aamulla. ;)

Musiikin kuuntelu alkoi

7-9 v.
Kiss
Twisted sister

9-
Puplic Enemy
N.W.A.
RUN D.M.C.
Silver bullet
yms.

13-
Kilju punkkia
Sex pistols
Klamydia
Shitter limited
Clash
Pelle miljoona
yms.

15-
Skeitti punkkia
Nofx
Bad religion
offspring
no use for a name
sick of it all
yms.

16-
Hippeilyä
Jimi hendrix
Doors
Janis joplin
Velvet underground
Led zeppelin
yms.

17-
Metallia
Korn
deftones
sepultura
Faith no more
Mr. Bungle
Smashing pumpkins

18-
Prodigy
Chemical brothers
Psyke virittelyä

19-
Psykedeelejä
Hallucinogen
Astral projection
Texas Faggott
Pulse
Tantrance

20-
Ska punkia
op. ivy
Sublime
Rancid

Dub

21-28
Kaikkia edellä mainittuja

Lähinnä psykeä johtuen olosuhteiden pakosta, ei sillä että psykessä mitään vikaa olisi, päin vastoin, mutta vaimo ei oikein lämpene musiikille jossa käytetään perinteisiä soittimia.
Mitään en ole hylännyt, no kissiä tulee kuunneltua harvemmin ja joistakin on ajan kanssa tullut niin mainstreamia että on ne joutunut hylkäämään, onneksi en enään ole niin vakaumuksellinen, voi nauttia musiikista enemmän kun ei tarvii miettiä onko se mennyt kaupallistumaan ja myynyt siinä samalla arvonsa.

[muokattu 7.4.2004 09:21]

[muokattu 7.4.2004 10:05]

Mutsi kertoi mulle et olin ihan pienenä jo repiny kasetin ulos sen mankasta ja siitä nauhatki pois*iloinen**sweet kid* sitte olin laittanu jotain (mistä ilmeisesti pidin enemmän*ding*) ja aloin jorailla*nauru*..Sitte se meni siinä 12-13vuotiaaks asti semmosella radio tavaralla*justjoo*..Sitte kävin läpi vähän kaikkea mut konemusa kuullosti tähän kalloon parhaalta*hymy*..aluks kuuntelin sellasta perus beattejä mitä nyt oli ja prodigy oli sillon suosiossa(on kyl vieläkin:))...sitte se meni aika nopeesti tecnoon...siitä polkkaan...ja nyt prog. house/hard trance/trance on sykkeessä
Diggaan kyllä vähän kaikesta fiiliksen mukaan*hymy*...(rajansa kaikella kuiteki*nauru*)

[ dance ]
2unlimited
prodigy
basic element

[ heavy / erinäinen rock ]
metallica
megadeth
pantera
rage against the machine
offspring
bon jovi

[ kiksu ]
paul van dyk
dj quicksilver (tjsp.)

[ goa / psytrance ]
astral projection
shakta
infected mushroom
hux flux
chakra

[ psytrance / chillout / jazz / nujazz / deep house ]
liian paljon

kaikkien näiden perään voi lisätä ”jne. jne.”
vuosilukuja en näihin osannu edes laittaa, mutta aikajärjestyksessä on kuitenki.

->1991: ei mitään hajua
1991-1994: metallia (Guns'n'Roses, Metallica, Nirvana tms)
1994->: Jamiroquai, Beastie Boys tms. rytmillisempi musiikki
1994->: house ja muu pyllynheiluttelu
1997->: trancempi tavara

...ja siitä pikkuhiljaa kaikenlaista, aika laajalla skaalalla. Nopeammasta tavarasta en tosin oikein perusta, bpm:n olisi parempi pysytellä alle 145, mieluummin lähempänä 130 bpm:ää. Groovimpi otekaan ei ole pahitteeksi musiikissa.

Konemusiikkia rupesin kuuntelemaan enemmän vasta kun rupesin käymään bileissä, eli vuodesta 1994 eteenpäin. Tämä tapahtui samaan aikaan kun siirryin yläasteelta lukioon, sitä ennen musiikkilinja oli hyvin metallivoittoista.

