Riippuu vähän mitä hyvällä kuvalla tarkoittaa, mä en noilla halvemmilla TFT:illä tekis työtäni (graafinen suunnittelu, mostly printtiä) kovinkaan mielelläni. Värien toisto on yleensä ihan päin vittua. Cinema display on ainut itse käyttämäni TFT jonka kuva on printtigraffan vääntämiseen yhtä sovelias kuin kohtuullinen CRT. (Tai siis CD:n tapauksessa soveliaampikin. Vaik kyllä edelleenkin esim. reprokäytössä ym. äärimmäistä väritarkkuutta vaativassa hommassa laitteet on yleensä edelleenkin CRT:tä.)
mekaanikko, 5.5.2005 21:07:
Riippuu vähän mitä hyvällä kuvalla tarkoittaa, mä en noilla halvemmilla TFT:illä tekis työtäni (graafinen suunnittelu, mostly printtiä) kovinkaan mielelläni. Värien toisto on yleensä ihan päin vittua. Cinema display on ainut itse käyttämäni TFT jonka kuva on printtigraffan vääntämiseen yhtä sovelias kuin kohtuullinen CRT. (Tai siis CD:n tapauksessa soveliaampikin. Vaik kyllä edelleenkin esim. reprokäytössä ym. äärimmäistä väritarkkuutta vaativassa hommassa laitteet on yleensä edelleenkin CRT:tä.)
Joo totta, pro käytössä noi crt:t tahtoo edelleen olla parempia. =) mutta jos otetaan vertailuun halpis/vanha crt ja uusi edullinen tft niin kyllä ero kallistuu tft:n puolelle. Sitäpaitti kyl tämmönen 7 kilon mötikkä on vähän paremman näköinen kuin entinen 25 kilon mötikkä mikä väänti pöytälevyn solmuun. =) Nim. merk. vaikkei olekaan erikoinen tft niin en palaisi enään monttuun.
hyperventilaatio, 9.5.2005 13:37:
Miten saa poisrepäistyn tarran jättämän liimajäljen pois? Epäilen, etten voi käyttää mitään kovin vahvoja kemikaaleja. Apua siis kaivataan.
mikä pinta on kyseessä.
Hiustenkuivaajalla voi ainakin koittaa lämmittää liimapintaa siinä vaiheessa kun tarra on vielä kiinni, niin se lähtee helpommin irti. Tiedä sitten miten toi toimii jo irrotetun tarran liimapintaan
hyperventilaatio, 9.5.2005 13:37:
Miten saa poisrepäistyn tarran jättämän liimajäljen pois? Epäilen, etten voi käyttää mitään kovin vahvoja kemikaaleja. Apua siis kaivataan.
Mistä sä olet repäissyt sen tarran pois? Yksi on kynsilakanpoistoaine, mutta se taitaa mennä vahvojen kemikaalien luokkaan. Toinen on ihan pelkkä kuuma vesi ja sillä yrittää hangata, mutta vaikea sanoa kun ei tiedä mistä se pitäisi saada pois.
Hiustenkuivaajalla voi ainakin koittaa lämmittää liimapintaa siinä vaiheessa kun tarra on vielä kiinni, niin se lähtee helpommin irti. Tiedä sitten miten toi toimii jo irrotetun tarran liimapintaan
Pinta on kaiketi jotain muovilaminaattia, sellasta semikovaa ja jonkin verran naarmuuntuvaa. Raapiminen on ainakin poissuljettu, ja kynsilakanpoistoaine.
hyperventilaatio, 9.5.2005 13:37:
Miten saa poisrepäistyn tarran jättämän liimajäljen pois? Epäilen, etten voi käyttää mitään kovin vahvoja kemikaaleja. Apua siis kaivataan.
Tarrojen liimajämät lähtee aika hyvin sillä tarralla "tökkimällä", ts. tarraan kiinni jäänyt liima tarttuu kiinni esim. pöydän pintaan jääneeseen... Aikansa taputeltua yleensä lähtee mukavasti. Tosin tää ei taida toimia jos tarra on irrotettu jo aikasemmin
andi--, 9.5.2005 13:47:
Tarrojen liimajämät lähtee aika hyvin sillä tarralla "tökkimällä", ts. tarraan kiinni jäänyt liima tarttuu kiinni esim. pöydän pintaan jääneeseen... Aikansa taputeltua yleensä lähtee mukavasti. Tosin tää ei taida toimia jos tarra on irrotettu jo aikasemmin
Muuten hyvä, mut toi tarra oli sellainen paperitarra, eli kun sen repäisi pois, niin se todella repesi siten, että pintaan jäi sekä sitä paperia, että se liimapinta kokonaisuudessaan. Irti sain siis vain sen tarran pinnan. *muhaha*
hyperventilaatio, 9.5.2005 13:51:
Muuten hyvä, mut toi tarra oli sellainen paperitarra, eli kun sen repäisi pois, niin se todella repesi siten, että pintaan jäi sekä sitä paperia, että se liimapinta kokonaisuudessaan. Irti sain siis vain sen tarran pinnan. *muhaha*
Pystytkö sä liottamaan sitä kuumassa vedessä? Jos pystyt niin laita se esinä/härpäke/mikälie kuumaan veteen, niin se liima ja paperi lähtee ihan itsestään. Ehkä.
