Tietenkin, jos ihminen etsii parisuhdetta niin eikö juuri tuo ole se kaikkein tärkein tieto? Ei varmaan ois kiva kuulla joidenkin deittien jälkeen kun on ehkä jo alkanu pitää toisesta ehkä aika paljonkin, että toinen vaan haluaa hummailla eikä etsi suhdetta. Kyllä mun mielestä kaikki tärkeät asiat pitää tuoda esille ja keskustella niistä rehellisesti.
niomic, 16.8.2006 13:06:
Itse nyt lähinnä katson sitä yhtenä foorumina muiden ohella (koulu, työ, harrastukset, nettiyhteisöt jne.) Toki on niitäkin heavy duty -deittaajiakin, jotka tosiaan vetävät asenteella läpi ilmoituksia ja käyvät treffeillä aika useinkin. En kyllä näe tässäkään mitään pakottamalla pakotettua, vaan tosiaan kokeillaan toista keinoa / foorumia tutustua ihmisiin ja mahdollisiin parisuhdekuvioihin.
Muistathan, sanoin ettei tässä pariutumistavassa ole mielestäni mitään väärää, en vain ymmärrä sitä. Tarkemmin ajateltuna en ihmettele pelkästään deitti-ilmoitusten kautta syntyneitä treffejä, vaan sitä, että lähdetään ylipäätään kokeilemaan jonkun kanssa löytyisikö sitä kipinää. Kipinä pitää olla ensin.
Hetken jo ajattelin, että sulta meni pointtini kokonaan ohi, mutta taitaakin olla, että me suhtaudumme treffeilyyn ja "pakotteen" tunteeseen hiukan eri tavalla.
Itselleni esim. Suomalaisten ravintolakulttuuri on pääosin niin vastenmielistä, etten edes erikoisemmin herättele mitään toivoja tutustumisten suhteen normi-iltoina.
Juu, en minäkään kuvittele koskaan löytäväni unelmieni kumppania känniördääjien laumasta sedulasta. :) Yleensä tosin siitä syystä, että olen itse se pahin känniördääjä (eihän sitä selvinpäin kestä).
Muutenkin on aina välillä hyvä tarkastaa oma perspektiivi ja miettiä kuinka ideaalinen tämä meidän höpöhöpörakkauspohjainen pariutumiskulttuuri oikeastaan on. Vertauskohtana vaikka kulttuurit joissa suvut ja varsinkin vanhemmat ovat huomattavasti enemmän asiaan vaikuttamassa.
Mielenkiintoinen piste. Vaikka itse haaveilenkin siitä ihanasta ihastumisen tunteesta, ymmärrän oikein hyvin, että pelkän rakastumisen huuman varaan ei suhdetta voi rakentaa. En oikeastaan voikaan tuomita järjestettyjä avioliittoja, joissa luotetaan siihen, että rakkaus kasvaa ajan kanssa; se vain on itselleni niin vieras ajatus, että jos sovitaan yhteen paperilla, kaikki muu sujuukin itsellään.
Tuota rakastumisen huumaa pohtiessani tuli kauhea ikävä sitä suloista, kutittelevaa ihastumisen tunnetta. Ei ole pariin vuoteen tullut vastaan. Mulla on nykyään päässä sellainen klikki etten osaa ihastua.
Se on kyl tosiaan jännä, että välil on niitä hiljasempia kausia, ja sit kun törmää yhteen kivaan tyyppiin, niin niitä yhtäkkiä ilmestyykin enemmän vaikka ei eti edes eti ketään muuta.
Joo siis kesä tai ei, mut toi on kyllä ikuinen kirous! Miksei voisi tavata vain sitä Yhtä kerrallaan niin ei tarvitsisi säätää noiden miesten välillä.. mut nyt niitä namusia tulee joka paikasta pyytämään treffeille, ja kk sitten mun 90v mummolla oli enemmän vientiä kuin mulla!!
