Freja, 20.3.2009 09:33:
Voit vaikka alottaa kertomalla miten sun mustasukkaisuus ilmenee. :P Ja mikäli sitä ei oo (ollenkaan), niin miksi ei. Ni. :D
Väittäisin, että kyseessä on ainakin omalla osallani pääosin assosiaatio siitä, että nykyinen turvattu tila on vaarassa muuttua ja rikkoontua.
On sitä joskus elämässään tullut vähän ylireagoitua reaktionsa tuohon kyseiseen ajatusrakennelmaan ja sen aiheuttaman päänsisäisen konfliktin luomiin tunteisiin. Kun on sellainen olo, että koko oma maailma on romahtamaisillaan, eikä kykene luottamaan siihen, että toinen ihminen haluaisi tai osaisi pelastaa tilanteen - silloin tuntuu siltä, että on itse toimittava ja kontrolloitava tilannetta lähes keinoja kaihtamatta. Kiukuttelua, kiristystä, ehtoja, sopimuksia, sanktioita, valvontaa..
Nykyään yritän pääosin asennoitua siten, että mikään ei ole pysyvää. Kaikki kestää aikansa ja niistä kannattaa nauttia silloin kun ne ovat läsnä. Sitten kun niiden aika on siirtyä eteenpäin, on vain osattava surra tilannetta aikansa ja annettava itsensä ja muiden jatkaa uusien kauniiden kokemusten luokse. Tässä auttaa se, että pyrin välttelemään sitä, että yksi ihminen muodostuisi elämässäni niin merkittäviksi tukipilariksi, että hänen menettämisensä tuntuisi isommalta pahalta kuin tapojensa muuttaminen, periaatteidensa pyörtäminen ja silmiensä sulkeminen todellisuudelta.
Käytännössä mustasukkaisuuteni siis varmaankin ilmenee eniten siten, että muutun hieman surulliseksi ja vetäydyn vähän sisäänpäin kunnes saan kerätyä voimani ja pystyn taas keskittymään elämässä tasapuolisemmin kaikkiin niihin asioihin, jotka tekevät siitä juuri sillä hetkellä kaunista.
