---
Etenkin kun ikää tulee lisää, niin parisuhteissa edetään nopeampaa vauhtia. Tiedetään jo mitä halutaan ja kun halut kohtaa, niin miksi hidastella? Ihan eri juttu tietty jos on tavattu 16-vuotiaana, niin silloin yleensä seurustellaan se 10 vuotta ennen naimisiinmenoa tms.
Itselläni saattoi nuorempana olla parisuhde jo ohi siinä ajassa, joka nykyään riittää sen toteamiseen, että tuossa ihmisessä on jotakin, mitä voisin elämääni haluta. Toki omat ihmissuhteeni eivät tätä nykyä ole tarkoitushakuisia siten, kuin voisi kuvitella naimisiin ja perheelliseksi halajavien ihmisten suhteiden olevan. Pyrin haalimaan elämääni ihmisiä, joiden vaikutusta itseeni ja elämääni pidän arvokkaana ja/tai miellyttävänä, ja toki joku joka etsii ensisjaisesti johonkin tiettyyn rooliin sopivaa ihmistä pitää ehkä tarkoituksensa mukaisena selkeää vaiheittaista etenemistä kohtaamansa ihmisen sovittamiseksi kyseiseen rooliin ja tarkoitukseen jonkin tavoitteensa täyttymisen edistämiseksi.
Pointtini lienee se, ettei sillä niinkään ole suoraan verrannollista suhdetta ikään kuin siihen, mitä ihmisistä hakee. Ehkä useilla ihmisillä tavoitteellisuus ihmissuhteissa iän myötä lisääntyy. Ajatus siitä että tietyssä iässä toimii tai kuuluu toimia tietyllä tavalla edustaa ajatusmaailmaa, jota itse vieroksun.
That aside, ymmärrän kyllä halun edetä nopeammin huomaamaan onko kohdattu yksilö yhteensopiva omien tavoitteiden kanssa, ja olla "tuhlaamatta aikaa" vääränlaisiin ihmisiin, jos pitää tarpeellisena ottaa elämäänsä ensisijaisesti sellaisia ihmisiä, jotka palvelevat tiettyjä omia tarkoituksia. Eiköhän se niin ole useimmilla, ne tarkoitukset ja niiden esiin tuomat tarpeet vain eriävät toisistaan melkoisesti ;)
Musta tuntuu, että mun pitää tutkia enemmän omia suhdekäsityksiäni. Mä oon hyvin oon omistushaluinen ja haluan hyvin läheisen kumppanin siitä toisesta. Sellaisen, jonka kanssa tehdään kaikkea yhdessä. Toisaalta siinä on hyvät puolensa jos haluaa pitkän suhteen yhden ihmisen kanssa ja tuntea sen paremmin, kuin kukaan muu. Mä kuitenkin tunnun taipuvan sellasiin suhteisiin, joissa pitäisi olla jotenkin järjettömän intensiivisesti. Kun meitä pitäis yhdessä niin suuri rakkaudenpainovoima, että me muserrutaan ja sulaudutaan osin yhteen. Siltä se toisaalta välillä tuntuukin. Se rakastumisvaihe tuntuu oikeestaan enemmänkin musertavalta, kun huumaannun siitä toisesta niin täydellisesti, että hetkikin erossa tuntuu vaikealta.
Kyllähän se siitä tasaantuu onneks aina ajan kanssa.
---
---
Etenkin kun ikää tulee lisää, niin parisuhteissa edetään nopeampaa vauhtia. Tiedetään jo mitä halutaan ja kun halut kohtaa, niin miksi hidastella? Ihan eri juttu tietty jos on tavattu 16-vuotiaana, niin silloin yleensä seurustellaan se 10 vuotta ennen naimisiinmenoa tms.
---
Itselläni saattoi nuorempana olla parisuhde jo ohi siinä ajassa, joka nykyään riittää sen toteamiseen, että tuossa ihmisessä on jotakin, mitä voisin elämääni haluta. Toki omat ihmissuhteeni eivät tätä nykyä ole tarkoitushakuisia siten, kuin voisi kuvitella naimisiin ja perheelliseksi halajavien ihmisten suhteiden olevan. Pyrin haalimaan elämääni ihmisiä, joiden vaikutusta itseeni ja elämääni pidän arvokkaana ja/tai miellyttävänä, ja toki joku joka etsii ensisjaisesti johonkin tiettyyn rooliin sopivaa ihmistä pitää ehkä tarkoituksensa mukaisena selkeää vaiheittaista etenemistä kohtaamansa ihmisen sovittamiseksi kyseiseen rooliin ja tarkoitukseen jonkin tavoitteensa täyttymisen edistämiseksi.