Morrowe, 16.8.2006 13:30:
Hmm, mihin pitää vetää raja yltiörehellisyyden ja turhista kertomisen välille? Itse ainakin olen törmännyt asiaan viime aikoina treffaillessani... itselläni meni taannoin poikki 4v suhde, ja en todellakaan nyt halua mitään suurta rakkautta avioliitolla edes etsiä. Silti olen treffaillut joitain mukavia ihmisiä, mutta kertonut heille suoraan että on pitkä suhde takana... toiset ovat ottaneet asian rennosti, toisista ei ole tuon jälkeen mitään kuulunut.
...Pitääkö tuollaisista asioista edes kertoa?
Eipä siinä nyt ole mielestäni kovinkaan ongelmaa, että kerrot pitkän suhteen olevan takana, kunhan se ei ole juuri äskettäin :) Ns. rebound-teoria ei todellakaan ole mitenkään tuulesta temmattu ja sen ymmärtävät voivat joko a) olla asiasta innoissaan / neutraalimpia tai b) lähteä heti lätkimään :P
Toinen kysymys mikä toki herää varsinkin nuorten ihmisten kohdalla on se, että mikäli takana on vain yksi suhde ja sen pituus 4v, minkälainen kuva treffikulttuurista ja oikeastaan seurustelustakin ihmisellä on. Itse ainakin koin seurustelun ja muutkin kuviot aivan eri tavalla ensimmäisen (ja ainoan :) pidemmän suhteeni aikana ja heti jälkeen. Nykyään olen asioista jo aivan eri tavalla perillä ja muutenkin tuntuu, että monilla ihmisillä on juuri näitä ensimmäisiä suhteita, jotka ovat tavallaan harjoittelua ja pilvilinnoja - ei oikeastaan kunnon suhteita näin aikuisemman silmin katsottuna. Katson myös monesti näin tuota em. suhdettani.
Tuli tuosta Amokkin toteamasta rakastamaan oppimisesta semmoinen mieleen, että itse en ainakaan usein ole osannut / jaksanut antaa uusille tuttavuuksille tarpeeksi aikaa. Moni oikeasti parempi vaihtoehto on voinut mennä hyvinkin ohisuun, koska olen liian kärsimätön tai ahdistun liiasta huomiosta ja pommittamisesta. Eli antakaa ihmiset toisillenne aikaa :)! Siis niille hyville >;P
emuli, 16.8.2006 13:41:
Se on kyl tosiaan jännä, että välil on niitä hiljasempia kausia, ja sit kun törmää yhteen kivaan tyyppiin, niin niitä yhtäkkiä ilmestyykin enemmän vaikka ei eti edes eti ketään muuta.
Ihmeellistä aikaa toi kesä
Yleensä myös näkyy selkeästi päällepäin, että olet löytänyt jonkun sydämenpampattajan. Samoin alkaa satamaan semmoset feromonikylvyt, et äijät kiinnostuu tietämättäänkin :) Kesäl on toki muutenkin suomalaisilla erikoista kun melatoniinitasot kärsivät huomattavasti ja muutenkin välittäjäainetasapainot muuttuvat aika selkeästi synkempiin vuodenaikoihin verrattuna. Toki paljas ruskettunut pinta voi myös vaikuttaa siihen et jengil on henkinen erektio päällä hieman normia enemmän >:P Mut kohta se on ohi, ni ei tarvii hätyytellä hottiksia koko ajan irti :D! Hyvää syksyä kaikille!
emuli, 16.8.2006 14:32:
Mistä päästiinkin sujuvasti tähän toiseen ikuiseen probleemaan..
Miksi ei vain voisi valita, kenestä kiinnostuu? Tuolla temmeltää niin paljon aivan ihania tyyppejä, ja kuitenkin vain murto-osa kolahtaa niin kovaa että on jalat mennä alta.
Välillä turhauttavaa kun toinen olisi järjellä ajatellen ihan täydellinen, mutta silti jonkun ihmeen takia tunteet sanoo toista.
Ööh, ainakin minä osaan valita kenestä kiinnostun
Mut ehkä nää on sit taas näitä naisten juttuja.
