Lupauksen pitäminen: Korvaamatonta(?)

ihmisen luottamus petetään elämän aikana monia ja lukuisia kertoja, se pitääkin oppia ottamaan oikealla tavalla.
kyllähän aina luottamus menee mutta moni ansaitsee sen takaisin. ei se ikinä kumminkaan ole kunnioitettavaa,
joten itse koetan pysyä sanoissa ja toivon aina muidenkin tekevän samoin, tietenkin pois lasketaan kännipuheet

lupaukset on pettämistä varten

rakastan asioiden rikkomista tyylikkäästi

Oma kanta on, että lupaukset on pidettävä. Tuntee itsensä loukatuks, jos joku ei pidä lupaustaan.
Ja vielä kaiken lisäksi jos suunnitelmat tai muut muuttuu niin ei voi ilmottaa kun sekunttia ennen.

Valehtelu, lupausten rikkominen..ei rokkaa

jos mulle luvataan jotakin koko vuoden ja sitten kun kyseinen h-hetki koittaa ja toinen osapuoli pettää lupauksen niin tässä sille: ompahan tullu tääkin nyt koettuu..

Tää lupausten pettäminen on tullu mulle tutuksi. Ollaan sovittu vaikka mitä kenen kanssa tahansa, jotenkin vaan se ei toteudu. Mä en ymmärrä miten vaikeeta se on pitää. Vaikka asia on sovittu jo aikoja sitten, miten juuri sille päivälle, sille hetkelle (kun vielä on sovittu kellonaika) sattuu tulemaan jotain muuta, ja mikä parasta, akkukin voi loppua juuri siinä kohtaa kun yrittää soittaa, tai kännykkä on jäänyt toisten housujen taskuun.
Itse näkee sen vaivan, että polkee tuolla paskasateessa 5km että näkee jotain kavereita, niin siitä vaan saa varmaan niin paljon sitä mielihyvää että tekee jotain muuta.
Toiset taas on niin rakastuneita että ei voi päästää toista silmistä hetkeksikään. Joka paikkaan mennään yhdessä, tehdään kaikki hommat yhdessä. Jos toisella on huutava tarve päästä toisen lähelle, otetaan samantien yhteyttä, jätetään silloinen kaveri paikalleen ja riennetään prinssin/prinsessan lailla auttamaan, joka päivä, joka minuutti, aina. Ulkomaailma unohtuu kokonaan siinä kohtaa. Viestiä vaan pukkaa joskus että "Sori etten vastannu, olin unohtanut, käykö joku toinen päivä" "Olin idiootti, anteeksi".
Parasta kyllä on se, kun ei laita vielä mitään takaisin. Tekosyyt ovat jo muutenkin niin naurettavia.
Omahyväisyys kyllä käy. Minä kun tarvitsen jotain apua, niin "En mä nyt kerkee", mutta kun taas katsoo tuotakin taas toisesta näkökulmasta, "Tuukko kyntään meidän pellon ja lypsäämään lehmät" niin ollaan niin mökömököjä jos ei mene. Sittenhän sitä puhelinsoittoa ei heru viiteen kuukauteen.

Joo, se on korvaamatonta.

oon pari kertaa unohtanut lupauksen, ja sen jälkeen on vituttanut niin huolella. mutta nykyään en lupaa ellen ole varma että pystn pitämään/muistamaan sen !!

Itse ainakin pidän lupaukset, varsinkin kavereille jos ollaan jotain suunniteltu. Sitten taas olen hieman epäilevä minulle annettuihin lupauksiin sillä ne yleensä tuppaa unohtumaan. Olen sen verran anteeksiantava ihminen, että en jaksa murehtia niitä enempää. Pahaltahan se tuntuu, mutta ei kai sille voi minkään.

Ei kai sitä kukaan tässä suhteessa täydellinen ole. Ei sitä luottamusta kuitenkaan takasin saa, ainakaan kovin helpolla, joten siksi lupauksen pitäminen ON korvaamatonta. Kaikille se ei ikävä kyllä ole yhtä itsestäänselvää.