Ala-asteella kaikkea, mitä radiosta ja MTV:stä tuli. Joskin muistan, että ainoat hankkimani kasetit olivat artisteilta kuten 2Unlimited, Cappella jne.
Yläasteella musamakuni alkoi siirtyä aikalailla hevi-puolelle. Muistan ainakin Megadethin, Sentencedin ja Stratovariuksen.
Lukion puolivälissä aloin kuuntelemaan Impulse Trackerilla pelien musiikkia, legendaarisimpia trackerisoundtrackeja ovat mielestäni Star Control 2 ja OMF 2097 sekä 21st Centuryn flipperipelit. Ah, niitä muistoja.. Tästä eteenpäin aloinkin sitten salakavalasti tykästymään elekronisesta musiikista. Samoihin aikoihin aloin käymään usein Tampereen Pulsessa, jossa soi vanhoina hyvinä aikoinaan pelkästään konemusaa. Biisit kuten Kernkraft 400 ja Axel Konradin Ruff Cuts sai minut ymmärtämään kuinka mahtavan fiiliksen elektroninen musiikki voi ihmisessä saada aikaan, ja jossain vaiheessa aloinkin parin kaverin kanssa tietoisesti hakeutumaan konemusabileisiin.
Alkuun tykkäsin kaikesta mahdollisesti melodisemmasta konemusasta, mutta sittemmin maku on alkanut muuttumaan nirsommaksi ja rankempaa ja bassovoittoisampaa soundia vaativaksi. Nykyään pidän esimerkiksi hard housesta, (suomalaisesta) hard nrg:stä, psykestä ja uusimmasta lempilapsestani, eli ”darkista” DnB:Stä.
Mukavaa on ollut huomata, kuinka ”elävää” musiikkimaku on, eli miten ajan kuluessa alkaakin hiljalleen tykkämään jostain tietystä suuntauksesta, josta ennen ei ole pitänyt. Harmittavasti tosin maku on muuttunut myös nirsommaksi, koska esimerkiksi perus kiksutrancesta en pidä enää juuri lainkaan, koska se on vaan jotenkin niin tylsää. Enkä nykään oikeastaan tykkää kuunnella enää mitään muuta kuin konemusaa, mikä on tavallaan aika sääli, varsinkin kun tiedän, että esim. hevissä on paljon semmoisia fiiliksiä mitä konemusalla ei saa oikein aikaan. Toisaalta ne fiilikset ovat pääosin aika masentavia/surullisia, joten eipä se niin paljoa haittaa :)

[muokattu 29.4.2004 21:19]

Niinpä niin...
Ala asteella kuuntelin enimmäkseen kunnon technoa ja sit semmost poppi trance... mut silloin, kuten vieläkin, kuuntelin vähän kaikkee mut noita eniten...
Sitten äitini osti ensimmäisen albumin mulle AC/DC ”razor's edge”... siitä se rokkijakso alkoi
Matkani meni koko ajan rankempaan suuntan ja siinä sitten aloin kuunnella Sepulturaa ja muita sen tyyppisiä bändejä. Veli oli silloin löytäny Cypress Hillin sun muut eikä kestäny kauan kunnes ite aloin sitäkin kuunnella!
Silti matkani rankempaan oli meneillä mut siitähän sitten uudestaan löysin konemusan ja ny viime aikoina sitten se on menny tonne psychambientiin ja psychedelic tranceen ... että jotain tuolllaista...

Penskana en saanu kuunnella Rölliä tai Titi-nallea tai muutenkaan lastenlauluja ku vanhemmilta paloi käämit, siksipä aloitin kuuntelemalla Queenia, The Doorsia, Hectoria, Guns\'N\'Rosesia, Michael Jacksonia, Madonnaa...

