SINKKULUUKKU

Freja, 18.3.2009 17:15:

ih ^___^ ootpa ihana <3

Just being honest. ;)

(Niin, ja susta ny satun tietämään, että sä oisit kyllä noin niikö kokonaisuudessaan aikast tavoittelun arvoinen yksilö, mutta mulla on toi apina täällä pyörimässä. Enkä oo mies eikä mulla oo remmifarkkuja. :( / :D)

Jospa mäki vähän purkaisin mun sinkkuus-angsteja tänne luukkuun.


Rakas Päiväkirja,
Eräs hieman etäisempi kaverini tyrkyttää minulle treffejä, vieläpä ihan mukiinmenevän naikkosen kanssa. Hänkin on itseasiassa tuttu, tosin aivan järkyttävän etäisesti. Se mikä on myöskin ihan hassua on se, että kyseinen naikkonen sattuu olemaan tämän etäisen kaverini tyttöystävän sisko.
Minä en omasta mukiinmenevyydestäni tiedä, mutta sen tiedän että näin oikeassa elämässä olen älyttömän ujo naisten seurassa, eikä kokemusta treffeistä juurikaan ole.
Vedänkö kännit ja suostun?Menenkö silloin myös treffeille kännissä? Jätänkö koko jutun sikseen? Haluaako hän edes treffeille? Mitä he juonivat? Meneekö tässä taas elämän tilaisuus ohi suun?
Oi päiväkirjasein, maailmani on taas täynnä kysymyksiä ja epävarmuutta.

Vampyrella, 18.3.2009 17:22:
remmifarkkuja

Mitähän nää on?

AlexS, 18.3.2009 17:37:

Mitähän nää on?

http://klubitus.org/forum_aihe.php?id=52584;sivu=84

:)

Freja, 18.3.2009 15:35:
Tästä tulikin mieleen, että mua kiinnostaisi mustasukkaisuuskeskustelu.

Arvon sinkkuluukkuystäväni, kertokaa kokemuksianne! Millaista mustasukkaisuus oli ja vaikuttiko se suhteeseen? Missä menee mielestänne sairaalloisen mustasukkaisuuden raja?

En kuulu tänne luukkuun, mutta voin kyllä kertoa kokemuksista. Valitettavasti itse pidän aika ajoin mustia sukkia jalassa, ja en todellakaan itse pidä tunteesta. Hyvänä siedätyshoitona ovat tosin olleet toisen puoliskoni mallikuvaukset, joissa on paljon kauniita naisia ja hehkeyttä. Ne ovat auttaneet vähän, muttei toivotusti. Nyt osaan jo sentään hillitä itseni hyvin ja pitää tunteet sisälläni, sen sijaan että vetäisin raivarit toiselle. Tässä suhteessa toinen osapuoli ei kärsi minkäänlaisesta mustasukkaisuudesta, joten se nostaa omaa syylisyyden tunnetta.

Takana on myös ollut suhde jossa mustasukkaisuus ilmeni merkeillä, että tämä tyttö on varattu. Purujälkiä,fritsuja, väkivaltaa, uhkailuja ettet saa olla sen ja sen kanssa ja tehdä sitä tätä tai tota,eli rajoittamista. Valitettavasti en tajunnut tätä sillä olin nuori ja tyhmä, mutta se oli onneksi nopeasti ohi se suhde.

Ylempänä olikin jo lueteltu noita sairaanloisen mustasukkaisuuden merkkejä, mutta haluaisin lisätä tuohon vielä viestiliikenteentarkkailun, tekstiviestien ja sähköpostien lukemisen.

Lopuksi haluaisin sanoa: kiitos ihmisille jotka ovat avartaneet mun maailmaa tuomalla erinäkökulmia seurusteluun ja mustasukkaisuuteen. Mun on ollut huomattavasti helpompi olla ja parisuhdekkin on voinut sen jälkeen paremmin.

