Omasta mielestäni se on melkeen pahempi jos on fanaattinen sen musan suhteen, se menee tietys pistees överiks. Toki kyllä sekin aiheuttaa pientä eripuraa jos toinen tykkää vaan NRJ:n tarjonnasta yms. Mikä tos fanaattisuudes mm. ärsyttää, kun on pakko takertua johonkin tiettyyn genreen. Jotenki vaan tuntuu et joillekki se on ihan sama millast musaa se on kunhan vaan on sitä tiettyä genreä/artistin tuotosta. Mulle on loppujen lopuksi aivan sama mikä se lokero on kuhan se musa uppoo. Olkoot sitten klassinen tai mikä hyvänsä. Tosin sen verran itsekkin lokeroin musaa, että on kuuntelumusaa ja bilemusaa, tosin jotku kipaleet toimii kummassakin tapauksessa. Kuuntelumusassa on A ja O että se koskettaa/herättää tunteita jotenki, kun taas bilemusassa että saa jalan tamppaa viuhaa biitin tahtii. Esim. sellanen kunnon HC paukutus on vähä eri atmosfääreis paikanpäällä kun tuhat ihmistä tamppaa tasatahtii ja valot sohii sekaa jne, kun taas sitten himassa sama biisi ei välttämättä herätä suurempia fiiliksiä, kuin ehkä fläsäreitä bileist kun ko. biisi on soinu.
Niin ja takas asiaan en pidä sitä siis välttämättömänä että pitäisi olla eksakti sama musamaku. Kylhä tietysti samanhenkisyys on aina plussaa, en mäkää vois kuvitella sellast NRJ/suomipop ONLYH tapausta.
Valitettavasti kun ei vaan saa kaikkea samassa nätissä paketissa, niin kyllähän niitä on paljon tärkeämpiäkin asioita on kuin musiikki.
Tässä mun statement...
[muokattu 24.3.2004 13:43]