Seuraavaksi löysin Cypress Hillin (en vielä silloin osannut englantia, mutta diggailin musaa ja meininkiä) ja siitä alkoi sellainen vaihe mille ei näy loppua ->
House of Pain, 2Pac, Public Enemy, Delinquent Habits, Psycho Realm, Funkdoobiest, Dre. Dre, DMX, Wu-Tang Clan, Insane Clown Posse, Method Man, Busta Rhymes, De La Soul, Jurassic 5, Black Eyed Peas, Salt-N-Pepa, Missy Elliot, Eminem, KuRupt, Chingy, D-12, 50 Cent... Paleface, Flegmaatikot, Tulenkantajat, Kapasiteettiyksikkö, Ritarikunta, Skandaali, Solonen...

Pian räpin/hopin jälkeen myös teiniangsti-pomppuhevi-meteli löysi tiensä levyhyllyyni
-> KoRn, Machine Head, Deftones, Coal Chamber, Metallica, Nirvana, Fear Factory, Soulfly, Sevendust, SlipKnot, Linkin Park, P.O.D..
nykyään tulee kuunneltua melodisempaa rockia, esim. Everlast, Maroon 5, Poets of the Fall..

Prodigyä ja Winkin Higher state of consciousness-raitaa taisivat tykkäillä vähän kaikki, niin minäkin. 16v. oli ekat bileet, joista alkoi vajaan kolmen vuoden seurustelusuhde DJ:n kanssa ja sillä tiellä ollaan.. breiksu, trance, house, jatsahtava fiilistely, rumpubasso, melkein kaikki menee ja panee varpaisiin vauhtia..

Sen jälkeen tuli reggaevaihe: Prince Malachi, Sizzla, Jahmel, Garnet Silk, Augustus Pablo, Capleton, Anthony B. jne.. Soul Captain Band, Kapteeni Ä-ni, Komposti Sound System..

Poppiakin löytyy omista kokoelmista, ainakin Pinkiä, Justin Timberlakea, Destiny\'s Childia.. kohta mahdollisesti myös Sean Paulin Dutty Rock..

Viimeisimmät hankinnat on klassista ja lastenlauluja (mitennii jäänyt traumoja? *iihhih*)..

Siis todella laidasta laitaan, mutta vaihtelu virkistää ja minkäs sille voi ku on niin monipuolinen tyyppi. Musan diggailuun liittyy vahvasti sosiaalisuus: on kiva pukeutua eri tavoilla erilaisiin bileisiin/ keikoille ja tavata erilaisia ihmisiä, roolileikkiä siis tavallaan.. Vaikea vaan uskoa että löytäsin samanlaisen kumppanin ikinä mistään, tai ees sellasen joka ymmärtäis tätä mun ylenpalttista vouhkausta.

”Joskus on hiljaista, mut onneks mul soi korvis”

hmm, vieläkin kuuntelen säännöllisesti hyvää rock / pop musiikkia, pääosin vanhempaa tavaraa, ja jonkun verran metallia. Mutta jos konemusiikista puhutaan niin kai se on mennyt rataa ”rave”-> Hardhouse / muu polkkatavara -> Trancempi kama, ja tällä hetkellä oi niin ihana Kiksu ja kolinampi Tekno. Esimerkiksi polkka ei paljoakaan kiinnosta nykyään, yleensä todella tylsää tavaraa.

Penskana eli 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa tykkäsin perus rokista (Bryan Adams, Guns N´Roses, Metallica ja jne.) ja syntikka musiikista (Jarre, Vangelis ja jne.).

Vuonna 1993 tutustuin puolivahingossa tranceen ja hardcoree, jotka veivät minut sitten elektronisen tanssimusiikin faniksi. Olin tuolloin 11-vuotias ja Jaydee - Plastic Dreams ja The Podigyn - Everybody In The Place rokkas ihan kybällä.

1994 aloin ostamaan vinyyleitä ja sitä kautta rakastuin totaalisesti technoon ja houseen eli siihen musiikkiin mitä vielläkin pääsäntöisesti kuuntelen ja soitan.

1996 aloin kuuntelemaan drum&bassia, hip hoppia ja chillinpää konemusiikkia technon ohella.

1997 ostin ekat levarit ja aloitin levyjenpyörittämisen. Tohon aikaa tyylisuunnat, mitä soitin olivat techno (detroit,mono,acid ja minimal), house ja drum&bass.