Hienoa jos tarjontaa löytyy runsaasti, oliskin kaikilla samanlainen tilanne.
Rehelliset/suoraan asioista ilmoittavat naiset on mun maailmassa todella harvinaisia. Ihan tarpeeksi kuluttanut aikaa näihin tapauksiin.
Tämän lisäksi en ymmärrä miksi nykyään kaikki etsii aina "vieläkin parempaa". Jos edessä on hyvä tyyppi niin ajatellaan että "löydän mä vielä vieläkin paremman".
AlexS, 16.8.2006 14:47:
Rehelliset/suoraan asioista ilmoittavat naiset on mun maailmassa todella harvinaisia. Ihan tarpeeksi kuluttanut aikaa näihin tapauksiin.
Jäi vähän hämärän peittoon tuo toinen lause..?
Tämän lisäksi en ymmärrä miksi nykyään kaikki etsii aina "vieläkin parempaa". Jos edessä on hyvä tyyppi niin ajatellaan että "löydän mä vielä vieläkin paremman".
Koska silloin kun ei iske, ei iske. Ei sitä tunnetta voi pakottaa, vaikka kuinka olisi hyvä tyyppi.
Yäk, onko musta tullut vanhemmiten romantikko? Mitä hittoa mahdan odottaa?
AlexS, 16.8.2006 14:47:
Tämän lisäksi en ymmärrä miksi nykyään kaikki etsii aina "vieläkin parempaa". Jos edessä on hyvä tyyppi niin ajatellaan että "löydän mä vielä vieläkin paremman".
Koska tilastollisesti katsottuna aina parempaa on tarjolla (jossain) :) I've already tried out this m3 turbo SE, but I would be better off rolling with a Fusion Ultra with five muthas all up in that razer!
---
Tämän lisäksi en ymmärrä miksi nykyään kaikki etsii aina "vieläkin parempaa". Jos edessä on hyvä tyyppi niin ajatellaan että "löydän mä vielä vieläkin paremman".
---
Koska silloin kun ei iske, ei iske. Ei sitä tunnetta voi pakottaa, vaikka kuinka olisi hyvä tyyppi.
Ei se ainakaan mun kohdalla oo sitä että haluais löytää jotain "vieläkin parempaa". Sitä haluu vaan tutustua rauhassa ja löytää sitä kautta sen itselleen sopivimman. Koska vasta sitten kun on tuntenut toisen jo jonkun aikaa osaa sanoa voiko jutusta kehittyä jotain vakavampaakin..
Hiljaa hyvä tulee.. Kiireellä ei saa aikaan ku kauheen sotkun
Tottakai sitä haluu löytää sen oman tärkeän ihmisen jonka kanssa jakaa elämän ilot, mutta se ei tapahdu hetkessä.. Ainakin itsellä on aika vaikee olla läheinen (myös fyysisesti) ihmisen kanssa jota en edes kunnolla tunne. Ja joskus se, että löytää sen yhden ja ainoan kenet haluaa lähellään pitää vaatii sitä että tutustuu muihinkin
emuli, 16.8.2006 17:19:
Ei se ainakaan mun kohdalla oo sitä että haluais löytää jotain "vieläkin parempaa". Sitä haluu vaan tutustua rauhassa ja löytää sitä kautta sen itselleen sopivimman. Koska vasta sitten kun on tuntenut toisen jo jonkun aikaa osaa sanoa voiko jutusta kehittyä jotain vakavampaakin..
Tottakai pitää tutustua ajan kanssa. Ei ennen kuukauden tuntemista kannata mennä lupailemaan mitään isompaa. :D Tarkoitin vaan sitä, ettei mua ainakaan kiinnosta edes yrittää tutustua "tulisikohan tuosta mulle jätkäkaveri" -mielessä, ellei ole sellaista ihanaa kutinaa vatsanpohjassa.
