..entäpä kuoleman jälkeen?

Epailija kirjoitti: ”Niille ei pidä antaa tieteellistä painoarvoa. Uskonnollisuus sinänsä ei tietenkään estä arvokkaan tieteellisen työn tekemistä, mutta omien uskonnollisten vakaumusten esittäminen tieteen nimissä on painoarvoltaan vähän eri luokan tavaraa - usko ei ole järjen asia, mutta tiede on. Jos tiedemies esimerkiksi lausuu, että ”tiede ei kykene selittämään sielua”, niin hän on aivan oikeassa. Tuon väitteen tieteellinen painoarvo on kuitenkin nolla, sillä siinä on premissinä sielun olemassaolo - oletus, jonka perustelu ei ole mitenkään helppoa. Kyse on siis pohjimmiltaan uskonnollisesta väitteestä, vaikka se tuleekin tässä esimerkissä tiedemiehen suusta, ja tämä väite kertoo enemmän väitteen esittäjästä kuin tieteen rajoituksista. ”Tieteellinen” kommentti vastaavasta aiheesta olisi jotain tyyliin ”meillä ei ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä sielun olemassolosta, eivätkä nykyiset selitysmallit vaadi kyseistä käsitettä toimiakseen”. Huomaa toki, että tämä väite ei kiellä sielun olemassaolon mahdollisuutta. ”

---

Olenpa nähnyt niitäkin tyyppejä, jotka epätoivoisesti yrittävät tieteellä tai filosofialla todistaa sitä, että mitään ihmismielen ymmärryksen ylittävää ei ole, siihen pisteeseen saakka, että touhusta tulee hyvin surkuhupaisaa. Musta se on vähintään yhtä epärehellistä, joskin henkilö varmaan on hyvin sokea tälle, koska kuvittelee juuri oman ajattelutapansa olevan ”tieteellistä”.

Antti

Helpointa se on ajatella, että jaa-a kunen tiedä. Tieteeseen sitä tuppaa uskomaan, kun siihen on oppinut, aivan kuten pikkaisena, kun kummitäti oli opettanut kristinuskoon ja se meni kyllä välillä itselläni suht kiihkoilemisen puolelle, kun tiesi kuinka ei uskovaiset sinne ikuiseen tuskaan joutuvat.
Mielestäni mihinkään uskominen on lottoamista.

Edit: Vähän epäselvemmäks tekstiä muokattiin.

[muokattu 23.1.2004 18:44]

phace:
paljon tekstiä vähän pointtia.

Yritin vääntää rautalangasta. Siksi liirum-laarumit

tonhan voi kääntää yhtä hyvin toisinpäin, tiedemies (tai Epailija) voi sanoa että:”tietoisuus ei ole ainoastaan sähköimpulsseja vaan myös aivokemiaa” mikä taas yhtäkkiä kieltää sielun olemassaolon mahdollisuuden.

Tiedemiehen (ehkä myös Epailijan) olisi selvästikin hyvä tähdentää tuossa, että nykytiedon mukaan tai ”mitä todennäköisimmin”. Tai muuttaa lause muotoon ”ei ole toistaiseksi mitään järkisyytä olettaa tietoisuuden olevan mitään mystistä”.

toisinsanoin:
Itse asiassa ajattelen, että kaikki mikä on mahdollista, on mahdollista selittää tieteellisesti.
En kuitenkaan ajattele, että kaikki mahdollinen olisi nykytieteen selitettävissä.

Lisää sana ”seikkaperäisesti” tuohon viimeiseen, niin olet lähellä

paradoxit henkilöt aina yhtä sekavia :)

Kyseessä ei ole mikään paradoksi. Uskon, että kaikki mahdollinen on loppupeleissä mahdollista selittää jollain tieteellisellä mallilla, mutta en ole niin hölmö, että uskoisin kaikkien mallien olevan tällä hetkellä niin tarkkoja ja oikein kuin ne voivat olla. Tieteessä on vielä mysteerejä ja viilailtavaa.

mielestäni asiaa kuin asiaa ei pidä käsitellä mahdottomana
vaikka sitä ei vielä olisi ehditty tieteen nimissä selittämäänkään.

No eihän kaiken selittämiseen ole mitään järkeä tuhlata energiaa ja resursseja. Kyllä järkeä saa ja kannattaa käyttää sen suhteen, mitä utopistisia väitteitä ja mielikuvituksen tuotoksia lähtee tutkimaan täydellä teholla. Jos leikitään tosi filosofeja, niin kaikki on mahdollista, mutta tarkoittaako tämä sitä, etten voi perustellusti pitää saunatonttua puhtaana taruolentona? Tarkoittaa toki, mutta samalla voi sitten hylätä ihan kaikki yritykset selittää yhtään mitään - olemme silloin aivan yhtä varmasti aivan kaiken suhteen yhtä oikeassa tahi väärässä vaikka väittäisimme vastakkaiden asioiden olevan tosia.

sun (ja monen muun) väitteet ja mielipiteet etenkin tässä
sielun asiassa tuntuu perustuvan yksinkertasesti
seuraavaan kaavaan:
-tieteellä todistettu (nykykäsityksen mukaan): varma. oikea.
-vielä tieteen tavoittamattomissa: uskon asia. väärä.

Tieteellä (ei siis pelkästään nykytieteellä) selitettävissä: Hyvin todennäköisesti totta tai lähellä totuutta.

Tieteen (siis ylipäätään) tavoittamattomissa: Uskon asia, todenperäisyyttä mahdoton tarkistaa.

Tietenkin tämä kanta vaatii minulta sen oletuksen, että maailma on suurin piirtein sellainen, miten sen havaitsemme, eikä Descartesin paha henki tahi jumala yritä meitä huijata.

Mitä sielun käsitteeseen tulee, niin sielun suhteen kaihertavat monet asiat, mutta tärkeimmät lienevät nämä:

1. Sen olemassaolosta ei ole oikeasti mitään näyttöä. Jos yrittää väittää tietoisuutta merkiksi sielusta, niin silloin sortuu (imo) kehäpäätelmään.

2. Sitä ei tarvita missään mallissa, eikä sillä oikeasti voi selittää mitään. Sielun käsitteen tiedollinen arvo on pyöreä nolla.

Edes filosofisessa mielessä sielun käsite ei ole kauhean mielenkiintoinen, joten en näe hirveästi syitä uskoa siihen.

anaprog:
Olenpa nähnyt niitäkin tyyppejä, jotka epätoivoisesti yrittävät tieteellä tai filosofialla todistaa sitä, että mitään ihmismielen ymmärryksen ylittävää ei ole, siihen pisteeseen saakka, että touhusta tulee hyvin surkuhupaisaa. Musta se on vähintään yhtä epärehellistä, joskin henkilö varmaan on hyvin sokea tälle, koska kuvittelee juuri oman ajattelutapansa olevan ”tieteellistä”.

Itse olen sitä mieltä, että ihminen on liian typerä eläin voidakseen ikinä selittää kaikkea tyhjentävästi - ainakaan niin, ettei kukaan enää harrastaisi hömppää ja huuhaata (näillä en viittaa uskontoihin). En siis ole kauhean optimistinen ihmisten hengenlahjojen suhteen. Uskon kuitenkin tieteeseen itsessään ja sen mahdollisuuksiin ja siksi onkin sääli, että tämän planeetan välkyin eliölaji on loppupeleissä niin helvetin tyhmä. Mutta aina ei voi voittaa.

Timce, 12.5.2009 10:11:
Pitäiskö tästä nyt sitte keskustella vai?

Valitettava tapaus. Ihmisiä kuolee päivittäin. Ennakoin, että ketju on sivulla kolme jo ensi viikolla.

Hmm, niin, ja mielenkiintoinen kysymys: mikä on kuolema?

Mitä se on? Jos meillä on sielu, ja meidän tietosuus vaikuttaa jatkuvasti ajattomuudesta (jotta voidaan teknisestiottaen vapaasti valita, et nostetaan vaikka kahvikuppi pöydältä, ettei se kahvikupinnosto oo vaan puhdasta reagointia ympäristövaikutteisiin, ja siihen millaseks ollaan kasvettu, ja millanen elämä meillä sillähetkellä on..), niin kuin me voidaan sillon ylipäänsä määritellä kuolema negatiiviseks?

Jos ei siis tiedetä mistä puhutaan, niin ei voida määritellä sitä negatiiviseks.

Varsinkaan tiedeihmiset ei, koska puuttuu käsitys siitä, mikä on ihmisen tietosuus, ja missä on ihmisen ajatus ja millanen se ajatus on ja miten se toimii, mitä energiaa se on ja minkä kanssa se reagoi milläkin tavalla, missä on rekisteröitynä "numero 1" ihmisen mielessä, kuka sitä miettii, ja miten "se on koodautuneena mieleen".

Toisinsanoen, jollei oo ymmärrystä siitä, tai edes halua ymmärtää sitä, mikä on tietoisuus - niin ei voi väittää et ymmärtää ees alkajaisia siitä, et mikä on kuolema, ja miten se pitäs alkaa määritteleen.

Tää on nykytieteen isoimpia dilemmoja, mitkä jokseenkin vituttaa, kun ihmiset ketkä väittää et ne miettii ammatikseen, ei tajua näin yksinkertasia asioita kun:

1. jotta voidaan vaikuttaa mihinkään, meidän pitää voida olla niiden seurauskulkujen yläpuolella johon vaikutetaan

2. jotta voidaan vaikuttaa lineaarisiin tapahtumakulkuihin, siten että voidaan katsoa vaikuttamisen olevan lineaarisista vaikuttimista vapaata, se vaikuttaminen itsessään ei saa olla lineaarisen tapahtumakulun tulos

3. lineaarisuuksista vapaa, voi olla vaan epälineaarinen, sillä ajassa ja paikassa etenevistä tapahtumakuluista vapaata, voi olla vain ajasta ja paikasta riippumaton, siis epälineaarinen

4. jotta kahvikupin nosto pöydältä, on vapaata valintaa, eikä vain kaikkien siihen vaikuttaneiden lineaarisuuksien välttämätön tulos, se pitää teknisestiottaenkin suorittaa epälineaarisuudesta. (muutoin, se ei ole teknisestiottaen edes valinta, vain reagointia omiin ajatuskulkuihimme, jotka tapahtuvat ajassa ja paikassa)

5. jotta voimme siis ylipäänsä loppupeleissä MILLÄÄN TASOLLA vaikuttaa mihinkään -> tietoisuutemme on toimittava (ja se toimii) ajattomuudesta.