Pointtini lienee se, ettei sillä niinkään ole suoraan verrannollista suhdetta ikään kuin siihen, mitä ihmisistä hakee. Ehkä useilla ihmisillä tavoitteellisuus ihmissuhteissa iän myötä lisääntyy. Ajatus siitä että tietyssä iässä toimii tai kuuluu toimia tietyllä tavalla edustaa ajatusmaailmaa, jota itse vieroksun.
That aside, ymmärrän kyllä halun edetä nopeammin huomaamaan onko kohdattu yksilö yhteensopiva omien tavoitteiden kanssa, ja olla "tuhlaamatta aikaa" vääränlaisiin ihmisiin, jos pitää tarpeellisena ottaa elämäänsä ensisijaisesti sellaisia ihmisiä, jotka palvelevat tiettyjä omia tarkoituksia. Eiköhän se niin ole useimmilla, ne tarkoitukset ja niiden esiin tuomat tarpeet vain eriävät toisistaan melkoisesti ;)
Joo. Useimmilla on kuitenkin sellaisia ehdottomia juttuja, joita elämältään haluaa tai toivoo. Jos toinen sulkee niitä hirveästi pois, niin en näe mitään syytä jatkaa juttua. Esim. vaikka itse tiedän haluavani perheen ja haluan elää tasaisessa ympäristössä. Näinpä jos mies sanoisi ettei halua perhettä taikka olisi esim. agressiivinen, ei hän olisi sitä mitä haluan.
---
Joo. Useimmilla on kuitenkin sellaisia ehdottomia juttuja, joita elämältään haluaa tai toivoo. Jos toinen sulkee niitä hirveästi pois, niin en näe mitään syytä jatkaa juttua. Esim. vaikka itse tiedän haluavani perheen ja haluan elää tasaisessa ympäristössä. Näinpä jos mies sanoisi ettei halua perhettä taikka olisi esim. agressiivinen, ei hän olisi sitä mitä haluan.
Niin.. Ja tarkoitushakuinen ihmisten kohtaaminen johtanee useimmiten siihen, ettei haettuun rooliin sopimaton henkilö kelpaa lainkaan mihinkään kohtaan omaa elämää, eikä häneltä mahdollisesti opittavia kokemuksia ja näkökulmia siten tulekaan kohdanneeksi.
Jepujee vieläkin täällä ja tuntuu jo paljon paremmalta kuin pari kuukautta sitten. Kävin jopa treffeillä jotka meni ihan helvetin hyvin, olin iteki yllättyny miten rento tunnelma oli ja miten nopeesti aika meni kun vaan jubailtiin jotain random juttuja. Nyt viikoks lomalle ja kattoo sen jälkeen jos kävis uudestaan ulkona. Vaikkei tosta koskaan mitään tuliskaan niin pakko sanoa että oli ainakin helvetin onnistuneet treffit ja kiva huomata että ihan helvetin mukavia ja hyvännäkösiä samanikäisiä mimmejä on sinkkuna, se antaa toivoa tulevaisuuteen :)
Tuli muuten mieleen että miten treffeillä tulee toimia? Olen itse niin pihalla koko deittailuscenestä että hyvät vinkit olis ihan tarpeen. Ekat treffit vedän aina herrasmiesmäisesti enkä edes yritä mitään mut mites tokat treffit? Jos silloinkin tuntuu vielä synkkaavan niin voiko illan päätteeksi ihan suoraan lähestyä ja yrittäää päästä ekalle pesälle? Kuulostaa vitun tyhmältä mut en oon ollu niin kauan poissa kuvioista etten tiedä mikä on "normaalia", kai se sit on sitä miltä iteltä tuntuu tms :P
---
---
Joo. Useimmilla on kuitenkin sellaisia ehdottomia juttuja, joita elämältään haluaa tai toivoo. Jos toinen sulkee niitä hirveästi pois, niin en näe mitään syytä jatkaa juttua. Esim. vaikka itse tiedän haluavani perheen ja haluan elää tasaisessa ympäristössä. Näinpä jos mies sanoisi ettei halua perhettä taikka olisi esim. agressiivinen, ei hän olisi sitä mitä haluan.