Mulla onkin kertynyt parin vuoden kuluessa aikamoinen kasa noita ystäväpoikia, kun en tajua (jälkeenpäin ilmiselviä) treffikutsuja muina kuin frendin kanssa kahvilla käynteinä. Harmi vaan, että aika usein alkuvaiheessa poikaparat ymmärtävät mun ystävällisyyteni ihan väärin.
No jo on... Hallu, jos sä olisit tyttö, niin mä voisin harkita sun pyytämistä treffeille. Jos sä olisit raitis, niin sun ei tarvitsisi olla edes tyttö.
Epailija, 16.8.2006 22:04:
No jo on... Hallu, jos sä olisit tyttö, niin mä voisin harkita sun pyytämistä treffeille. Jos sä olisit raitis, niin sun ei tarvitsisi olla edes tyttö.
Avernian, 16.8.2006 22:11:
--- Epailija, 16.8.2006 22:04:
No jo on... Hallu, jos sä olisit tyttö, niin mä voisin harkita sun pyytämistä treffeille. Jos sä olisit raitis, niin sun ei tarvitsisi olla edes tyttö.
Mutta niin. Jos täällä kilpaillaan kuka on ollut kauimmin sinkkuna, niin nokitan vajaalla 24:llä vuodella (1980 helmi - 2003 marras). Sitäkin suhdetta kesti reilu kuukausi, joten jotkut eivät välttämättä laskisi sitä kunnon suhteeksi laisinkaan. Omassa mielessäni asenne kuitenkin ratkaisee.
Vähän hämäräksi myös jää mitä ihmiset sitten oikein tarkoittavat deittailulla. Jos itsellä on sellainen kutina, että kyseessä olisi potentiaalinen yksilö, niin en kyllä lähde samanaikaisesti tapailemaan muita henkilöitä. Jos taas tutustun johonkin uuteen ihmiseen ihan kaveripohjalta vailla taka-ajatuksia, niin silloin en kutsuisi sitä edes tapailuksi tai deittailuksi, enkä myöskään rajoittaisi muuta (mahdollista) sosiaalista elämääni sen takia. Viattomana alkanut kaveruus voi tietenkin muuttua deittailuksi myöhemmässä vaiheessa, mutta sitten siihen sovelletaan deittailun "sääntöjä".
Henkilökohtaisesti ei muuten jaksa innostaa tuo "haluan kokeilla mahdollisimman montaa, että tiedän mikä sopii parhaiten"-ajattelu (eikä myöskään kiinnostaisi olla se n:s koeajettu yksilö - vaikka olisinkin sillä hetkellä testivoittaja). Otan mieluummin sen yhden sopivan kuin käyn kymmeniä ehkä sopivia läpi löytääkseni niistä eniten sopivan. On tosin kaukaa haettua ajatella, että sitä nyt tulisi edes aloitettua seurustelua kenenkään kanssa, kenessä ei olisi potentiaalia lasteni äidiksi. Turha sitä on lähteä sellaisten kanssa suhdetta kokeilemaan, joista jo alussa miettii "tuskin tästä koskaan mitään tulee" tai edes "katsellaan nyt, ei voi tietää". Jos ei ole varma, niin sitten tutustutaan paremmin - ja siis nimenomaan ilman, että mitkään kaverirajat rikkoutuvat. Tosin ihmisiähän tässä ollaan, eikä sitä tiedä miten tunteet veisivät, jos niitä nyt jossain välissä sattuisi kohdalle. Ideaalinen tapa hoitaa asiat on kuitenkin IMO sellainen, että suhteet otetaan tosissaan, eikä enää minään tutustumisleikkinä (vaikka tietenkin sitä vielä vuosienkin päästä oppii kumppanistaan uutta) Lisäksi koska jokainen suhde vaatii tyytymistä ja jossain on aina olemassa joku parempi, en koe mielekkääksi lähteä tieten tahtoen tavoittelemaan sitä korkeampaa oksaa enää sen jälkeen kun se oma rima ylittyy. Eikö onnellisuuteen ole ihan hyvä tyytyä? Tarvitseeko sitä oikeasti lähteä vielä etsimään sitä onnellisuus+:aa?