Mun mielestä lupaukset on semmosia juttuja mistä pidetään kiinni jos vaan mitenkään mahdollista, mutta on toisaalta kohtuutonta vaatia lupauksen pitämisestä kiinni jos tulee joku este (esim. työasia rahapulassa, sairaalakäynti, vaikeasti saatava tapaaminen tai vaikka aika hammaslääkärille, yms). Se on kanssa tiedostettava että eri ihmisillä on eri olettamuksia siitä kuinka tärkeitä ja rikkomattomia lupaukset on (kuten tästäkin topikista huomaa), ja jos tietää että jollekin lupaukset on todella tärkeitä niin on parempi olla lupaamatta ensinkään.

On myös hyvä muistaa että tilanteet ja ihmiset muuttuu ajan myötä. Tästä osittain seuraa esim. se miksi niin moni rikkoo avioliittolupauksensa... Jos sanon että "rakastan sinua nyt ja aina", se meinaa ainakin mun suusta että "nyt minusta tuntuu että rakastan sinua enkä osaa kuvitella tulevaisuutta missä näin ei olisi, mutta en tiedä miltä minusta tuntuu vuoden tai kymmenen vuoden päästä, enkä voi luvata mitään tulevan minäni puolesta".

Oon huomannut että Helsingissä etenkin puhutaan enemmän kuin tehdään. Kovat on suunnitelmat, mutta harva on valmis toteuttamaan asiaa mitä justiin ollaan mietitty. Raja lupauksen kanssa himmenee, kun sovituksi luultu asia muuttuukin yhtäkkiä vain 'suunnitelmaksi', ja sitä varten varattu aika valuu hukkaan. Ei kiva. Se on valitettavasti tarttuvaa, että asioita vain suunnitellaan...

Todellisen luottamuksen (ystävyyden tai seurustelusuhteen) pettäminen on mun mielestä korvaamatonta. Sitä voi kyllä parsia kokoon jos vilpittömästi siitä kertoo ja pahoittelee, ja ajan kuluessa tekonsa kertaluontoiseksi erheeksi osoittaa.

Jos jotain suunnitellaan niin suunnitellaan, jos jotain lupaan niin sen myös pidän.

Sanonta kuuluu: "Ennen mies maansa myö kuin sanansa syö"

sasu:

Minkälainen on ihminen, joka pettää lupauksensa ja samaan hengenvetoon valehtelee ettei koskaan mitään ole luvannutkaan?

mun elämässä suoraan sanottuna aika turha ainakaan mä en kattele tollasia tyyppejä. On olemassa ihmisiä joiden lupausten on pidettävä ja sitten taas sellasia tyyppejä joidenka lupauksilla ei oo niin paljon painoa. Ite en lupaa mitään jos en sitä pysty pitämään, koska ikinä ei ole pakko luvata mitään. Haluun myös että asiat sanotaan niin kun ne on! eikä kierrellä ja kaarrella! Sen takia lähin ystäväpiiri on sellanen että asiat sanotaan aina niin kun ne on ja että kaikesta voi puhua.

Jos ei lupaustaan pidä niin on parempi olla helevetin hyvä selitys. Itse huono muistisena uskon jos toinen vakuuttaa puoli tuntia ettei oikeasti muistanut asiaa ja lupaa korvata asian jotenkin ja tekee sen myös.
Monta pienempää lupausta peräkkäin rikkovaan ihmiseen en luota. kaveri voin kyllä olla, mutta en pyydä tekemään mitään koska ajattelen ettei toinen sitä kuitenkaan tee. Isojen lupausten rikkominen saa surulliseksi ja yleensä siinä käykin niin että ystävyys haihtuu hitaasti, tuttavina pysytään ja vanhat ajat muistetaan mutta nykyisyys on sitten eri asia. Seurustelussa asiat sitten vähän muuttavat ja ison lupauksen rikkominen saataa tuottaa minulle hyvinkin pahan mielen. Toinen puolikkaani osaa kyllä pyytää anteeksi hyvin tehokkaasti ( ja suloisesti) pienten lupausten rikkomisen eikä isoja ole vielä luvattu tai rikottu.