Vuonna 2000 lopetin levyjensoittelun ja jätin konemusiikin kuuntelun vähemälle ja aloin kuuntelemaan enemmän rokkia ja sankari heviä, kun tuli myytä teknarit äkillisen rahan tarpeen takia.

2002 innostuin taas technosta ja housesta Berliinin reissun jälkeen ja ostin taas levarit.

2003 alointin oman musiikin tekemisen ja siirryin musiikki tyylissäni rankemman technon eli schranzin suuntaan.

Nykyään ostelen levyjä tass lähes joka viikko (ihan kuin teini vuosinakin) ja yritän käydä aktiivisesti bileissä, vaikka Suomessa hyviä techno bileitä onkin aika vähän. Teen musiikkia todella aktiivisesti ja soittelen levyjä about tunnin per päivä. Musiikki tyyleistä parhaiten uppoaa tällä hetkellä Techno (schranz,deep,detroit,minimal,mono ja acid) ja house (deep,proge ja tech), vaikka välillä tuleekin kuunneltua rokkia, heviä ja hoppia ja todella paljon Himmiä.

oonhan tänne tarinoinut kyllä aiemminkin ja paljon pidemmälti mutta voisinpa kerrata tämän hetken tärkeimmät musiikilliset vaikutteeni ja genret näin ihqutusjärjestyksessä. Eli tässäpä kaikki lajit diggailujärjestyksessä (huomioonottaen vuodenajan ) :

house/proge*
dnb*
junkka* (vanhempi hyvempi sellainen)
breakbeat* (miel. sitä iloisempaa, ei mitään futuristista hitaasti kehittyvää kolketta)
gloria estefan yms- meininki*
funk*
acid house*
80's*
italo*
humoristisempi hardcore*
electro*
rullaavampi techno*
progetrance*
psytrance*
90's juropop*
*kixu silleen ihan aaaaavistuksen verran...

oikeestaan ainoo sellanen mitä ei selkeesti näin kesäisin kestä/jaksa kuunnella on tunkkainen ja utuinen polkspolks/über synkkä basaripurputus liian nopealla temmolla. Jotenkin tuntuu että mulla heitti NYT kesävaihteen päälle ja tarvii mahd. paljon kaikkee letkeetä. Sopivassa suhteessa tiukkaa nurinaa ja vääntöä, mut letkeys ja summer ovat nyt kyllä kesän -04 avainsanoja. Katsotaan sit ensilumen aikaan heittääkö taas mielen synkäksi ja tekee mieli tahkoamaan lattiaa jalkapohjat itkusta parkuen =)

kaikki alkoi lastenlauluista ja siitä jatkoin senaikaiseen teknoon jonka jälkeen oli pitenpi kausi punkkia, blackmetallia ja kaikkea muuta aggressiivista räminää..kaikkien kausien aikana taustalla soi klassinen tuomassa tiettyä tasapainoa..
”kissanraiskausmusasta” siirryin melodisempaan heviin ja jonkunverran suomipoppiakin tuli kuunneltua..kaikki on kuitenkin viimevuodet pyörinyt jonkinlaisen tukkamusan ja rockin ympärillä ja vasta pari vuotta on pääasiallisesti tullut jammailtua konemusan tahdissa..se on kuitenkin parasta tällä hetkellä koska se tuo vain positiivisia fiiliksiä ja tasapainoisen olon..vie eteenpäin..*joo*parhaat fiilikset saa mm. hard trancesta ja housesta..
aikaisempia avainbändejä joiden levyjä vieläkin hyllyssä tai joita vieläkin kuuntelee fiilistelyn merkeissä:
metallica
skid row
iron maiden
children of bodom
sentenced
guns`n roses
hanoi rocks
pink floyd
sonata arctica
twisted sister
nirvana
sepultura
kiss
pantera

yms..