7. todisteita teesille, että ihmismieli on kytköksissä ajattomuuteen, jotta voimme vaikuttaa ylipäänsä siihen laitammeko kalsarit jalkaamme vaiko emme, ja ettei se ole vain lineaarisen tapahtumakulun välttämätöntä tulosta, johon emme ole itse voineet vaikuttaa, joka on btw. aukoton teoria vapasta tahdosta, löytyy pilvin pimein..

..jos vaan tajuaa et 1+1=2 ja lineaarisuudessa voidaan vaikuttaa, vain epälineaarisuudesta käsin, jottei jokanen meidän valinta oo vaan reagointia, mihin ei voida itse mitään vaikuttaa.

Tää on ihan yhtä yksinkertanen juttu, kun et 1+1=2, mut jostain ihmeen syystä tiedemiehet karttelee tätä itsestäänselvyyttä, ja pitää yllä tyhmää paradigmaa joka aiheuttaa vaan harhaluuloja vaikkapa serotoniinien toiminnasta ja muusta.. (ts. ne ei aiheuta mitään, vaan on pikemminkin ajatusenergian seuraus, siinä missä elintoimintojen aiheuttaja, mut sekin pointti missataan, kun halutaan pitää kiinni papukaijamerkeistä, ja niiden papukaijamerkkien avulla saavutettavasta statuksesta... fuck that shit!!)

nomutjoo, pakko sanoo et yksinkertaset tiedemiehet vituttaa..

..tää asia meinaan ei oo kauheen vaikee.

heter029
Hmm, niin, ja mielenkiintoinen kysymys: mikä on kuolema?

Kuolema on sitä, kun henkilön elintoiminnot loppuvat ja ihminen kuolee. aah..valaistus, mutta jonkunlainen tietoisuus ja ympäristön havainnointi säilyy kai tämänkin jälkeen. Jäädään ns. tyhjän päälle.

Siinä minun näkemykseni kuolemasta.

Kiitos.

Jatkan uuden biisin vääntämistä.

Jaa a... varmaan samaa ku ennen syntymää?

Timce, 12.5.2009 19:36:
---
heter029
Hmm, niin, ja mielenkiintoinen kysymys: mikä on kuolema?

---


Kuolema on sitä, kun henkilön elintoiminnot loppuvat ja ihminen kuolee. aah..valaistus, mutta jonkunlainen tietoisuus ja ympäristön havainnointi säilyy kai tämänkin jälkeen. Jäädään ns. tyhjän päälle.

Siinä minun näkemykseni kuolemasta.

Kiitos.

Tänks.. Toivottavasti et aatellu et avauduin sulle, toi oli lähinnä avautuminen tiedeyhteisön yksinkertasuudelle, ja epäloogiselle maailmankuvalle, tyhmyydelle ja tiedemiesten aikaansaamattomuudelle ajattelun tasolla.

heter029, 12.5.2009 19:24:
Tää on nykytieteen isoimpia dilemmoja, mitkä jokseenkin vituttaa, kun ihmiset ketkä väittää et ne miettii ammatikseen, ei tajua näin yksinkertasia asioita kun:

1. jotta voidaan vaikuttaa mihinkään, meidän pitää voida olla niiden seurauskulkujen yläpuolella johon vaikutetaan

Tämä pätee vian sellaisessa kielipelissä, jossa vaikuttaminen edellyttää vapaata tahtoa eli käytännössä jos tehdään se ennakko-oletus, että tämä väitös on lähtökohtaisesti tosi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi kiven voidaan sanoa vaikuttavan veden pintaan sen pudotessa tämän läpi, vaikka kivellä ei ole mitään intentiota sen enempää kuin vedelläkään.

2. jotta voidaan vaikuttaa lineaarisiin tapahtumakulkuihin, siten että voidaan katsoa vaikuttamisen olevan lineaarisista vaikuttimista vapaata, se vaikuttaminen itsessään ei saa olla lineaarisen tapahtumakulun tulos

Millä tavoin lineaarisista vaikuttimista vapaa vaikuttaminen (en pidä yhtään terminologiastasi, mutta yritän pelata peliäsi) voi vaikuttaa lineaarisiin tapahtumakulkuihin? Mikä on se rajapinta, joka tämän mahdollistaa? Ajaudut nyt kovaa vauhtia dualismin yksinkertaisiin ansoihin.

3. lineaarisuuksista vapaa, voi olla vaan epälineaarinen, sillä ajassa ja paikassa etenevistä tapahtumakuluista vapaata, voi olla vain ajasta ja paikasta riippumaton, siis epälineaarinen

Ja naps! Ansa laukeaa. Nyt yrität siis käytännössä perustella sitä, että maailmaan voi käytännössä vaikuttaa vain maailman ulkopuolinen ja siitä irrallaan oleva. Valitettavasti jos jokin vaikuttaa maailmaan, on se siihen väistämättä jollain tavoin kytköksissä ja täten se ei voi olla täysin siitä irrallaan (ts. täysin epälineaarinen).

4. jotta kahvikupin nosto pöydältä, on vapaata valintaa, eikä vain kaikkien siihen vaikuttaneiden lineaarisuuksien välttämätön tulos, se pitää teknisestiottaenkin suorittaa epälineaarisuudesta. (muutoin, se ei ole teknisestiottaen edes valinta, vain reagointia omiin ajatuskulkuihimme, jotka tapahtuvat ajassa ja paikassa)

Kahvikupin nosto pöydältä ei kuitenkaan onnistu (tai no, oletetaan näin) ilman lineaarisia välttämättömyyksiä noudattavia välineitä kuten käsi tai aivot. Mikä on se väline, joka on näiden kahden toisistaan irrallaan olevan maailman välillä?

5. jotta voimme siis ylipäänsä loppupeleissä MILLÄÄN TASOLLA vaikuttaa mihinkään -> tietoisuutemme on toimittava (ja se toimii) ajattomuudesta.

Kts. kohdan yksi kommentti.

7. todisteita teesille, että ihmismieli on kytköksissä ajattomuuteen, jotta voimme vaikuttaa ylipäänsä siihen laitammeko kalsarit jalkaamme vaiko emme, ja ettei se ole vain lineaarisen tapahtumakulun välttämätöntä tulosta, johon emme ole itse voineet vaikuttaa, joka on btw. aukoton teoria vapasta tahdosta, löytyy pilvin pimein..

Missä on kohta kuusi? Mitä nämä vedenpitävät todisteet tälle "aukottomalle" teorialle vapaasta tahdosta ovat?

..jos vaan tajuaa et 1+1=2 ja lineaarisuudessa voidaan vaikuttaa, vain epälineaarisuudesta käsin, jottei jokanen meidän valinta oo vaan reagointia, mihin ei voida itse mitään vaikuttaa.

Kyse ei ole niinkään tajuamisesta vaan enemmän uskosta, koska kyseessä ei ole looginen (tai muukaan) varmuus.

Tää on ihan yhtä yksinkertanen juttu, kun et 1+1=2, mut jostain ihmeen syystä tiedemiehet karttelee tätä itsestäänselvyyttä, ja pitää yllä tyhmää paradigmaa joka aiheuttaa vaan harhaluuloja vaikkapa serotoniinien toiminnasta ja muusta.. (ts. ne ei aiheuta mitään, vaan on pikemminkin ajatusenergian seuraus, siinä missä elintoimintojen aiheuttaja, mut sekin pointti missataan, kun halutaan pitää kiinni papukaijamerkeistä, ja niiden papukaijamerkkien avulla saavutettavasta statuksesta... fuck that shit!!)

Niin just. Kaikkeen tyhmään, empiirisesti perusteltuun ne tiedemiehetkin uskovat! Kaikkihan sen tietää, että kyse on ajatusenergiasta. Ihan simppeli juttu!

..tää asia meinaan ei oo kauheen vaikee.

Ei, se nimenomaan on vaikea ja senpä takia sitä on moni välkky ihminen miettinyt monelta eri kantilta jo antiikin kreikan ajoista asti. Samasta syystä meillä ei ole vielä mitään selkeää vastausta ja kysymykset vain lisääntyvät sitä myötä kun opimme asiasta enemmän. Jos se tosiaan olisi helppo juttu, niin silloin mystisiin ajatusenergioihin oltaiisiin tyydytty selityksenä jo aikaa sitten. Ja Maa olisi vieläkin litteä.

Tänks.. Toivottavasti et aatellu et avauduin sulle, toi oli lähinnä avautuminen tiedeyhteisön yksinkertasuudelle, ja epäloogiselle maailmankuvalle, tyhmyydelle ja tiedemiesten aikaansaamattomuudelle ajattelun tasolla.

Jos tällaista lähtee laukomaan, niin silloin olisi tietysti hyvä kyetä tarjoamaan loogista maailmankuvaa ja ajattelun kirkkautta oikein roppakaupalla tai muuten saattaa lipsahtaa tahattoman huumorin puolelle. Valitettavasti sulta ei ole tullut näyttöjä oikein muusta kuin kliseisestä uskosta siihen, että se oma kelailu on paljon pätevämpää ja selkeämpää kuin muiden tai että olet sattunut lukemaan juuri ne oikeat läpyskät, joiden sisältämää suurta totuutta muut eivät vain piruuttaan suostu uskomaan. Todellisuudessa toistat kuitenkin ihan samoja juttuja, mitkä on jo aikoja sitten todettu kaikkea muuta kuin itsestäänselviksi tai jopa vääriksi.

tuhkaks

Epailija, 13.5.2009 16:30:
---

Mitä sä nyt väännät?

(ei tää oo vaikee juttu, ei tätä ei oo kelatttu -tästä perspektiivistä- aikasemmin, ja ei tän ymmärtämiseen tarvii lukee mitään kirjoja)

Kerrataan:

Aika-avaruudessa, voi vaikuttaa aika-avaruudessa tapahtuviin seuraamusprosesseihin, vain aika-avaruudessa tapahtuvista seuraamusprosesseista riippumattomasta (tietoisuuden) perspektiivipisteestä, joka sijaitsee aika-avaruudessa, mutta on samalla aika-avaruudessa tapahtuvista seuraamusprosesseista riippumaton.

