Jone, 14.11.2007 00:58:
Mä olen omasta mielestäni aika avoin ihminen (liiankin avoin monissa tilanteissa) ja kertoilen kyllä asioistani sitten kun siltä tuntuu parhaaksi mahdolliseksi näkemälläni tavalla. On vaan helvetin perseestä, että on näköjään olemassa ihan ystävinä pitämiään ihmisiä, joilla se ei passaa. Pitäis kertoa elämän iloista ja suruista kuin tuubista puristaen ja mielellään sekä mahdollisimman helposti sulatettavassa että mehukkaassa muodossa.
mä olen myöskin todella avoin (liiankin) ja myös puhun asioistani ihan mielellään, mut silloin kun se mulle sopii... tietyistä asioista puhuminen tietyllä hetkellä vaan lisää sitä pahaa oloa, ja silloin ei ees pysty puhumaan, mut eräs ihminen ei vaan sitä pysty käsittämään, vaan jankkaa ja jankkaa
Jone
Siitä on kyl ystävien välinen kunnioitus kaukana, että saa ensinnäkin itse jatkuvalla syötöllä toimia jonkinlaisena vitun varaventtiilinä, ikuisena itkuisten puheluiden kuuntelijana täysin ajan sopivuudesta riippumatta ja sit vielä päälle oletetaan että itsellä on samanlainen tarve tilittää kaikesta mahdollisesta paskasta viimeistä pisaraa myöten juuri sillä hetkellä kun se tälle toiselle osapuolelle sopii. Väkisinkin tulee sellainen fiilis, että jatkuva saippuaooppera puolelta tai toiselta on kaiken tämän tarkoitus eikä niinkään ystävän tukeminen huonoina hetkinä.
juuh, on kyllä kunnioitus kaukana... itse olen mieletäni myös hyvä kuuntelija, jos jollain ystävällä murheita on, ni kuuntelen mielelläni ja koitan tukea. ikinä ei silti kävis mielessä mikään "painostaminen", vaan ystävät puhuu kun siltä tuntuu.
tästä tulikin mieleen yksi ehkä maailman omanapaisin ihminen... uuh. oon hänen tukenaan ollut ja koittanut auttaa jaksamaan vaikeina aikoina, mut sit ku ois mun vuoro hänelle avautua (silloin kun hänellä menee hyvin) hän ei jaksakaan kuunnella, vaan tyrkyttää omia juttujaan mun juttujen väliin, ja kun koitan jatkaa omaa juttua, hän "suuttuu"... (koska en välttämättä juuri sillä hetkellä jaksa mitään PLUUUUUURIHQOONIHANLOVENA- juttuja vaikka tietty oon onnellinen hänen puolestaan, ja senkin hänelle kertonut)
Jone
Jumankekka että ärsyttääkin. Joutuu ehkä mainitsemaan asiasta ja siitäkös sitä vasta herneet nenuun vedetäänkin, mutta siinähän vetää.
öööh, avauduin, ja mulle suututtiin... samapa tuo!
hmm... sellasta avautumista