aada, 11.11.2009 13:41:
---
Genuinex, 10.11.2009 22:05:
Otetaan hypoteettinen tilanne, että vastaan ihannekumppaniasi lähes kaikilta osin ja sinä minun ihannettani. Meidät on siis "luotu toisillemme". Eli ts. olet kiinnostunut minusta, mutta menettelet yllä kuvaamallasi tavalla. Se miksi en lähesty sinua johtuu siitä, että teininä tulin todella loukatuksi jonkun sinua muistuttavan naisen toimesta. Et varsinaisesti ole tämä nainen, mutta joku alitajunnassani varoittaa minua olemaan lähestymättä sinua. Siispä tyydyn vilkuilemaan sinua etäältä ja toivon, että antaisit jonkun merkin, että voin lähestyä sinua. Et näytä kiinnostustasi, etkä tee aloitetta joten alitajuntani tunne vie voiton ja minäkin jätän aloitteen tekemättä. Minua hämmästyttää se, että oletko oikeasti valmis riskeeraamaan elämäsi rakkauden vain sen takia, että "miehen tulee tehdä aloite"?
Itselläni oli nimittäin joku aika sitten tilanne, jossa lähestyin naista, josta olin erittäin paljon kiinnostunut. Hän ei suoranaisesti torjunut minua, mutta jotenkin asetelmasta jäi sellainen tunne, ettei hän ole riittävän kiinnostunut minusta. Jos hän olisikin ollut kiinnostunut minusta, mutta halusi vain esittää vaikeasti tavoiteltavaa, mitä hän toiminnallaan saavutti? En vain ymmärrä miten tuollainen ajatusmalli voi edistää yhteistä tulevaisuutta?
Miksi miehen tulee osoittaa enemmän kiinnostusta? Eikö tämä ole vallankäyttöä, jolla osoitat miehelle olevasi tätä arvokkaampi. Toimin näin, koska voin, koska minulla on valta päättää meidän yhteisestä tulevaisuudesta, jos et riittävästi osoita kiinnostusta minua kohtaan anti olla. Siitä yhteisestä tulevaisuudesta kun pitäisi päättää yhdessä ja tasa-arvoisesti? Tässä ilmeisesti tullaankin siihen, että moni mies tekee oman päätöksensä yhteisen tulevaisuuden suhteen, anti olla.
---
Kyllä, olen valmis riskeeraamaan rakkauden sen vuoksi, että miehen tulee tehdä aloite. Olen sen verran realisti, etten jäisi tuota pitkäksi aikaa pohtimaan, vaan ajattelisin lähinnä että joko sinä et ollut tarpeeksi kiinnostunut tai sitten et vastaisi kuitenkaan sellaista miestyyppiä, josta itse olen kiinnostunut, kun et tehnyt aloitetta. Ja vaikka nyt päällepäin näyttäisitkin vastaavan täysin mun ns. unelmieni miestä, ajattelisin ettei koko jutusta olisi välttämättä tullut yhtään mitään tai että en olisi edes törmännyt sinuun jos en olisi sattunut tulemaan kyseiseen paikkaan kyseisenä aikana. Enhän nytkään tiedä kuinka monista rakkauksista jään paitsi kun en ole tietyssä paikassa juuri tällä hetkellä. Eli koko juttu ylipäänsä perustuu niin paljon sattumanvaraisuudelle, että olen valmis riskeeraamaan tämän verran, enkä oikeastaan jää koskaan sitä harmittelemaan.
Miehen tulee osoittaa enemmän kiinnostusta ehkä siitä syystä, että miehen kuuluu mielestäni olla se ns. jahtaaja ja naisen jahdattu ja miehen tulee jollain tapaa osoittaa olevansa varteenotettava valinta naiselle, minkä jälkeen nainen tekee lopullisen päätöksensä miehen suhteen. Onhan se toki vallankäyttöä, mutta entäs sitten? Mutta en sano kuitenkaan, että tämän alkuasetelman pitää säilyä täysin muuttumattomana sitä mukaa kun molempien kiinnostus nousee. Voi olla, että ajoittain nainenkin osoittaa enemmän kiinnostusta tai näkee hieman vaivaa, mutta sen tulee kuitenkin vain toimia tavallaan yllykkeenä siihen, että mies tulee entistä kiinnostuneemmaksi.
Toi on mun mielestä aika hölmöä ylpeyttä ja naisellista kieroilua. Jos en näe minkäänlaista kiinnostusta naisesta en myöskään jaksa tuhlata aikaa/energiaa sellaiseen. Kyllä parisuhde kuitenkin on kaksisuuntainen tie, jossa molempien tulisi ottaa toisensa huomioon. Tommonen kiinnostuksen kalastelu kuulostaa imo vähän itsekkäältä, mikä taas johtaa mun logiikalla siihen että fuck it. Kyllä maailmasta löytyy yhteistyökykyisempiäkin naisia :-) Mut onnea semmoisen idiootin metsästämiseen joka on valmis seurustelemaan sun ehdoilla :-p