Tällaisesta tietoisuuden perspektiivipisteestä, voimme valita mitä teemme, eikä jokainen toimintamme ole vain välttämätöntä reagointia aika-avaruudessa tapahtuviin tapahtumakulkuihin. Emme siis ole siis voimattomana osana sitä prosessia, johon vaikutamme, jota elämme, ja tästä perspektiivipisteestä, joka on samalla ajasta ja aika-avaruudessa tapahtuvista seuraamuskulkuprosesseista riippumaton, mutta osana aikaa ja avaruutta, voimme siis vaikuttaa tähän prosessiin, jota kutsumme elämäksi, ja myös luoda asioita tässä ympäröivässä todellisuudessa. Siis vaikuttaa aika-avaruuteen, ja asioihin aika-avaruudessa, kuitenkin osana sitä aika-avaruutta itseään.

((..voimme siis valita vaik sen et laittaaks kalsarit jalkaan, vai paineleeks kommandona..))

..OK?

kauheen vaikeesti sä ilmaset että, voi laittaa kalsarit jalkaan tai vetää kommandona....shiiiit maan

heter029, 14.5.2009 16:09:
Mitä sä nyt väännät?

(ei tää oo vaikee juttu, ei tätä ei oo kelatttu -tästä perspektiivistä- aikasemmin, ja ei tän ymmärtämiseen tarvii lukee mitään kirjoja)

Se, että sä postailet tänne pohjimmiltaan dualistisia teorioita uusilla sanavalinnoilla ei tee asiasta tuoretta taikka sen ongelmattomampaa kuin mitä vastaavat teoriat ovat ennen olleet. Jos toista luulet, niin silloin olet ehkä lukenut liian vähän kirjoja.

Kerrataan:

Aika-avaruudessa, voi vaikuttaa aika-avaruudessa tapahtuviin seuraamusprosesseihin, vain aika-avaruudessa tapahtuvista seuraamusprosesseista riippumattomasta (tietoisuuden) perspektiivipisteestä, joka sijaitsee aika-avaruudessa, mutta on samalla aika-avaruudessa tapahtuvista seuraamusprosesseista riippumaton.

Ensinnäkään et ole mitenkään loogisesti pätevästi osoittanut, että tämä pitää paikkaansa. Lähdet siitä, että näin on, eikä se ole mikään todistus. Toisekseen puhut tässä seuraamusprosesseihin vaikuttamisesta (aikaisemmassa viestissäsi puhut seurauskuluista), joten olisi hyvä selventää puhutko nyt pelkästään tapahtumaketjujen "suunnan", tapahtumaketjuja ohjaavien lainalaisuuksien (ts. luonnonlakien) vai kenties molempien muuttamisesta. Kolmanneksi sä luot tässä jonkin kuvitteellisen perspektiivipisteen, joka sijaitsee maailmankaikkeudessa, mutta on siitä riippumaton kyeten silti vaikuttamaan maailmankaikkeuteen ja sitä myöten tuot kuvioon dualismin ongelmat, joita kuvailin jo edellisessä viestissä. Jos sulta löytyy ratkaisu noihin ongelmiin, niin filosofit ympäri maailman villiintyvät.

Tällaisesta tietoisuuden perspektiivipisteestä, voimme valita mitä teemme, eikä jokainen toimintamme ole vain välttämätöntä reagointia aika-avaruudessa tapahtuviin tapahtumakulkuihin. Emme siis ole siis voimattomana osana sitä prosessia, johon vaikutamme, jota elämme, ja tästä perspektiivipisteestä, joka on samalla ajasta ja aika-avaruudessa tapahtuvista seuraamuskulkuprosesseista riippumaton, mutta osana aikaa ja avaruutta, voimme siis vaikuttaa tähän prosessiin, jota kutsumme elämäksi, ja myös luoda asioita tässä ympäröivässä todellisuudessa.

Et ole onnistunut osoittamaan, että näin tosiaan on.

Siis vaikuttaa aika-avaruuteen, ja asioihin aika-avaruudessa, kuitenkin osana sitä aika-avaruutta itseään.

Ja kuitenkin väität meidän toimivan aika-avaruuden lainalaisuuksien ulottumattomissa. Miten ratkaiset tämän epäkohdan, vai etkö vain näe sitä?

((..voimme siis valita vaik sen et laittaaks kalsarit jalkaan, vai paineleeks kommandona..))

..OK?

Toistaiseksi tämä on vain hypoteesisi. Argumentit tämän väitteen puolesta eivät toistaiseksi ole kestäneet lähempää tarkastelua, mikä on vähän kummaa, jos tämän kerran piti olla helppo nakki.

Odottelen muuten vieläkin niitä todisteita tälle "aukottomalle" teorialle vapaasta tahdosta. Niitä oli sanojesi mukaan pilvin pimein, mutta et ole toistaiseksi maininnut yhtäkään.

Epailija, 14.5.2009 17:07:
---
Toistaiseksi tämä on vain hypoteesisi. Argumentit tämän väitteen puolesta eivät toistaiseksi ole kestäneet lähempää tarkastelua, mikä on vähän kummaa, jos tämän kerran piti olla helppo nakki.

No siis voi huoh.

Sun kohdalla ongelmana on, että laitat itse sanoja postauksiin, mitä kommentoit.

Esimerkiks yllä, en suoraansanottuna jaksanut kun jäit jumittaan tohon, et:

1.

Epailija, 14.5.2009 17:07:
---
heter029, 14.5.2009 16:09:
---
Siis vaikuttaa aika-avaruuteen, ja asioihin aika-avaruudessa, kuitenkin osana sitä aika-avaruutta itseään.
---


Ja kuitenkin väität meidän toimivan aika-avaruuden lainalaisuuksien ulottumattomissa. Miten ratkaiset tämän epäkohdan, vai etkö vain näe sitä?

2.

Epailija, 13.5.2009 16:30:
---
3. lineaarisuuksista vapaa, voi olla vaan epälineaarinen, sillä ajassa ja paikassa etenevistä tapahtumakuluista vapaata, voi olla vain ajasta ja paikasta riippumaton, siis epälineaarinen
---


Ja naps! Ansa laukeaa. Nyt yrität siis käytännössä perustella sitä, että maailmaan voi käytännössä vaikuttaa vain maailman ulkopuolinen ja siitä irrallaan oleva. Valitettavasti jos jokin vaikuttaa maailmaan, on se siihen väistämättä jollain tavoin kytköksissä ja täten se ei voi olla täysin siitä irrallaan (ts. täysin epälineaarinen).

Et huomaa, että kiistelet itses kanssa epäkohdasta, jonka oot itse luonut.

Huom -> missäänkohtaa, en oo sanonut, et kyseessä ois Irrallinen - niinku mun suuhun pistät... Se on sun oman mieles aiheuttama ongelma, jota nyt koetat sysätä jollekin muulle.

Riippumaton = ei sama kun irrallinen. Sit kun tajuat sen, lue vaikka noi uudestaan.

Toiseksi, et ota kantaa teoriaan itseensä pätkääkään. Toisinsanoet et joko tajua mitä quottaat, tai sitten sulla on lähtökohtana teilata kaikenlainen visiointi siitä, et meillä vois olla joku syvempi olemus, kun mitä tähänasti oot käsittäny. Joko siis sulta on menny kokonaan ohi, etten väitä et epälineaarinen ois linaarisesta irrallinen, koska noin loogisestiottaen puitteet lineaarisuudelle ei voi edes syntyä lineaarisuudesta itsestään, siispä epälineaarinen - lineaarisuudesta riippumaton - on mitä ilmeisimmin sen lineaarisuuden olennainen rakennuspalikka.

Toisinsanoen, puitteet ajalle ja paikalle, tuskin ovat syntyneet ajasta ja paikasta itsestään. Puitteet aika-avaruudelle, tuskin ovat tulleet aika-avaruudesta itsestään, puitteiksi aika-avaruudelle, aika avaruuteen itseensä - itseksi itseensä itsekseen syntyen.

Turhaan sä väität et tää on saman pyörittelyä kun muilla, jos et oo kerran ees päässy kärryille siihen mistä puhutaan.

Suurin ongelma sulla lienee aihekokonaisuuksien itsensä quottaaminen, kun keskityt (pilkkoon postaukset osiian ja) laittaan yksittäisiin lauseisiin omia (kuvitteellisia) sanoja sekaan, (joita sitten quottaat) ja keskustelet sitten niistä. Jos voit postata yhtenäisen quoten, uskon et asia, ja mitä et oo tajunnu aukee sulle itselleskin paljon paremmin.

Näyttää myös enemmän siltä, ettet vaan vääntäis, jos puhut siitä aiheesta itsestään. (etkä lisäile sanoja toisten postauksiin, josta sitten keksit dissattavaa) Voit myös myöntää, et sulta on menny jotain ohi, niin voin selventää, eikä tarvii näyttää niin läpinäkyvästi et sun tavote on vaan kiistellä ja koettaa pätee..

Muutenkin, näytä mulle kreikan filosofi kellä on ollu elektronimikroskooppi, ja ymmärrys siitä et atomi on +/- energian reagointia (seuraamusprosessin osa) kvanttitasolla + ymmärrys suhteellisuusteoriasta, niin sun väite et tätä aihetta on puitu on ees jollain pohjalla.

Tarjoon kaljan, jos toi väite et tää on vanha juttu on millään pohjalla, ja löydät varmaan linkin tähän hätään epälineaarisesta perspektiivipisteestä lineaarisuudessa vapaan tahdon ja vapaan vaikuttamisen aika-avaruudessa mahdollistavana ihmismielen kehtona, ja luovuuden välttämättömänä välikappaleena, jos kerran näin on.

Mut, menit sivuraiteelle keskenäs olettaessas et mä puhun epälineaarisesta perspektiivipisteestä, joka on lineaarisuudesta irrallinen, sen sijaan, et oisit ottanu asiaan sen perspektiivin, et se epälineaarisuus nimenomaan on olennainen osa lineaarisuutta, joka mahdollistaa tietoisuuden ilmentymisen aika-avaruudessamme lineaaristen tapahtumakulkujen osana.

heter029, 19.5.2009 16:07:
Et huomaa, että kiistelet itses kanssa epäkohdasta, jonka oot itse luonut.