---
Niin.. Ja tarkoitushakuinen ihmisten kohtaaminen johtanee useimmiten siihen, ettei haettuun rooliin sopimaton henkilö kelpaa lainkaan mihinkään kohtaan omaa elämää, eikä häneltä mahdollisesti opittavia kokemuksia ja näkökulmia siten tulekaan kohdanneeksi.
Juu, näinhän se on. Mutta jotta arvostaisin jonkun ihmisen kokemuksia ja näkökulmia, tulee minun myös arvostaa kyseistä henkilöä...
Tuli muuten mieleen että miten treffeillä tulee toimia? Olen itse niin pihalla koko deittailuscenestä että hyvät vinkit olis ihan tarpeen. Ekat treffit vedän aina herrasmiesmäisesti enkä edes yritä mitään mut mites tokat treffit? Jos silloinkin tuntuu vielä synkkaavan niin voiko illan päätteeksi ihan suoraan lähestyä ja yrittäää päästä ekalle pesälle? Kuulostaa vitun tyhmältä mut en oon ollu niin kauan poissa kuvioista etten tiedä mikä on "normaalia", kai se sit on sitä miltä iteltä tuntuu tms :P
Mitä hitaammin, sen parempi, ainakin omasta mielestäni. Itse kävisin varmaan ainakin viisillä treffeillä ennen pussailuja ja tapailisin ainakin kuukauden ehkä pari ennen seksiä. Itselläni on ainakin niin, että jos olen kiinnostunut oikeasti, haluan edetä hitaasti.
Tuli muuten mieleen että miten treffeillä tulee toimia? Olen itse niin pihalla koko deittailuscenestä että hyvät vinkit olis ihan tarpeen. Ekat treffit vedän aina herrasmiesmäisesti enkä edes yritä mitään mut mites tokat treffit? Jos silloinkin tuntuu vielä synkkaavan niin voiko illan päätteeksi ihan suoraan lähestyä ja yrittäää päästä ekalle pesälle? Kuulostaa vitun tyhmältä mut en oon ollu niin kauan poissa kuvioista etten tiedä mikä on "normaalia", kai se sit on sitä miltä iteltä tuntuu tms :P
Mulle ajatus "treffeillä toimimisesta" tuntuu oudolta, koska en oikeen usko toimintasuunnitelmiin ihmisten kanssa. Toki nainen voi saada huonon maineen joissain piireissä, jos harrastaa seksiä ekoilla treffeillä ja jos sen tyyppisten piirien hyväksyntä on tärkeää niin varmasti se kannattaa ottaa huomioon. Että jos haluat neuvon, niin mieti minkä tyyppinen se toinen ihminen on ja millaisten arvojen mukaan hän elää elämäänsä. Siitä saa varmaan parhaan avun tollaseen tilanteeseen.
Mä en ole pahemmin miettinyt muiden normeja näissä treffiasioissa, mennyt vaan tilanteen ja tunteen mukaan. Joskus vähän liikaakin kenties =P Mutta jokainen tyylillään.
Vitut. aada on sen verran neuroottinen, että parasta on olla täysin absurdi ja epäortodoksinen osoittaakseen että tämän kanssa ei tipu taivas niskaan sitten millään.
..Ja iiiihan turha yrittää sönköttää mitään. Sun pikkutarkat suunnitelmas on tuomittu tuhoon.
Kuka sua sitten kattoo kun vetelet pohjamudissa?
Sellainen ihminen joka ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat.
Tuli muuten mieleen että miten treffeillä tulee toimia? Olen itse niin pihalla koko deittailuscenestä että hyvät vinkit olis ihan tarpeen. Ekat treffit vedän aina herrasmiesmäisesti enkä edes yritä mitään mut mites tokat treffit? Jos silloinkin tuntuu vielä synkkaavan niin voiko illan päätteeksi ihan suoraan lähestyä ja yrittäää päästä ekalle pesälle? Kuulostaa vitun tyhmältä mut en oon ollu niin kauan poissa kuvioista etten tiedä mikä on "normaalia", kai se sit on sitä miltä iteltä tuntuu tms :P
Mä oon jutnyt niin kännissä ettei tästä tuu mitään, muta sanotaan näin, että niin kauana aika kun sä ajattelet sitä toista tälläsissä tilanteissa sä et oikeesti oo valmis suhteeseen vaan kyse on reboundista. On ok oll areboun, mutta ole ehellinen sille oiselle, ettei se tuu sille yllätyksenä.