Jutu, 9.5.2005 13:55:
Pystytkö sä liottamaan sitä kuumassa vedessä? Jos pystyt niin laita se esinä/härpäke/mikälie kuumaan veteen, niin se liima ja paperi lähtee ihan itsestään. Ehkä.
Kokeiltu, ei toiminut ainakaan tunnin liotuksella.
hyperventilaatio, 9.5.2005 13:55:
--- Jutu, 9.5.2005 13:55:
Pystytkö sä liottamaan sitä kuumassa vedessä? Jos pystyt niin laita se esinä/härpäke/mikälie kuumaan veteen, niin se liima ja paperi lähtee ihan itsestään. Ehkä.
---
Kokeiltu, ei toiminut ainakaan tunnin liotuksella.
edit: eikä mulla ole hiustenkuivaajaakaan
Sit mä en voi muuta sanoa kuin no can do. Kokeilitko muuten varovasti hangata sitä pois? Jollain pehmeällä kankaalla saattais onnistua.
hyperventilaatio, 9.5.2005 13:37:
Miten saa poisrepäistyn tarran jättämän liimajäljen pois? Epäilen, etten voi käyttää mitään kovin vahvoja kemikaaleja. Apua siis kaivataan.
Ongelma ratkaistu. Apuna käytettiin vanhaa kunnon pyyhekumia. Hieman sotkuahan siitä tuli, mutta liimapinta saatiin katoamaan. Murut ja pienen pyyhintäjäljen poisto tapahtui rätillä ja hoks - pinta on kuin uusi. Tämä siis vinkkinä vastaavanlaisen ongelman kanssa painijoille.
Ihastuvatko ihmiset useammin ihmiseen vai ajatukseen seurustelusta? Tai ennemminkin, mitä hittoa se ihastuminen on?
Skenaario 1: Tapaat mukavan ihmisen, joka onnistuu hieman herättämään kiinnostuksesi. Tämä kiinnostus saa kutkuttavat mittasuhteet, kun mietit minkälaista olisi seurustella tämän ihmisen kanssa. Jos tämä henkilö käyttäytyy nihkeästi sinua kohtaan, kiinnostus hiipuu. Jos henkilö käyttäytyy ystävällisesti ja täten luo illuusion mahdollisesta kiinnostuksesta sinua kohtaan, käy päin vastoin. Ilmiö saattaa ruokkia itseään ja johtaa siihen, että sinä näytät toiselle kirkkaan vihreätä valoa, vaikka et itse asiassa ole lainkaan varma siitä, mitä haluat. Ihastumiseksi luokiteltava tunne heittelehtii (mahdollisesti) omien haaveilujen ja toiseen olevan kontaktin mukana varsin paljon. Kun toista ei näe toviin, on olo varsin normaali; kun näkee paljon, on tunne selvästi läsnä - tai päin vastoin.
Skenaario 2: Tapaat henkilön, jonka johonkin piirteeseen - tai ehkä useampaan sellaiseen - tunnet ihastuvasi. Piirteet saattavat olla puhtaasti pinnallisia, luonteellisia tai molempia. Henkilö käyttäytyy kuitenkin nihkeästi sinua kohtaan, joten et koe illuusiota siitä, että sinulla olisi jotain mahdollisuuksia. Mietit millaista olisi olla seurustella tämän henkilön kanssa ja ihastuksesi tuntuu kasvavan. Sitten toteat, että mahdollisuudet ovat heikot, eikä haaveilu loppujen lopuksi onnistu kasvattamaan kiinnostustasi samalla tavalla kuin skenaario 1:ssä. Tyydyt mahdollisesti ihailemaan kohdetta kaukaa ja kärsimään hiljaa. Toisaalta saatat myös näyttää vihreätä valoa, toiveena "käännyttää toinen". Itse ihastumisen tunne ei koe samanlaisia heittoja kuin edellisessä skenaariossa.
Muitakin skenaarioita on varmasti, eivätkä nämä ole edes spektrumin eri ääripäissä, mutta kumpi näistä kahdesta on yleisempi? Kumpi on kestävämpi? Luulevatko ihmiset olevansa ihastuneita ihmiseen, vaikka ovatkin vain yksinäisiä ja ihastuvat ajatukseen seurustelusta? Vai varovatko ihmiset ihastumista suhteeseen ja täten eivät tajua olevansa ihastuneita ihmiseen? Onko pitkään sinkkuillut alttiimpi skenaario 1:lle vai ovatko kaikki yhtä taipuvaisia haaveilemaan itsensä suhteeseen, johon he eivät loppujen lopuksi välttämättä edes halua? Voiko tätä ilmiötä edes välttää, vai ihastuuko sitä aina välttämättä sekä ihmiseen että ajatukseen seurustelusta? Ihastuvatko ihmiset pinnallisiin asioihin ensin ja alkavat elätellä ajatuksia suhteesta sitten, kun luonteenpiirteet natsaavat myös? Aletaanko ajatuksia suhteesta herätellä ensin ja ihastuminen tulee sitten näiden sivutuotteena?
Mitä ihastumisella tarkoitetaan ja miksi?
Eh, älkää vastastako. Miettikää.
Pidätkö sinä enemmän suhteestasi kuin kumppanistasi?
(ps...siks meil onki niin vähän naisia...*iihhih*)
)