Huom -> missäänkohtaa, en oo sanonut, et kyseessä ois Irrallinen - niinku mun suuhun pistät... Se on sun oman mieles aiheuttama ongelma, jota nyt koetat sysätä jollekin muulle.

Riippumaton = ei sama kun irrallinen. Sit kun tajuat sen, lue vaikka noi uudestaan.

Kohdan yksi kysymys on kuule ihan validi, vaikka riippumaton ei olisikaan sama kuin irrallinen. Lisäksi olisi kiva kuulla se oleellinen ero näiden kahden termin välillä, joka sinut tuolta epäkohdalta pelastaa.

Toiseksi, et ota kantaa teoriaan itseensä pätkääkään.

Mä olen puhkonut sun julistuksesi täyteen reikiä (perusteettomat oletukset, ei pitäviä todisteita, sisäisiä ongelmakohtia) ja sä sanot, etten ota itse teoriaan kantaa pätkääkään. Mitä ihmettä?

Toisinsanoet et joko tajua mitä quottaat, tai sitten sulla on lähtökohtana teilata kaikenlainen visiointi siitä, et meillä vois olla joku syvempi olemus, kun mitä tähänasti oot käsittäny.

Entä c)teoriasi on epälooginen, etkä kykene näkemään sitä halultasi takertua vapaaseen tahtoon?

Joko siis sulta on menny kokonaan ohi, etten väitä et epälineaarinen ois linaarisesta irrallinen, koska noin loogisestiottaen puitteet lineaarisuudelle ei voi edes syntyä lineaarisuudesta itsestään, siispä epälineaarinen - lineaarisuudesta riippumaton - on mitä ilmeisimmin sen lineaarisuuden olennainen rakennuspalikka.

Jos puhutaan pelkistä käsitteistä, niin tässä voikin olla perää, mutta ei näitä käsiteleikkejä voi suoraan yleistää koskemaan maailmankaikkeutta. Luonnonlait eivät siis edellytä sitä, että olisi jotain joka ei niitä noudata.

Toisinsanoen, puitteet ajalle ja paikalle, tuskin ovat syntyneet ajasta ja paikasta itsestään. Puitteet aika-avaruudelle, tuskin ovat tulleet aika-avaruudesta itsestään, puitteiksi aika-avaruudelle, aika avaruuteen itseensä - itseksi itseensä itsekseen syntyen.

Ehkä ovat, ehkä eivät ole.

Muutenkin, näytä mulle kreikan filosofi kellä on ollu elektronimikroskooppi, ja ymmärrys siitä et atomi on +/- energian reagointia (seuraamusprosessin osa) kvanttitasolla + ymmärrys suhteellisuusteoriasta, niin sun väite et tätä aihetta on puitu on ees jollain pohjalla.

Miksi ihmeessä, kun eihän sinullakaan sitä ymmärrystä selvästikään ole (ts. tieteen kantilta katsottuna puhelet yllä pehmoisia) ja siten et ole sitä teoriaasi voinut teoriaasi ympätä?

Minun kritiikkini koskee mm. tätä sinun teoriasi dualistista luonnetta, joka ei toki ihan yksi yhteen vastaa Descartesin tai välttämättä kenenkään jakoa, mutta omaa abstraktimmalla tasolla yhtäläisyyksiä. Sinun teoriassasi on (ilmeisesti) lineaarinen maailma ja ihmisessä taas jokin epälineaarinen osanen, joka on tuosta lineaarisuudesta vapaa. Koska sanot tämän epälineaarisen osan olevan osa lineaarista maailmaa, päädytään minusta vähintään käsitteelliseen ristiriitaan (lineaarinen maailma on maailma, joka toimii lineaarisesti ja siten epälineaarinen ei voi kuulua lineaariseen maailmaan - tämä ei toki ole sinun määritelmäsi, vaan ainoastaan minusta looginen määritelmä). Lisäksi minun nähdäkseni ei ole suurta periaatteellista eroa jakaako maailman henkeen ja aineeseen vai jakaako maailman deterministiseen (tai lineaariseen) aineeseen ja vapaana toimivaan (tai epälineaariseen) aineeseen(?). Ongelmat kun pysyvät samana: Mikä on se rajapinta, jonka kautta epälineaarinen vaikuttaa lineaariseen? Ja jos jätetään hankalat sanat pois: Miten luonnonlaeista vapaa asia voi vaikuttaa luonnonlakien alaisuudessa toimiviin asioihin? Luonnonlakien mukaan toimivat asiathan vuorovaikuttavat vain luonnonlakien puitteissa ja luonnonlait vaikuttavat molempiin suuntiin, eli jos luonnonlaeista vapaa asia vaikuttaa luonnonlakien kautta luonnonlakien alaisuudessa toimiviin asioihin, tulee luonnonlaeista vapaasta asiasta samalla hetkellä luonnonlaeille alisteinen vähintään vuorovaikutuksen puitteissa, mikä johtaa ristiriitaan.

Mut, menit sivuraiteelle keskenäs olettaessas et mä puhun epälineaarisesta perspektiivipisteestä, joka on lineaarisuudesta irrallinen, sen sijaan, et oisit ottanu asiaan sen perspektiivin, et se epälineaarisuus nimenomaan on olennainen osa lineaarisuutta, joka mahdollistaa tietoisuuden ilmentymisen aika-avaruudessamme lineaaristen tapahtumakulkujen osana.

Ongelmat pysyvät minun nähdäkseni pitkälti samana, kuten yllä havainnollistan.

http://www.fredvanlente.com/downloads/WhyWeHere.pdf

Epailija, 1.1.1970 02:00:
---
heter029, 19.5.2009 16:07:
Et huomaa, että kiistelet itses kanssa epäkohdasta, jonka oot itse luonut.

Huom -> missäänkohtaa, en oo sanonut, et kyseessä ois Irrallinen - niinku mun suuhun pistät... Se on sun oman mieles aiheuttama ongelma, jota nyt koetat sysätä jollekin muulle.

Riippumaton = ei sama kun irrallinen. Sit kun tajuat sen, lue vaikka noi uudestaan.
---


Kohdan yksi kysymys on kuule ihan validi, vaikka riippumaton ei olisikaan sama kuin irrallinen. Lisäksi olisi kiva kuulla se oleellinen ero näiden kahden termin välillä, joka sinut tuolta epäkohdalta pelastaa.


---
Toiseksi, et ota kantaa teoriaan itseensä pätkääkään.
---


Mä olen puhkonut sun julistuksesi täyteen reikiä (perusteettomat oletukset, ei pitäviä todisteita, sisäisiä ongelmakohtia) ja sä sanot, etten ota itse teoriaan kantaa pätkääkään. Mitä ihmettä?


---
Toisinsanoet et joko tajua mitä quottaat, tai sitten sulla on lähtökohtana teilata kaikenlainen visiointi siitä, et meillä vois olla joku syvempi olemus, kun mitä tähänasti oot käsittäny.
---


Entä c)teoriasi on epälooginen, etkä kykene näkemään sitä halultasi takertua vapaaseen tahtoon?


---
Joko siis sulta on menny kokonaan ohi, etten väitä et epälineaarinen ois linaarisesta irrallinen, koska noin loogisestiottaen puitteet lineaarisuudelle ei voi edes syntyä lineaarisuudesta itsestään, siispä epälineaarinen - lineaarisuudesta riippumaton - on mitä ilmeisimmin sen lineaarisuuden olennainen rakennuspalikka.
---


Jos puhutaan pelkistä käsitteistä, niin tässä voikin olla perää, mutta ei näitä käsiteleikkejä voi suoraan yleistää koskemaan maailmankaikkeutta. Luonnonlait eivät siis edellytä sitä, että olisi jotain joka ei niitä noudata.


---
Toisinsanoen, puitteet ajalle ja paikalle, tuskin ovat syntyneet ajasta ja paikasta itsestään. Puitteet aika-avaruudelle, tuskin ovat tulleet aika-avaruudesta itsestään, puitteiksi aika-avaruudelle, aika avaruuteen itseensä - itseksi itseensä itsekseen syntyen.
---


Ehkä ovat, ehkä eivät ole.


---
Muutenkin, näytä mulle kreikan filosofi kellä on ollu elektronimikroskooppi, ja ymmärrys siitä et atomi on +/- energian reagointia (seuraamusprosessin osa) kvanttitasolla + ymmärrys suhteellisuusteoriasta, niin sun väite et tätä aihetta on puitu on ees jollain pohjalla.
---


Miksi ihmeessä, kun eihän sinullakaan sitä ymmärrystä selvästikään ole (ts. tieteen kantilta katsottuna puhelet yllä pehmoisia) ja siten et ole sitä teoriaasi voinut teoriaasi ympätä?

Minun kritiikkini koskee mm. tätä sinun teoriasi dualistista luonnetta, joka ei toki ihan yksi yhteen vastaa Descartesin tai välttämättä kenenkään jakoa, mutta omaa abstraktimmalla tasolla yhtäläisyyksiä. Sinun teoriassasi on (ilmeisesti) lineaarinen maailma ja ihmisessä taas jokin epälineaarinen osanen, joka on tuosta lineaarisuudesta vapaa. Koska sanot tämän epälineaarisen osan olevan osa lineaarista maailmaa, päädytään minusta vähintään käsitteelliseen ristiriitaan (lineaarinen maailma on maailma, joka toimii lineaarisesti ja siten epälineaarinen ei voi kuulua lineaariseen maailmaan - tämä ei toki ole sinun määritelmäsi, vaan ainoastaan minusta looginen määritelmä). Lisäksi minun nähdäkseni ei ole suurta periaatteellista eroa jakaako maailman henkeen ja aineeseen vai jakaako maailman deterministiseen (tai lineaariseen) aineeseen ja vapaana toimivaan (tai epälineaariseen) aineeseen(?). Ongelmat kun pysyvät samana: Mikä on se rajapinta, jonka kautta epälineaarinen vaikuttaa lineaariseen? Ja jos jätetään hankalat sanat pois: Miten luonnonlaeista vapaa asia voi vaikuttaa luonnonlakien alaisuudessa toimiviin asioihin? Luonnonlakien mukaan toimivat asiathan vuorovaikuttavat vain luonnonlakien puitteissa ja luonnonlait vaikuttavat molempiin suuntiin, eli jos luonnonlaeista vapaa asia vaikuttaa luonnonlakien kautta luonnonlakien alaisuudessa toimiviin asioihin, tulee luonnonlaeista vapaasta asiasta samalla hetkellä luonnonlaeille alisteinen vähintään vuorovaikutuksen puitteissa, mikä johtaa ristiriitaan.