---
Tuli muuten mieleen että miten treffeillä tulee toimia? Olen itse niin pihalla koko deittailuscenestä että hyvät vinkit olis ihan tarpeen. Ekat treffit vedän aina herrasmiesmäisesti enkä edes yritä mitään mut mites tokat treffit? Jos silloinkin tuntuu vielä synkkaavan niin voiko illan päätteeksi ihan suoraan lähestyä ja yrittäää päästä ekalle pesälle? Kuulostaa vitun tyhmältä mut en oon ollu niin kauan poissa kuvioista etten tiedä mikä on "normaalia", kai se sit on sitä miltä iteltä tuntuu tms :P
---
Mä oon jutnyt niin kännissä ettei tästä tuu mitään, muta sanotaan näin, että niin kauana aika kun sä ajattelet sitä toista tälläsissä tilanteissa sä et oikeesti oo valmis suhteeseen vaan kyse on reboundista. On ok oll areboun, mutta ole ehellinen sille oiselle, ettei se tuu sille yllätyksenä.
Ei se mitään että oot kännissä, yleensä silloin pystyy käsittelemään niitä syvällä piileviä tunteita (riippuu tietysti vähän missä kunnossa oot). Toi koko homma meni vähän ohi, sanoit että "kun sä ajattelet sitä toista tällaisissa tilanteissa" niin mitä tarkalleen tarkoitit tuolla?
Mä teen tuota aina ja ikuisesti eikä se johdu entisistä suhteista tai muusta, oon vaan oikeesti täysin ylianalyyttinen (lue: neuroottinen) ihminen ja mietin aina asioita ennenkuin teen niitä. Jos kategorisoidaan ihmiset mustavalkoisesti tunne- ja järki-ihmisiin niin mun vaaka on niin pahasti kallellaan järjen puolelle että se tekee itselleni vain hallaa. Mutta tämän vuoden kehitysprojektina on päästä siitä asiasta eroon ja saada vaakaa tasapainoon :)
En tiedä itse olenko valmis mihinkään uuteen suhteeseen ja yksien treffien perusteella ei nyt ole ihan hirvestä sanottavaa muutenkaan, kunhan spekuloin mahdollisilla toisilla treffeillä ja miten noissa edes tulee toimia. Olen kyllä päättänyt että jos jostain syystä mennään ulos toiste ja homma näyttää etenevän niin kerron rehellisesti toiselle että en ole aivan varma mihin tämä johtaa ja olenko valmis. Toisaalta tuskin sitä missään vaiheessa tulee semmoista eeppistä havahtusmikeissiä et yhtäkkiä vaan tajuan että olen valmis taas uuteen suhteeseen. Jos kerrankin lopettais tän helvetin ylianalysoimisen ja menis vaan tunteella, jos oikeesti tuntuu helvetin hyvältä niin tuntuis todella tyhmältä jättää joku hyvä juttu väliin. Mutta tosiaan jos sul on joku määritelmä siitä milloin on taas ready niin kerro mulle :)
---
Tuli muuten mieleen että miten treffeillä tulee toimia? Olen itse niin pihalla koko deittailuscenestä että hyvät vinkit olis ihan tarpeen. Ekat treffit vedän aina herrasmiesmäisesti enkä edes yritä mitään mut mites tokat treffit? Jos silloinkin tuntuu vielä synkkaavan niin voiko illan päätteeksi ihan suoraan lähestyä ja yrittäää päästä ekalle pesälle? Kuulostaa vitun tyhmältä mut en oon ollu niin kauan poissa kuvioista etten tiedä mikä on "normaalia", kai se sit on sitä miltä iteltä tuntuu tms :P
---
Mä oon jutnyt niin kännissä ettei tästä tuu mitään, muta sanotaan näin, että niin kauana aika kun sä ajattelet sitä toista tälläsissä tilanteissa sä et oikeesti oo valmis suhteeseen vaan kyse on reboundista. On ok oll areboun, mutta ole ehellinen sille oiselle, ettei se tuu sille yllätyksenä.
---
Ei se mitään että oot kännissä, yleensä silloin pystyy käsittelemään niitä syvällä piileviä tunteita (riippuu tietysti vähän missä kunnossa oot). Toi koko homma meni vähän ohi, sanoit että "kun sä ajattelet sitä toista tällaisissa tilanteissa" niin mitä tarkalleen tarkoitit tuolla?
