Ollaan tehty opiskelukaverin (tyttö) kanssa gradututkimusta helsinkiläisen sairaalan laboratoriossa jo reilu puoli vuotta. Tutkimus on tosi vastuullista, ja ollaan otettu koko projekti alusta lähtien erittäin tosissamme.
Nyt saatiin sit labraan uusi johtaja, mies. Se on ottanu oikein elämäntehtäväkseen meidän dissaamisen. Tänään kehtasi mm. vähätellä meidän tutkimuskokemusta ja leijua omilla tiedoillaan ja taidoillaan (joita sillä ei ole yhtään sen enempää kuin meillä - meidän tutkimuksesta!). Ja kun yksi potilas kieltäytyi tutkimuksesta, niin johtaja kysyi, että oliko potilas mies vai nainen (ensinnäkin mitä vitun väliä) ja kun kuuli, että mies, niin: "Ohhoh, ihme juttu että mies kieltäytyi tollasten nättien likkojen tutkimuksesta". Sanoi myös hyvin suoraan, että potilaat eivät välttämättä pidä meitä uskottavina meidän ulkonäön takia, vaan pitäisi saada joku vanhempi henkilö myös mukaan mittauksiin (siis ihan vain olemaan läsnä, ei muuta tarkoitusta varten). Se ei johtajaa näköjään kiinnosta, että potilaat ovat olleet erittäin tyytyväisiä meiltä saamaansa kohteluun, toisin kuin eräiltä miestutkijoilta saamaansa kohteluun! Näki myös tarpeelliseksi selittää meille juurta jaksain, kuinka hankalia tutkittavia tästä tietystä häiriöstä kärsivät potilaat ovat - ihan kuin me ei oltaisi yhtälailla asiantuntijoita siinä asiassa.
Ihan uskomaton paskapää. Sen kaikki ilmeet, eleet ja puheet osoittaa, kuinka se katsoo meitä ylhäältä alaspäin. Ja muut (miesvaltaiset) tutkimusryhmät ei saa samoja rajoituksia ja vahtimista kuin me. Tosta vois varmasti valittaa johonkin tasa-arvomestaan.
Toiset miehiset ennakkoluulot kohtasin keväällä, kun ryhdyin meidän talossa talotoimikunnan puheenjohtajaksi. Talon sedillä + isännöitsijäsedällä taisi olla alussa vähän sulattelemista, ja sen ne kyllä näyttivät avoimesti (tuli tytöttelyä, suoranaisia törkypuheita jne.). Mutta ahkera työ ja lannistumaton asenne on jo tuottanu hedelmää, ottavat mut jo aika tosissaan. Mut miks helvetissä mun pitää koko ajan todistaa miehille pystyväni hoitamaan mun työt kunnolla! Vai pitääks mun edes? Olisko helpompi vaan tyytyä siihen asemaan, mitä mulle yritetään osoittaa?
Tulipa avauduttua Aaaaah, teki niin hyvää!