---
Mut, menit sivuraiteelle keskenäs olettaessas et mä puhun epälineaarisesta perspektiivipisteestä, joka on lineaarisuudesta irrallinen, sen sijaan, et oisit ottanu asiaan sen perspektiivin, et se epälineaarisuus nimenomaan on olennainen osa lineaarisuutta, joka mahdollistaa tietoisuuden ilmentymisen aika-avaruudessamme lineaaristen tapahtumakulkujen osana.
---


Ongelmat pysyvät minun nähdäkseni pitkälti samana, kuten yllä havainnollistan.

Hmm,

Kyseessä ei ole pelkkä käsiteleikki ollenkaan. Kyse on siitä, voiko aika ja paikka, siis puitteet esimerkiks atomin olemassaololle, syntyä ajasta ja paikasta itsestään.

Yllä huomaan, että jätät vaihtoehdon "aika-avaruus, syntyi aika-avaruudeksi aika-avaruuteen" avoimeksi, joten voisi pikemminkin sanoa, että sun lähtökohta on epälooginen.

Koetan pilkkoa nyt osiin, minkä takia irrallinen ei ole sama asia kuin riippumaton.

Kysehän on 2 sanasta joista toinen tarkottaa jotain, mihin ei mikään vaikuta, mutta kuitenkin se voi olla osana jotakin, josta puhutaan. Esimerkiksi riippumaton valamiehistö Jne.

Sanalla riippumaton, tarkoitetaan sellaista, joka voi olla vuorovaikutuksessa jonkin kanssa, mutta jonka toiminta ei suoraan ole riippuvaista siitä tahosta, johon riippumaton asia, tai yksilö koettaa vaikuttaa.

Toivon, että seuraat seuraavan esimerkin.

Palloesimerkki

Oletamme, että meillä on 3 palloa, joihin heitetään yksi lisää, ja tahdomme vaikuttaa vuorovaikutusketjuun, joka pallon heittämisestä toisiin seuraa.

Meidän tulee luonnollisestikin olla palloja isompia, jotta voimme katsoa vaikutuksemme niihin olevan vapaata, joskin kuitenkin, meidät tulee jakaa sama fyysinen kenttä, voidaksemme vaikuttaa näihin palloihin.

Vuorovaikutusta, litistymällä pallojen alle, ei voida katsoa vapaaksi palloihin vaikuttamiseksi, vaikkakin kuollessamme pallon alle, pallon kulkusuunta muuttuisikin.

Litistymistä pallojen alle, ei voida katsoa vapaaksi vaikuttamiseksi, eikä vaikuttamisemme ole tällöin ollut palloista, tai pallojen kulkusuunnista riippumatonta. Itse toki, emme voi katsoa olevamme palloista riippumatommia, sillä niiden kulkusuunta, vaikuttaa siihen, missäkohtaa aikaa ja paikkaa, niihin voimme kullonkin vaikuttaa, mutta vaikuttamisemme voidaan katsoa, olevan vapaata, ja palloista riippumatonta siinämäärin, etteivät pallot jyrää meitä alleen, ilman että voisimme niihin vaikuttaa. Tämänlainen vaikuttaminen, on riippumatonta vaikuttamista. Voimme siis valita, vaikutammeko palloihin vaiko emme, sillä meillä on voimankäytöllisesti sellainen asema, jossa palloihin on joko mahdollista vaikuttaa, tai jättää vaikuttamatta, eikä pallot kokonsa puolesta uhkaa meitä litistymään niiden alle.

Toisinsanoen, seurausprosessissa olemme pallojen yläpuolella, vuorovaikutussuhteessa - voimankäyttäjänä, ja pallojen suunnan valitsijoina.

Palloista riippumaton vaikuttaminen siis edellyttää mahdollisuutta valita (kulloinkin vaikuttamisen kohteiksi valittujen) pallojen kulkusuunta. Tällaista valintaa varten, meidän tulee olla voimallisesti sellaisessa asemassa, että vaikuttaminen on mahdollista, ilman että pallot vaikuttavat toimintamme elinvoimaisuuteen (siis siinämäärin, ettemme jaksaisi palloihin vaikuttaa).

Yhtälailla, voimme katsoa ajatuksiemme rakentuvan toinen toistensa kanssa reagoiden, ja ajatuksiemme edellisestä seuraavaksi muodostuen. Tästä siis termi, lineaarinen, joka pitää sinällään jo sisällään kaikki asiat, joita koskaan saattaisi toinen toisestaan seuraten, suoraviivaisesti edeten, aika-avaruudessa reagoiden tapahtua. Tästä syystä, termi : lineaarinen, epälineaarinen, ovat oivia tapoja kuvata jokaista sellaista seurausprosessia, tai niistä seurausprosesseista riippumatonta, tai niiden - siis lineaaristen tapahtumakulkujen - suhteen yläpuolella olevaa.

Lineaarinen, siis jo teoriassa, pitää sisällään 1. Ajan ja 2. Paikan.

Ilman aikaa, ja paikkaa, siis pistettä avaruudessa, ja tilassa, asia ei voi tapahtua tai edetä, ajassa - tai paikasta katsottuna, tapahtua missään paikassa. Aika, ja avaruus, ovat siis yhteen sidottuja.

Epälineaarinen, puolestaan ei pidä sisällään ajan ja paikan, ajan ja avaruuden yhteensitoutumisen lainalaisuuksia, vaan terminä, kuvaa sellaista, jossa nämä (suoraviivaiset, lineaariset etenemiskulkujen pelisäännöt) eivät yksinkertaisesti päde.

Siksi kyse ei ole lainkaan sanaleikeistä, vaan isompien aihekokonaisuuksien käsittämisestä, ja käsittelemisestä - siis käsittämisen helpottamisesta.

Ajatukset siis etenevät ajassa ja paikassa nekin, ja jotta voimme valita mitä ajatusta seuraamme, se valinta, ei saa olla vain ajassa ja paikassa tapahtuvan seurauskulun välttämätön lopputulos.

Aivan luonnollista, sillä muutoin, kaikki elämä, olisi vain puhdasta automaatiota, johon kukaan ei voisi mitenkäänpäin vaikuttaa.

Tähän et ole ottanut kantaa, ja tämä onkin tärkein asia ymmärtää, sillä jos todella uskot, ettei meillä ole ajattomuuden perspektiivipistettä, sielua, = mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään (niin teoriassa kuin käytännössä siis), niin eikö maailmankuvassasi ole silloin särö, jos syytät esimerkiksi Hitleriä kansanmurhasta, jos maailmankuvasi mukaan, Hitler ei ole voinut valintaansa vaikuttaa?

Eikö maailmankuvassasi ole silloin särö, jos syytät perseraiskaajia tai pedofiilejä valinnoista, jos maailmankuvasi ei pidä sisällään mahdollisuutta valita (ja vaikuttaa, valitulla tavalla), ja kaikki on mielestäsi puhdasta evoluutio(automaatio)ta, jonka seurausprosessien osasina killumme aika-avaruudessa seilaten voimatta mihinkään havainnoimaamme todellisuudessa (edes teoriassa, oman maailmankuvasi mukaan siis) vaikuttaa?

Mielestäni jos esimerkiksi poliisi ei usko sieluun, on silloin hiukan ristiriitaista alkaa laittaan jengiä vankilaan valinnoista joita he on tehneet, jos kerran tyyppi joka laittaa ne vankilaan, ei itse ymmärrä, ettei hänen oma maailmankuvansa pidä sisällään mahdollisuutta kenelläkään vaikuttaa mihinkään asiaan..

..tästä syystä (epäloogisuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia yhteiskunnasta kitkeäksemme, ja ihmiskunnan evoluutiota ja hyvinvointia edistääksemme) ois tosi tärkeetä, et jengit alkais hiffaan et me ollaan moniulotteisia olentoja, joilla on sielu (ei sellanen, niinku raamatussa ja muualla pelotellaan, vaan ihan vaan sielu, jolla on ajasta riippumaton perspektiivipiste tähän kolmiulotteiseen todellisuuteen).

Myöskin, monet sairaudet diagnosoidaan aivan turhaan tästä jälkijättösestä "emme voi vaikuttaa mihinkään, ja olemme vaan seurausprosessin osia mihin emme voi vaikuttaa, mut silti sydämmessä tiedämme et voimme vaikuttaa ja syytämme naapuriamme sen tekemistä valinnoista" - paradoksaalisesta ajattelusta johtuen sairauksiks, ja puhtaasti vaan moniulotteiset sielut ja olennot, kellä sattuu oleen asteen verran syvempi yhteys ja jollain tasolla ymmärryksen avautuminen, siihen ketä ja mitä me ollaan, diagnosoidaan esimerkiks "sairaiks" vaikka noin todellisuudessa, eikö sellanen olento, jolla on kaikki luonnolliset aistit käytössä, oo jo teoriassakin terveempi yksilö - siinä oman olemuksensa niinku mittapuun mukaan, kun sellaset kellä esimerkiks hajuaisti ois blokkaantunu. Moniulotteisilla olennoilla, siis sellasilla, joiden on mahdollista vaikuttaa ympäristöönsä, on syvemmän tason aisteja, kuten vaikkapa telepatiaa, joka sekin tapahtuu ns. materiasta riippumattomalla tasolla, ja osaltaan myös todistaa sen, ettei ajatukset oo "sidoksissa" aivoihin - samaan tapaan, kun enneunet, joidenka tulee siirtyä tulevaisuudesta, ajasta ja paikasta riippumatta, menneeseen, siis ihmismieleen, ja ihmisen tulee käsittää se mitä tapahtuu tulevaisuudessa, ennen kuin se on tapahtunut, siis tieto siirtyy epälineaarisesti täysin lineaarisuuden (teoreettisten) pelisääntöjen vastaisesti.