Mä teen tuota aina ja ikuisesti eikä se johdu entisistä suhteista tai muusta, oon vaan oikeesti täysin ylianalyyttinen (lue: neuroottinen) ihminen ja mietin aina asioita ennenkuin teen niitä. Jos kategorisoidaan ihmiset mustavalkoisesti tunne- ja järki-ihmisiin niin mun vaaka on niin pahasti kallellaan järjen puolelle että se tekee itselleni vain hallaa. Mutta tämän vuoden kehitysprojektina on päästä siitä asiasta eroon ja saada vaakaa tasapainoon :)
En tiedä itse olenko valmis mihinkään uuteen suhteeseen ja yksien treffien perusteella ei nyt ole ihan hirvestä sanottavaa muutenkaan, kunhan spekuloin mahdollisilla toisilla treffeillä ja miten noissa edes tulee toimia. Olen kyllä päättänyt että jos jostain syystä mennään ulos toiste ja homma näyttää etenevän niin kerron rehellisesti toiselle että en ole aivan varma mihin tämä johtaa ja olenko valmis. Toisaalta tuskin sitä missään vaiheessa tulee semmoista eeppistä havahtusmikeissiä et yhtäkkiä vaan tajuan että olen valmis taas uuteen suhteeseen. Jos kerrankin lopettais tän helvetin ylianalysoimisen ja menis vaan tunteella, jos oikeesti tuntuu helvetin hyvältä niin tuntuis todella tyhmältä jättää joku hyvä juttu väliin. Mutta tosiaan jos sul on joku määritelmä siitä milloin on taas ready niin kerro mulle :)
hhmm.. niin no mistä sen enää tietää
Kai se liitty myös muuhun kun siihen mitä tässä kirjotit. eli sun muihiin kirjotuksiin..
No mut jos nyt vastaisin. En itte ainakaan lähtis liikkeelle siitä, että on joku sääntö. Fiiliksellä meen itte ainakin. Mut toisaalta oon siinä huono vastaamaan tähän, kun itte haluun tutustuu tai tapaa ainakin toisen kunnolla ennen "treffejä". Toisen eksän kaa ekat trefit tais olla meiän 3vuotispäivänä(?). Toisen eksän kaa tais olla kun oltiin oltu parikk yhes.
Seksiä tapahtuu sitten kun se tuntuu oikeelta.
mäkin ylianalysoin. Kandee mennä tunteelle, mutta ehkä just meinasin sitä, että vaikka se tuntuu hyvältä sen toisen deitin kanssa ni ei se meinaa sitä että ois valmis. Sanotaan tälleen että kuinka monta kertaa sä ajattelet eksääs per päivä?
Ainakin parempi siis kuitenkin kertoo sille toiselle missä mennään aika pian, ettei sille tuu petetty olo, kun eksästä mainitaan ja että se saa tehdä päätöksen siitä haluaako se tapailla sua ennenkun sille on kehittyny voimakkaampia tunteita.
Se oli se viesti mitä tossa yritin sanoa, mutta en tiedä miksi just tohon viestiin halusin niin kommentoida
---
---
Joo. Useimmilla on kuitenkin sellaisia ehdottomia juttuja, joita elämältään haluaa tai toivoo. Jos toinen sulkee niitä hirveästi pois, niin en näe mitään syytä jatkaa juttua. Esim. vaikka itse tiedän haluavani perheen ja haluan elää tasaisessa ympäristössä. Näinpä jos mies sanoisi ettei halua perhettä taikka olisi esim. agressiivinen, ei hän olisi sitä mitä haluan.
---
Niin.. Ja tarkoitushakuinen ihmisten kohtaaminen johtanee useimmiten siihen, ettei haettuun rooliin sopimaton henkilö kelpaa lainkaan mihinkään kohtaan omaa elämää, eikä häneltä mahdollisesti opittavia kokemuksia ja näkökulmia siten tulekaan kohdanneeksi.
---
Juu, näinhän se on. Mutta jotta arvostaisin jonkun ihmisen kokemuksia ja näkökulmia, tulee minun myös arvostaa kyseistä henkilöä...
Herääkö sun arvostus ihmistä kohtaan vasta, jos se sopii sun elämään?