[muokattu 15.6.2004 20:05]

[muokattu 15.6.2004 20:07]

nyttemmin oon huomannu et joka viikko vaihtuu tyyli johonkin suuntaan... En edes tiedä mikä mun top kymppi on kun on oikeastaan sekava tunne et mistä tykkään ja mistä en... bileis kaikenlainen shitti menee mut kotona oon tullu vähä kriittisemmäks..

koita siinä sit viel biisei väsätä

nigel:
-> Jos ei junkkaa lasketa messiin, harvemmin pystyn yli 135bpm kuuntelee (konemusiikista).
-> Pyrin olemaan avarakatseinen musiikin suhteen.

nää 2 lausetta ei oikeen sovi samaan, jos rupeet tarkemmin ajattelee...

Tosin oleminen ja pyrkiminen on 2 eriasiaa

----

mulla toi bpm ei oo niinkään este, hyvä on hyvää, temmosta riippumatta mut hyvän voi pilata temmolla, oikeastaan kaikessa vauhdissa löytyy hyviä biisei...

No kaikki alkoi varmaan niistä tarhan lastenlauluista (mistä en kyllä muista nyt yhtään) ja sitte ala-asteella tykkäilin Bon jovista sun muista, en tosin fanittanut mitään erityisesti, kaikki massamusa toimi. Ala-asteella tosin mulle iski se Spice girls kausi millon oli pakko alottaa keräämään vihkoon kaikki lehtileikkeet spaissareista ja kinua vanhemmilta niiden levyt. Tosin mun fanitus niitä kohtaan lopahti täysin kun se saakutin Geri meni eroamaan bändistä. Spice girlsin jälkeen en ole kyllä erityisemin mitään bändiä tai artistia fanittanut. Five, princessa, Anssi Kela, fintelligens (joo tällanenki vaihe siellä nuoruudessa tais olla), Aikakone (!!), Backstreet boys ja joidenkin satunnaisten kokoelma levyen cd:t löytyy cd-telineestä. Nyttemin mun musamakuni omasta mielestäni on aika vakiintumassa tohon suomalaiseen rokkipoppiin. Stella, Uniklubi, Neljä ruusua, Zen cafe, Tehosekoitin, Irina, Maija Vilkkumaa, Jonna Tervomaa, Nerdee... Konemusaa en oo oikeen ikinä kotosalla kuunellut ( johtuen varmaankin siitä että mun läppäristä ei lähde niin kovaa ääntä kun haluais ) mut bileissä tulee käytyä nykyään aika useasti.

Ihan pienenä tykkäsin
-klassisesta musiikista, mm. Peer Gyntistä ja Mozartin Neljästä vuodenajasta
-vanhoista rakkauslaulukokoelmista (Sade: Your Love is King, Stevie Wonder: My Cherie Amour, Abba: The Winner Takes it All, George Michael: Careless Whisper jne.)
-Carlos Santanasta: Samba Pa Ti, Black Magig Woman...
-semmosesta nuoresta pan-huilistista kuin Stefan

Ala-asteella
-tykkäsin salaa Cappellasta, Pandorasta, Haddawaysta jne.
-ihastuin ekaan hittiin elämässäni: Helen Hoffnerin Summer of Love!

Yläasteella
-poprokkikausi: Don Huonot, Tehosekoitin, Kent, Ville Pusa
-älykkörokkikausi: CMX, CMX ja CMX
-koneiden ensihipaisut: kuuntelin huumaantuneena mm. CMX:n Siivekkään ja Madonnan Frozenin konetaustoja

Lukiossa ja sen jälkeen
-eka festari, Turun Koneisto ja kerrasta koukkuun: Aavikko, Koneveljet ja Orkidea
-feikkipapereiden puutteessa kitumista k-16 keikoilla, rakkaus roihahtaa mm. Rinneradioon, Jori Hulkkoseen
-metsäbileissä tykästyn myös psykeen
-täysi-ikäisyyden myötä bileisiin: ensin tulee kierrettyä kiksu- ja polkkapippaloita, mutta huomaan ettei mainitun tyyppinen musiikki jaksa kovin kauaa kiinnostaa
-19-vuotiaana tungen röyhkeän vaatimattomasti myös korkeamman ikärajan tapahtumiin, lempeä ja lämmin house sekä kova ja teollinen tekno jääneet rakkaimmiksi konemusiikin tyyleiksi.

http://klubitus.org/forum_aihe.php?id=5939