Jos kuitenkin, esimerkiks Epäilijä, koet tarpeeks alkaa arvoida tätä paskanpuhumiseks, niin sillon ohitat meikäläisen empiirisen todistusaineiston koko repertuaarin, jota on kerääntynyt läpi elämän - ja se on täysin ymmärrettävää, mut ymmärrä sit kans, ettet voi sanoo, et sun mielestä, jossakin on epäkohta, koska sillon sun mielestäs universumi on täydellinen, eikä se vois edes teoriassa, sun maailmankuvan mukaan olla mitenkäänpäin erilainen.

Huomaa myös se epäkohta, jonka väänsit sanaleikeis, omassa ajattelussas, et atomin - siis energian liikkeelle ja reagoinnille otolliset puitteet, ois syntynyt, atomin ja energian liikkeelle otollisista puitteista. Kyse on nyt ehkä enemmänkin vaan siitä, et sulta uupuu kokemuksia, joiden pohjalta voisit loogisesti alkaa päätellä sitä, mistä tää universumi koostuu, koska oot koko elämäs altistunut tietynlaiselle koulutukselle, jota pidät ns. sun maailmankuvan ohjenuorana. Se kuitenkin aiheuttaa sulle tietynlaisen todellisuuden yhteen tiettyjen ajatuskulkujen ohjaamaan, ja niistä rakennettuun laatikkoon lokerointiin, ja et ehkä sen takia, ole kovin avoin, ottamaan vastaan tietoa syvemmällä tasolla, josta saattais olla apua, sun oman perspektiivin avaamiseen.

Sen lisäks toki, että voisit myöntää, ettei lineaarisuus, voi syntyä lineaarisuudesta itsestään. Tai se mitä nyt sanot, et tällanen vaihtoehto (että lineaarisuus synnyttää puitteet lineaarisuudelle itselleen) ois avoinna, tarkottaa sitä, et lineaarisuus, suoraviivaisesti etenevä aika, ja asiat aika-avaruudessa, ois ollut ennen lineaarisuutta itseään, siis ennen suoraviivaisesti etenevää aikaa, ja asioita aika avaruudessa..

..ennen aika-avaruutta ja suoraviivaisesti etenevää aikaa, ois sun mukaan ollut nyt aika-avaruus, ja suoraviivaisesti etenevä aika. (..eikö pikemminkin sun perspektiivi todellisuuteen oo vähintäänkin paradoksaalinen, ja täynnä reikiä..)

Sun mielestä siis ajalla ei tollasesta perspektiivistä ole alkua, eikä loppua, joten voisit siinä tapauksessa vähintäänkin myöntää, ettet usko lineaarisiin tapahtumakulkuihin, joista aiheutuu jotain, vaan uskot universumiin, joka on ollut aina olemassa, lähtemättä kasvamaan mistään, ja uskot universumin ja alkuaineiden olleen aina olemassa, etkä usko siis edes alkuräjähdykseen moisen perspektiivin takaa sen ollessa sun (maailmankaikkauskuvan) mukaan epälooginen ja mahdoton, sillä sun mukaan (jos jumitut tohon ajatteluun) puitteet aineen muodostumiselle on ollut olemassa, ennen kun ne puitteet aineen muodostumiselle on edes tulleet..

..turhaan siis väännät, etkä oo puhkonu tähän teoriaan yhtään mitään reikiä, vaikka koetat vääntää päässäs et irrallinen on sama kun riippumaton - vaikka ne on 2 täysin eri asiaa.

Epälineaarinen, voi siis olla, sellanen syvempi ulottuvuus, joka on ns. tän todellisuuden takana, siis lineaarisuuden takana, ja josta kaikki lineaarisuus rakentuu.

Huomaa myös, ettei ajasta ja paikasta riippumaton, epälineaarinen tarkoita, ettei aikaa olisi, se vain tarkottaa siitä riippumatonta - toisinsanoen, epälineaarisuuden perspektiivistä, aika, sekä on, että ei ole, joten se on vain lineaarisuuden, ja ajan ja paikan yläpuolella - ei siis mitenkään lineaarisista tapahtumakuluista irrallinen, vain niistä puhtaasti riippumaton, ja niihin nähden voimankäytöllisesti ja lainalaisuudellisesti yläpuolella - voimallisemmassa asemassa, jostakäsin teoriassa voi lineaarisuuden pelisäännöt määritellä.

Siis lineaarisen todellisuuden voi luoda, vain tällaisesta perspektiivistä, joka ei ole lineaarisuuksien itsensä tulosta tai lineaarisuuksista itsestään riippuvainen.

Tällaisen olotilan, tietoisuuden perspektiivin, tai ulottuvuuden, voimme (niin teoriassa kuin käytännössä - ajatellessamme puhtaan rationaalisesti) olettaa olleen kaiken aikaansaava voima, ennen (oletettua) alkuräjähdystä. Sillä jokin on saanut jonkin seurausprosessin lähtemään liikkeelle, jota nyt voimme seurata tästä todellisuudesta, ennen tämän todellisuuden itsensä oletettua muodostumista.

Jos et usko, et asiat on lähtenyt jostain alulle, on sun ajattelussa käsittämätön paradoksi, jos kuitenkin väität, et mitään "ajatonta" ei oo olemassa - sillon sun (toistaseks ilmeisesti avoimen perspektiivin) mukaan (jota toivon saavani hiukan muutettua) universumi ois yhtäaikaa ajaton, siis kaikesta lineaarisuudesta riippumaton, ja epälinaarinen, mut väität, ettei universumissa vois olla epälineaarisuutta.

Toivottavasti tää raottaa hiukan perspektiiviä, ja mua lähinnä itseäni huolettaa ihmiskunnan tila siinä mielessä, et jos jengit ei tajuu ees sitä mikä on ajatus, niin kuin voidaan oikeesti muodostaa yhtään mitään teorioita siitä, mitkä lääkkeet vaikuttaa ihmiseen milläkin lailla, kun ei kerran tajuta mikä se asia (ajatus, elimistön toimintaa säätelemällä) on, johon koetetaan vaikuttaa.

Ymmärtämättä sitä, mikä on ajatus, ei voida myöskään määritellä tervettä ihmistä, saatika sitten määritellä moniulotteisuutensa tiedostavaa sielua hihhuliks, koska sillon oma perspektiivi (siihen mikä on kokonainen ihminen) on puhtaasti puutteellinen.

Ongelmana tässä yhteiskunnassa on siis uskontojärjestelmistä johtuvan manipulaation aiheuttama vibojen patominen, ja oman syvemmän tason olemuksen pelkääminen, joka johtaa vaan erilaisiin sairauksiin ja patoutuneiden sielujen ratkaisuihin - esim (rankemman tason) päihderiippuvuuteen sun muuhun, koska voimme olettaa et elimistön kemiaa muutellessa, muutellaan samalla koko olennon energiajärjestelmää, ja siitä aiheutuen olion värähtelytaajuutta tietoisuuden tasolla, sekä kaikkia niitä orgaaneja, jotka vaikuttavat tietoisuuden tasoon. Voimme siis katsoa esimerkiks huumausaineriippuvuuden olevan lähinnä terveen moniulotteisen olennon (äärimmäisen tervettä) reagointia, sairaaseen yhteiskuntaan - eikä sellasia yksilöitä, ketkä on tästä sääntöjärjestelmästä ja oikeen ja väärän dualistisen käsitteen harhaoppisesta viljelystä vittuuntuneita ja ahdistuneita, tulis siis määritellä rikollisiks, jos ne koettaa hiukan etsiä jonkinlaista helpotusta - sielun tasolla - tähän ympäröivään kaoottiseen itseilmaisun kahlitsemiseen ja maapallon resurssien jakamattomuuteen.

Jos, ja kun siis ongelma, jollette edelleen usko siihen, ettei kukaan voi vaikuttaa täällä yhtään mihinkään = kellään ei oo sielua, on se et nyt ei yksinkertasesti olla nykyparadigmasta, ja uskontojärjestelmien pelottelusta johtuen kiinnostuneita siitä, et mitä me ollaan:

Mikä on ihminen, mikä on ihmisen koko elimistöllinen ja energiallinen toimintajärjestelmä, jonka määrittelemme ihmiseks..

(vapaan tahdon logiikka, ja se mikä on tietoisuus, on enemmän kun olennainen osa tän kokonaisuuden ymmärtämistä, ja mun esittämä teoria, josta puhuu esim. eckhart tolle, joskaan ei aivan tästä perspektiivistä, jonka takia koen et mulla on velvollisuus valaista kanssaihmisiä, on erittäin tärkeessä roolissa sitä ymmärrystä, et mikä on tervettä ja mikä ei.. ja mikä on ihminen olentona)

..niin sillon ehkä tärkein muutos koko yhteiskunnassa, ja meidän ymmärryksessä siitä mikä on tervettä ja mikä ei, ja mikä on sairasta ja niin edelleen lienee juuri se, et tajutaan, mikä on tietoisuus, ja miten ihmisen sielu on yhteydessä tähän kolmiulotteiseen kokemuskenttään. Koska, noin evolutiivisesta perspektiivistä, voimme ajatella, että nykyaikanen ajattelu, on (ihmisen kehityksen kannalta) takaperoista evoluutiota, sillä se rajoittaa moniulotteisen olennen kehittymistä, moniulotteisena olentona, itsensä moniulotteisena olentona tiedostaen.

Jos, siis ihan teoriassakaan ketään kiinnostaa, ihmiskunnan kehitys, tai terveyden laatu, tää aihealue (mikä on ihminen energeettisenä olentona, onko meillä vapaata tahtoa=tietoisuus=sielu) tulee ottaa todella vakavasti..

..koska ilman perspektiiviä siihen, meillä ei voi olla käsitystä siitä, mikä on ihmisen evoluutiolle (moniulotteisena olentona) edullista..

Epailija, 1.1.1970 02:00:
Minun kritiikkini koskee mm. tätä sinun teoriasi dualistista luonnetta, joka ei toki ihan yksi yhteen vastaa Descartesin tai välttämättä kenenkään jakoa, mutta omaa abstraktimmalla tasolla yhtäläisyyksiä.

