Aivan! Se musiikki on niin ihanaa!!! ethän ole nähnyt ihmistä joka ei kuuntele miinkäänlaista musiikkia... no en... kaikille kilahtaa se jokin
Minulla musiikki sai alkunsa faijan vanhasta Village Peoplen LP-levystä, sitä kuuntelin 9 vuotiaana ja siitä suunta kohti technoa... tuli kuunneltua capellaa, captain holywoodia, basic elementiä... se oli yksinkertaista biittiä! kunnes sain muistaakseni vuonna 95 käsiini levyn jossa luki Carl Cox, mikähän toi on, en oo ikinä kuullu.. heh.. siitä se alkoi... ja sieltä löytyikin jo melodiaa sekä kunnon biittiä!!
murrosiässä tuli mukaan jopa klassista musaa Vangelis aivan mahtavaa vieläkin (esim. vangelis - pulstar) ja sitten kuuntelin jo Thunderdome sarjoja ja paljon muuta technon ja raven väliltä!! löysin jopa hard housen.
14 - 15 iässä maku laajeni flamencoon ja chill out musaan, ja silloin kävin ekoissa reiveissäni (kauheessa kännissä tietenki se oli se ikä) ja vau mikä meno, vau mikä musa ja kaiken lisäksi mukava ilmapiiri, kukaan ei riehu eikä tappele...
nykymaailmassa trendit ajavat liikaa musiikkia eteenpäin, se on perseestä... nuorten päähän laitetaan karseeta musaa joka kulman takaa... siitä tulee vaan hullu hedari*nuha*
Nyt musiikkini on välillä Hard NRG --> Chill Out... kaikkihan sen tietävät, se on ihan fiiliksen mukaan.. Alek Száhalan Unilaulu menee aina... mutta kyllä sen pitää olla H Trance, H House tai joskus HCore jos kunnolla tekee mieli tampata... Nykyään se jykevä ja nopea basso kuullostaa niin hyvältä.. ja aamukahvia juodessa Café Del Mar soimaan... yeah.. aurinkokin alkaa paistamaan ja sen nostaa vielä korkeammalle José Padilla
Onneksi oman musiikki maun saa pitää ... Se pitää etsiä mikä tuntuu hyvältä ja pitää siitä kiinni, muttei liian lujaa...
(makuasioista ei voi kiistellä, toisilla on vain huono maku) tempasimpa vitsin...
Minulla musiikki sai alkunsa faijan vanhasta Village Peoplen LP-levystä, sitä kuuntelin 9 vuotiaana ja siitä suunta kohti technoa... tuli kuunneltua capellaa, captain holywoodia, basic elementiä... se oli yksinkertaista biittiä! kunnes sain muistaakseni vuonna 95 käsiini levyn jossa luki Carl Cox, mikähän toi on, en oo ikinä kuullu.. heh.. siitä se alkoi... ja sieltä löytyikin jo melodiaa sekä kunnon biittiä!!
murrosiässä tuli mukaan jopa klassista musaa Vangelis aivan mahtavaa vieläkin (esim. vangelis - pulstar) ja sitten kuuntelin jo Thunderdome sarjoja ja paljon muuta technon ja raven väliltä!! löysin jopa hard housen.
14 - 15 iässä maku laajeni flamencoon ja chill out musaan, ja silloin kävin ekoissa reiveissäni (kauheessa kännissä tietenki se oli se ikä) ja vau mikä meno, vau mikä musa ja kaiken lisäksi mukava ilmapiiri, kukaan ei riehu eikä tappele...
nykymaailmassa trendit ajavat liikaa musiikkia eteenpäin, se on perseestä... nuorten päähän laitetaan karseeta musaa joka kulman takaa... siitä tulee vaan hullu hedari*nuha*
Nyt musiikkini on välillä Hard NRG --> Chill Out... kaikkihan sen tietävät, se on ihan fiiliksen mukaan.. Alek Száhalan Unilaulu menee aina... mutta kyllä sen pitää olla H Trance, H House tai joskus HCore jos kunnolla tekee mieli tampata... Nykyään se jykevä ja nopea basso kuullostaa niin hyvältä.. ja aamukahvia juodessa Café Del Mar soimaan... yeah.. aurinkokin alkaa paistamaan ja sen nostaa vielä korkeammalle José Padilla
Onneksi oman musiikki maun saa pitää ... Se pitää etsiä mikä tuntuu hyvältä ja pitää siitä kiinni, muttei liian lujaa...
(makuasioista ei voi kiistellä, toisilla on vain huono maku) tempasimpa vitsin...