Jepujee vieläkin täällä ja tuntuu jo paljon paremmalta kuin pari kuukautta sitten. Kävin jopa treffeillä jotka meni ihan helvetin hyvin, olin iteki yllättyny miten rento tunnelma oli ja miten nopeesti aika meni kun vaan jubailtiin jotain random juttuja. Nyt viikoks lomalle ja kattoo sen jälkeen jos kävis uudestaan ulkona. Vaikkei tosta koskaan mitään tuliskaan niin pakko sanoa että oli ainakin helvetin onnistuneet treffit ja kiva huomata että ihan helvetin mukavia ja hyvännäkösiä samanikäisiä mimmejä on sinkkuna, se antaa toivoa tulevaisuuteen :)
Aaah tää oli se mitä mä yritin quottaa enkä sitä toista postausta =DD
Ei kato kännissä oo toi osumatarkkuus ihan paras mahollinen
---
Tuli muuten mieleen että miten treffeillä tulee toimia? Olen itse niin pihalla koko deittailuscenestä että hyvät vinkit olis ihan tarpeen. Ekat treffit vedän aina herrasmiesmäisesti enkä edes yritä mitään mut mites tokat treffit? Jos silloinkin tuntuu vielä synkkaavan niin voiko illan päätteeksi ihan suoraan lähestyä ja yrittäää päästä ekalle pesälle? Kuulostaa vitun tyhmältä mut en oon ollu niin kauan poissa kuvioista etten tiedä mikä on "normaalia", kai se sit on sitä miltä iteltä tuntuu tms :P
---
Mitä hitaammin, sen parempi, ainakin omasta mielestäni. Itse kävisin varmaan ainakin viisillä treffeillä ennen pussailuja ja tapailisin ainakin kuukauden ehkä pari ennen seksiä. Itselläni on ainakin niin, että jos olen kiinnostunut oikeasti, haluan edetä hitaasti.
Viiden treffit kuulostaa jo siltä, että itte ainakin olettaisin, että se ei oo kiinnostunut ja haluaa vaan kaveria.
Muutenkin perinteinen käsitys treffeistä ei mun mielestä oo kyllä se antosin. Se menee helposti kokeen pitämiseen. Pitää kysyä toiselta kaikkea ja kaikkeen pitää mukamas vastaa oikein. 2päivän päästä jos toinen soittaa saa arvosanan. Jotenkin toi pelien pelaaminen ei vaan saa kannatusta.
---
Tuli muuten mieleen että miten treffeillä tulee toimia? Olen itse niin pihalla koko deittailuscenestä että hyvät vinkit olis ihan tarpeen. Ekat treffit vedän aina herrasmiesmäisesti enkä edes yritä mitään mut mites tokat treffit? Jos silloinkin tuntuu vielä synkkaavan niin voiko illan päätteeksi ihan suoraan lähestyä ja yrittäää päästä ekalle pesälle? Kuulostaa vitun tyhmältä mut en oon ollu niin kauan poissa kuvioista etten tiedä mikä on "normaalia", kai se sit on sitä miltä iteltä tuntuu tms :P
---
Mitä hitaammin, sen parempi, ainakin omasta mielestäni. Itse kävisin varmaan ainakin viisillä treffeillä ennen pussailuja ja tapailisin ainakin kuukauden ehkä pari ennen seksiä. Itselläni on ainakin niin, että jos olen kiinnostunut oikeasti, haluan edetä hitaasti.
---
Viiden treffit kuulostaa jo siltä, että itte ainakin olettaisin, että se ei oo kiinnostunut ja haluaa vaan kaveria.
Muutenkin perinteinen käsitys treffeistä ei mun mielestä oo kyllä se antosin. Se menee helposti kokeen pitämiseen. Pitää kysyä toiselta kaikkea ja kaikkeen pitää mukamas vastaa oikein. 2päivän päästä jos toinen soittaa saa arvosanan. Jotenkin toi pelien pelaaminen ei vaan saa kannatusta.
No joo, en mä edes jaksa miettiä mitään ihme pelijuttuja. Olen vain oma itseni. Kyllä sen tietää viihtyykö toisen seurassa vai ei. Kyselen, jos jotain tulee mieleen, mutta muuten juttelen ja kerron myös itsestäni. Ei musta todellakaan kuulu edes vastata mitenkään "oikein" joihinkin kysymyksiin, sellainen on vain tylsää... Mielummin kertoo vähän vaikka sarkastisesti itsestä, plus multa saa pisteet siitä, että on rehellinen itselleen ja muille, ei turhasta kaunistelusta...