(..Sana dualismi on myös hieno sana, mut sun perspektiivi kieltämättä vaikuttaa nyt vähintäänkin enemmän dualistiselta, kun ehkä meikäläisen. Sitäpaitsi, vaan dualisti saattaa sanoa, et dualismissa on jotain väärää... Joten dissaamalla mun väitteitä dualistisiks, osoitat pikemminkin olevan dualisti itse, jos esität sen siihen sävyyn, et dualismissa ois jotain vikaa.. (koska silloinhan määrittelet oikean ja väärän, tai viallisen ja viattoman) eiköhän me kaikki kärsitä tästä, et asiat lokeroidaan ja niitä vertaillaan, joten dualistiks haukkuminen on lähinnä sama kun sanosit et oon ihminen..)

Pyysin sua näyttään antiikin filosofin kellä on elektronimikroskooppi, tai ymmärrys siitä et atomi on energian reagointia, koska ymmärrys siitä et...

..asioilla on syy/seuraussuhde, asiat puhtaasti reagoi kvanttitasolla..(suhteellisuusteoria)

..käsitys (lue: teoreettinen ymmärrys) siitä, että asiat on lähteneet universumissa alulle joskus (alkuräjähdysteoria), ja ns. seurauskulku jonka osasena olemme, on alkanut jostain..

..asiat periytyy, ja siitä aiheutuu tietynlaista regointia ja vastaanotto/asioidenkäsittelykykyä, sekä esimerkiks tietynlainen ominaisuus elimistössä, on (usein) seurausta siitä, millainen geneettinen tausta yksilölla on.. (biologia & geneettinen tutkimus LUE: ymmärrys syy/seuraysprosesseista geneettisellä tasolla)

..on kaikki olennaisia osasia tätä ihmiskäsitystä ja teoriaa, jota nyt koetan sulle jakaa, muttet oo huomannut vaan sitä, et tätä tietoo ei oo ollut ihmiskunnalla (eikä varsinkaan rinnastamillas kreikan filosofeilla) käytössä ennen 1900 -lukua.

Sun oletuksessa, et aikasemmat viisaudenrakastajat ovat tätä aihetta näin syvällisesti rakastelleet, on siis epälooginen..

..se ei ole ollut mahdollista..

..niillä on ollu joko esteenä tiedon blokkaava kondoomi, tai ne on joutunu tiedon puutteessa wänkkään aihealueita mielessään, ja nyt eletään siis viimein aikaa, jossa tiede ottaa filosofeilta kondomit pois, rakkaushanat aukeaa.. ..ja myös wänkkäämisestä tulee tänä todellisen rakastelun aikana täysin turhaa.. <3 <3 <3

Mä ainakin lisään testamenttiin kohdan, jossa mun arkkuun pitää laittaa wlanilla varustettu miniläppäri jossa on IRC. Sitten voi iäisyyden irkata.

heter029, 26.5.2009 18:35:
Hmm,

Kyseessä ei ole pelkkä käsiteleikki ollenkaan. Kyse on siitä, voiko aika ja paikka, siis puitteet esimerkiks atomin olemassaololle, syntyä ajasta ja paikasta itsestään.

Yllä huomaan, että jätät vaihtoehdon "aika-avaruus, syntyi aika-avaruudeksi aika-avaruuteen" avoimeksi, joten voisi pikemminkin sanoa, että sun lähtökohta on epälooginen.

Antamaton vastaus ei voi olla epälooginen. Pohdinta siitä, mitä oli ennen aika-avaruutta tai "mihin" se syntyi, on puhdasta metafysiikkaa eli spekuloida voidaan suuntaan tai toiseen. Emme voi tietää onko tämä meidän aika-avaruutemme vain syntynyt toisen aika-avaruuden sisään, sen rinnalle, siitä riippumatta tai mitään muutakaan.

Lineaarinen, siis jo teoriassa, pitää sisällään 1. Ajan ja 2. Paikan.

Ilman aikaa, ja paikkaa, siis pistettä avaruudessa, ja tilassa, asia ei voi tapahtua tai edetä, ajassa - tai paikasta katsottuna, tapahtua missään paikassa. Aika, ja avaruus, ovat siis yhteen sidottuja.

Entä miten tässä sinun mallissasi toimii valinnan tekeminen. Tapahtuuko valinnan tekeminen ajassa ja paikassa, vai niiden ulkopuolella?

Epälineaarinen, puolestaan ei pidä sisällään ajan ja paikan, ajan ja avaruuden yhteensitoutumisen lainalaisuuksia, vaan terminä, kuvaa sellaista, jossa nämä (suoraviivaiset, lineaariset etenemiskulkujen pelisäännöt) eivät yksinkertaisesti päde.

Ja jälleen: Miten epälineaarisuudesta sitten vaikutetaan lineaariseen maailmaan? Jos säännöt eivät päde, miten käsitellään entiteettejä, jotka tottelevat _vain_ sääntöjä?

Ajatukset siis etenevät ajassa ja paikassa nekin, ja jotta voimme valita mitä ajatusta seuraamme, se valinta, ei saa olla vain ajassa ja paikassa tapahtuvan seurauskulun välttämätön lopputulos.

Aivan luonnollista, sillä muutoin, kaikki elämä, olisi vain puhdasta automaatiota, johon kukaan ei voisi mitenkäänpäin vaikuttaa.

Aukoton teoriasi vapaasta tahdosta siis palaa takaisin tähän: Kaikki toimii, jos oletamme tahdon vapauden.

Tähän et ole ottanut kantaa, ja tämä onkin tärkein asia ymmärtää, sillä jos todella uskot, ettei meillä ole ajattomuuden perspektiivipistettä, sielua, = mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään (niin teoriassa kuin käytännössä siis), niin eikö maailmankuvassasi ole silloin särö, jos syytät esimerkiksi Hitleriä kansanmurhasta, jos maailmankuvasi mukaan, Hitler ei ole voinut valintaansa vaikuttaa?

Jos vapaata tahtoa ei ole, niin enhän minä voi silloin valita syytänkö vai olenko syyttämättä. Se syyttäminen (tai syyttämättömyys) on välttämätön lopputulos.

Mielestäni jos esimerkiksi poliisi ei usko sieluun, on silloin hiukan ristiriitaista alkaa laittaan jengiä vankilaan valinnoista joita he on tehneet, jos kerran tyyppi joka laittaa ne vankilaan, ei itse ymmärrä, ettei hänen oma maailmankuvansa pidä sisällään mahdollisuutta kenelläkään vaikuttaa mihinkään asiaan..

Jos vapaata tahtoa ei ole, niin eihän poliisi voi silloin valita laittaako ihmisiä vankilaan vaiko ei. Vankilaan joutuminen on väistämätön seuraus sekä niistä tapahtumista, jotka ovat johtaneet vankilatuomion saamiseen, että niistä, joiden seurauksena kulttuurissamme on asioita, joiden tekemisestä rangaistaan vankilalla.

..tästä syystä (epäloogisuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia yhteiskunnasta kitkeäksemme, ja ihmiskunnan evoluutiota ja hyvinvointia edistääksemme) ois tosi tärkeetä, et jengit alkais hiffaan et me ollaan moniulotteisia olentoja, joilla on sielu (ei sellanen, niinku raamatussa ja muualla pelotellaan, vaan ihan vaan sielu, jolla on ajasta riippumaton perspektiivipiste tähän kolmiulotteiseen todellisuuteen).

Ne epäloogisuudet johtuu ainakin ylläolevan perusteella siitä, että sä yrität jossain määrin sovittaa vapaan tahdon ja vapaan tahdon puutteen samaan kokonaisuuteen. Jos vapaata tahtoa ei ole, niin meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin toimia niin kuin toimimme. Ei siis ole epäloogista rangaista rikollisia, sillä se on välttämätöntä.

Moniulotteisilla olennoilla, siis sellasilla, joiden on mahdollista vaikuttaa ympäristöönsä, on syvemmän tason aisteja, kuten vaikkapa telepatiaa,

Tarkoitatko nyt sitä telepatiaa, jonka olemassaolosta ei ole mitään varteenotettavia todisteita?

joka sekin tapahtuu ns. materiasta riippumattomalla tasolla, ja osaltaan myös todistaa sen, ettei ajatukset oo "sidoksissa" aivoihin - samaan tapaan, kun enneunet, joidenka tulee siirtyä tulevaisuudesta, ajasta ja paikasta riippumatta, menneeseen, siis ihmismieleen, ja ihmisen tulee käsittää se mitä tapahtuu tulevaisuudessa, ennen kuin se on tapahtunut, siis tieto siirtyy epälineaarisesti täysin lineaarisuuden (teoreettisten) pelisääntöjen vastaisesti.

Ei yleisesti ottaen ole hyvä merkki, jos omaa "vedenpitävää" teoriaa pitää todistella asioilla, joiden olemassaoloa ollaan vuosikymmenet yritetty todistaa tuloksetta. Eli jos enneunet ja telepatia on kaikki, mitä sulta löytyy teoriasi tueksi, niin suonet anteeksi jos en nouse taputtamaan seisaaltani.

Jos kuitenkin, esimerkiks Epäilijä, koet tarpeeks alkaa arvoida tätä paskanpuhumiseks, niin sillon ohitat meikäläisen empiirisen todistusaineiston koko repertuaarin, jota on kerääntynyt läpi elämän - ja se on täysin ymmärrettävää, mut ymmärrä sit kans, ettet voi sanoo, et sun mielestä, jossakin on epäkohta, koska sillon sun mielestäs universumi on täydellinen, eikä se vois edes teoriassa, sun maailmankuvan mukaan olla mitenkäänpäin erilainen.

Nyt menee taas metsään. Jos vapaata tahtoa ei ole, niin mulla ei ole mahdollisuutta valita sanonko vaiko enkö. Lisäksi vaikka sun oma empiirinen "todistusaineistosi" ei olisikaan minkään arvoista, ei se tarkoita etteikö vapaalle tahdolle voisi olla jotain toisia puitteita.

