Replying to SINKKULUUKKU:
---
---
---
Ei enää ikinä suhteeseen, avo- tai avioliittoon. Tää kerta opetti todella paljon, huh huh...
---
Elin 2 ja puoli vuotta sidottuna pienessä pullossa ja pääsin ulos vain talutushihnassa... Huhhuh..
Täällä luukussa ollaan nyt oltu puol vuotta ja pois ei oo mikään kiire.. :)
---
Hehe mulla on yks tuttu joka oli ihan samanlaisessa tilanteessa ja on pakko kysyä sulta samaa ku siltä; eli minkä helvetin takia sitä on tommoisessa suhteessa? Ei se osannut antaa mulle mitään järkevää vastausta mut jos oikeesti joutuu luopumaan noin paljosta suhteessa niin miksi sitä ei vaan lähde pois suhteesta?
Oma situation update: sain sen kämpän ja muutan uutenavuotena pois täältä eli pääsen aloittamaan vuoden 2012 puhtaalta pöydältä, oujeeeee..
surutyö on vielä meneillään ja viimeksi kuin kuulin Adelen Someone like you:n radiosta niin murruin ihan totaalisesti ja huomasin että on tässä vielä pitkä matka paranemiseen. Mutta elämä rullaa kuitenkin eteenpäin ja ihan hyvillä fiiliksillä noita hetkittäisiä romahduksia lukuunottamatta.
---
Mä en valehtelematta keksi muuta, kuin että olin vitun tyhmä ja (muka?) rakastunut... Ja sen että se narsistipaska manipuloi mua niin taitavasti jotenkin ehkä?
Sitten vaan jostain sain sitä voimaa ja rohkeutta niin paljon, että päätin lähteä ja tässä ollaan, en kadu päivääkään sitä että lähdin, enemmänkin sitä että jäin, niinkin pitkäksi aikaa.. Olihan meillä yhteinen oma asunto, joka varmasti myös osallaan vaikeutti eroa..
Ex se jaksaa vieläkin raivota ja sekoilla mulle, viimeksi pe yönä tuli puhelin täyteen viestejä, joiden sisältö on vähintäänkin kyseenalainen.. On se kauheeta kun on ollu niin rakastunu, et on yhä noin katkera.. :D
Hehe noinhan se ikävä kyllä on. Just noi asunto/lapset/naimisissaolo tekee aina lähtemisestä helvetisti vaikeampaa, toisaalta ne saattaa myös olla ihan hyviä asioita ettei sitä sitten luovuta ihan ensimmäisten vaikeuksien tulossa vaan sitä oikeasti yrittää korjata tilanteen.
Mutta kiitos vastauksesta, ei kyllä toi tuttu osannut sanoa sen parempaa vastausta :)
Pikkuhiljaa tosiaan menossa parempaan suuntaan ja tuntuu että eilisten sekoilujen jälkeen on kyllä morkkis mut se ei kuitenkaan ole semmoinen masentava morkkis vaan lähinnä koko tilanne ja touhu huvittaa, mun mielestä tää on merkki siitä että olen menossa oikeaan suuntaan :D
Onneks pikkujoulukausi on vaan kerran vuodessa ;)