Kyse on nyt ehkä enemmänkin vaan siitä, et sulta uupuu kokemuksia, joiden pohjalta voisit loogisesti alkaa päätellä sitä, mistä tää universumi koostuu, koska oot koko elämäs altistunut tietynlaiselle koulutukselle, jota pidät ns. sun maailmankuvan ohjenuorana.

Jaa. Sanoisin, että jos johonkin pitää uskoa vailla todisteita, niin se ei ole kovin hyvä lähtökohta lähteä loogisesti päättelemään universumin koostumusta. Silloinhan lähdetään liikkelle jostain, jota ei välttämättä esiinny koko universumissa ja yritetään siitä johtaa koko olevaisen luonnetta. Kun loppupäätelmän paikkansapitävyys sitten pitäisi tarkistaa, täytyy turvautua ihan niihin samoihin empiirisiin metodeihin, joilla tiede maailmaa tarkastelee.

Se kuitenkin aiheuttaa sulle tietynlaisen todellisuuden yhteen tiettyjen ajatuskulkujen ohjaamaan, ja niistä rakennettuun laatikkoon lokerointiin, ja et ehkä sen takia, ole kovin avoin, ottamaan vastaan tietoa syvemmällä tasolla, josta saattais olla apua, sun oman perspektiivin avaamiseen.

Tässä siis ilmeisesti "syvemmällä tasolla" = "vailla kunnon todisteita".

Sen lisäks toki, että voisit myöntää, ettei lineaarisuus, voi syntyä lineaarisuudesta itsestään. Tai se mitä nyt sanot, et tällanen vaihtoehto (että lineaarisuus synnyttää puitteet lineaarisuudelle itselleen) ois avoinna, tarkottaa sitä, et lineaarisuus, suoraviivaisesti etenevä aika, ja asiat aika-avaruudessa, ois ollut ennen lineaarisuutta itseään, siis ennen suoraviivaisesti etenevää aikaa, ja asioita aika avaruudessa..

Vähän paha myöntää, kun kukaan meistä ei tiedä mitä aika-avaruus oikeasti "on" tai mitä sen "ulkopuolella" mahdollisesti lymyilee. Käsitteellisesti termit eivät voi olla olemassa ilman toista, joten kumpikaan ei voi synnyttää toista, vaan molemmat syntyvät samaan aikaan - ja maailmahan ei ole vain käsite.

..ennen aika-avaruutta ja suoraviivaisesti etenevää aikaa, ois sun mukaan ollut nyt aika-avaruus, ja suoraviivaisesti etenevä aika. (..eikö pikemminkin sun perspektiivi todellisuuteen oo vähintäänkin paradoksaalinen, ja täynnä reikiä..)

Kukas tässä nyt laittaa sanoja toisen suuhun?

Epälineaarinen, voi siis olla, sellanen syvempi ulottuvuus, joka on ns. tän todellisuuden takana, siis lineaarisuuden takana, ja josta kaikki lineaarisuus rakentuu.

Se ei poista vuorovaikutusongelmaa ja tarjoaa muitakin pähkinöitä. Miksi esimerkiksi aivot ovat "portti" näiden kahden maailman välillä?

Siis lineaarisen todellisuuden voi luoda, vain tällaisesta perspektiivistä, joka ei ole lineaarisuuksien itsensä tulosta tai lineaarisuuksista itsestään riippuvainen.

Onko perusteltua olettaa, että tuollainen perspektiivi on ennestään olemassa (ja mistäs se sitten on syntynyt)?

Tällaisen olotilan, tietoisuuden perspektiivin, tai ulottuvuuden, voimme (niin teoriassa kuin käytännössä - ajatellessamme puhtaan rationaalisesti) olettaa olleen kaiken aikaansaava voima, ennen (oletettua) alkuräjähdystä. Sillä jokin on saanut jonkin seurausprosessin lähtemään liikkeelle, jota nyt voimme seurata tästä todellisuudesta, ennen tämän todellisuuden itsensä oletettua muodostumista.

Rationaalisesti ajatellen ei ole mitään syytä liittää termiä "tietoisuus" kyseiseen mahdolliseen ulottuvuuteen.

Jos et usko, et asiat on lähtenyt jostain alulle, on sun ajattelussa käsittämätön paradoksi, jos kuitenkin väität, et mitään "ajatonta" ei oo olemassa - sillon sun (toistaseks ilmeisesti avoimen perspektiivin) mukaan (jota toivon saavani hiukan muutettua) universumi ois yhtäaikaa ajaton, siis kaikesta lineaarisuudesta riippumaton, ja epälinaarinen, mut väität, ettei universumissa vois olla epälineaarisuutta.

En väitä, mutta en myöskään väitä tietäväni mistä tämä kaikki on alulle lähtenyt. Jos näin tekee, pitäisi nähdäkseni osata viedä ajatuskulku vielä askeleen pidemmälle. Sun tapauksessasi pitäisi siis miettiä mistä tämä epälineaarisuus on peräisin. Mihin se on syntynyt?

koko olennon energiajärjestelmää, ja siitä aiheutuen olion värähtelytaajuutta

Puhut energioista ja värähtelytaajuuksista ja nähdäkseni vailla mitään perusteita. Onko tarkoitus saada teksti vaikuttamaan tieteelliseltä (mitä se ei ole) vai ovatko nämä termit vain lähinnä sitä mielikuvaa, joka sinulla tietoisuudesta on?

Voimme siis katsoa esimerkiks huumausaineriippuvuuden olevan lähinnä terveen moniulotteisen olennon (äärimmäisen tervettä) reagointia, sairaaseen yhteiskuntaan

Kyseessä ei siis ole valinta, josta voisi laittaa vastuuseen, vaan yksinkertaisesti reagointia ympäristöön?

Jos, ja kun siis ongelma, jollette edelleen usko siihen, ettei kukaan voi vaikuttaa täällä yhtään mihinkään = kellään ei oo sielua, on se et nyt ei yksinkertasesti olla nykyparadigmasta, ja uskontojärjestelmien pelottelusta johtuen kiinnostuneita siitä, et mitä me ollaan:

Mikä on ihminen, mikä on ihmisen koko elimistöllinen ja energiallinen toimintajärjestelmä, jonka määrittelemme ihmiseks..

Eikö? Minä kun luulin, että ihmistä tutkitaan nykyisin aika paljonkin sekä yhteiskunnan että solun tasolla.

(vapaan tahdon logiikka, ja se mikä on tietoisuus, on enemmän kun olennainen osa tän kokonaisuuden ymmärtämistä, ja mun esittämä teoria, josta puhuu esim. eckhart tolle, joskaan ei aivan tästä perspektiivistä, jonka takia koen et mulla on velvollisuus valaista kanssaihmisiä, on erittäin tärkeessä roolissa sitä ymmärrystä, et mikä on tervettä ja mikä ei.. ja mikä on ihminen olentona)

Olettaen, että olet yhtään oikeilla jäljillä.

Jos, siis ihan teoriassakaan ketään kiinnostaa, ihmiskunnan kehitys, tai terveyden laatu, tää aihealue (mikä on ihminen energeettisenä olentona, onko meillä vapaata tahtoa=tietoisuus=sielu) tulee ottaa todella vakavasti..

Mitä tarkoitat puhuessasi "energeettisestä olennosta"? Onko kyse liike-energiasta, potentiaalienergiasta, kemiallisesta energiasta, lämmöstä tms. vai jostain mystisestä energiasta, jota kukaan ei ole vielä havainnut?

(..Sana dualismi on myös hieno sana, mut sun perspektiivi kieltämättä vaikuttaa nyt vähintäänkin enemmän dualistiselta, kun ehkä meikäläisen. Sitäpaitsi, vaan dualisti saattaa sanoa, et dualismissa on jotain väärää... Joten dissaamalla mun väitteitä dualistisiks, osoitat pikemminkin olevan dualisti itse, jos esität sen siihen sävyyn, et dualismissa ois jotain vikaa.. (koska silloinhan määrittelet oikean ja väärän, tai viallisen ja viattoman) eiköhän me kaikki kärsitä tästä, et asiat lokeroidaan ja niitä vertaillaan, joten dualistiks haukkuminen on lähinnä sama kun sanosit et oon ihminen..)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dualismi_(filosofia)

En siis ole dualisti sanoessani, että dualismissa on ratkaisemattomia ongelmia.

Pyysin sua näyttään antiikin filosofin kellä on elektronimikroskooppi, tai ymmärrys siitä et atomi on energian reagointia, koska ymmärrys siitä et...

..asioilla on syy/seuraussuhde, asiat puhtaasti reagoi kvanttitasolla..(suhteellisuusteoria)

Syy/seuraussuhteen ymmärtäminen ei vaadi tietoa kvanttifysiikasta. Itse asiassa kvanttifysiikkahan monimutkaistaa asioita vaikkapa klassiseen mekaniikkaan verrattuna.

..käsitys (lue: teoreettinen ymmärrys) siitä, että asiat on lähteneet universumissa alulle joskus (alkuräjähdysteoria), ja ns. seurauskulku jonka osasena olemme, on alkanut jostain..

Tähänkään ei tarvita mitään tietoa Big Bangista. Erilaisia syntyteorioita on ollut jo kauan ennen kuin pohdimme maailman olevan mahdollisesti pyöreä. Maailmankuva on silloin ollut toki toisenlainen, mutta alkupiste silläkin on täytynyt olla.

..asiat periytyy, ja siitä aiheutuu tietynlaista regointia ja vastaanotto/asioidenkäsittelykykyä, sekä esimerkiks tietynlainen ominaisuus elimistössä, on (usein) seurausta siitä, millainen geneettinen tausta yksilölla on.. (biologia & geneettinen tutkimus LUE: ymmärrys syy/seuraysprosesseista geneettisellä tasolla)

..on kaikki olennaisia osasia tätä ihmiskäsitystä ja teoriaa, jota nyt koetan sulle jakaa, muttet oo huomannut vaan sitä, et tätä tietoo ei oo ollut ihmiskunnalla (eikä varsinkaan rinnastamillas kreikan filosofeilla) käytössä ennen 1900 -lukua.

Kerroin jo edellisessä viestissäni, mihin dualismikritiikki liittyi ja tämä viimeinen(kään) vasta-argumentti, vaikka taitaakin noin muuten pitää paikkansa, ei argumentoi sitä vastaan.