Vampyrella, 18.3.2009 17:43:
http://klubitus.org/forum_aihe.php?id=52584;sivu=84

:)

:D

...yhtään pikkutarkkaa touhua Ajaiskohan verkkopiuha saman asian? vois modata noita omia...luulen et vois olla jopa vielä h0timpi

Snaggo, 18.3.2009 17:37:
Jospa mäki vähän purkaisin mun sinkkuus-angsteja tänne luukkuun.


Rakas Päiväkirja,
Eräs hieman etäisempi kaverini tyrkyttää minulle treffejä, vieläpä ihan mukiinmenevän naikkosen kanssa. Hänkin on itseasiassa tuttu, tosin aivan järkyttävän etäisesti. Se mikä on myöskin ihan hassua on se, että kyseinen naikkonen sattuu olemaan tämän etäisen kaverini tyttöystävän sisko.
Minä en omasta mukiinmenevyydestäni tiedä, mutta sen tiedän että näin oikeassa elämässä olen älyttömän ujo naisten seurassa, eikä kokemusta treffeistä juurikaan ole.
Vedänkö kännit ja suostun?Menenkö silloin myös treffeille kännissä? Jätänkö koko jutun sikseen? Haluaako hän edes treffeille? Mitä he juonivat? Meneekö tässä taas elämän tilaisuus ohi suun?
Oi päiväkirjasein, maailmani on taas täynnä kysymyksiä ja epävarmuutta.

Itse olen ratkaissut ongelman odottamalla kysymystä -panetko vaiko et? tai vaihtoetoisesti tyytynyt silittämään pikku-kallen uneen itsekseni. Tämä siis nyt lähinnä lauantai-markkinoilla ollessani. Muutoin kierrän kauniimman sukupuolen edustajat kaukaa ja toivon etten ihastu. On sitä elämää ilman naisiakin kun muutaman vuoden jaksaa odottaa. :P

Jone, 18.3.2009 17:19:
Mua on vuosien saatossa kritisoitu sekä täydellisestä mustasukkaisuuden puutteesta (tästä enemmän) ja vastaavasti myös liiallisesta mustasukkaisuudesta. Kiistän molemmat väitteet.

Olen joskus mustasukkainen, mutta yleensä en tee siitä missään määrin kenenkään muun päänsärkyä. Jos tunnen tällaisia tuntemuksia, niin yleensä teen niin itsekseni hiljaa. Mun mielestäni on ihan kohtuutonta ruveta viiruilemaan mihinkään suuntaan kun siihen ei kerran ole mitään aihetta oikeasti ja vaikka olisikin, niin ei ihmisiä voi kuitenkaan omistaa - ihan omasta tahdostaan ihmiset joko ovat tai ovat olematta toistensa kanssa. Tämän ajattelumallin johdosta parit tyttikset ovat ottaneet ja harmistuneet siitä etten heidän näkemyksensä mukaan ole ollenkaan mustasukkainen ja siten "en välitä."

Sit kertaalleen oon saanut oikein kunnolla raippaa liiallisesta mustasukkaisuudesta. Edelleenkään mulla ei kyllä ole mitään hajua, että mitenhän toi on ilmennyt koska oman käsitykseni mukaan ainoa asia mitä oon normaalista käytännöstäni poikkeavalla tavalla tehnyt oli se, että sanoin taas puolisen tuntia jostain kundista ja sen ihanuudesta luentoa kuunneltuani (näitä luentoja oli tarjolla usein ja ne oli oikeasti hyvin pitkiä) etten välttämättä ihan aina jaksaisi kuunnella noita juttuja, koska se on musta pikkasen kurjaa. "Mustasukkaisuuteni" ja "kykenemättömyyteni avoimeen ja rehelliseen keskusteluun" nousi osasyyksi myös tämän suhteen erovaiheessa, jossa toinen osapuoli tosin unohti mainitse lähtevänsä petettyään mua.

Mustasukkaisuuden aiheuttamien kilareiden vastaanottajana toimimisesta mulla on vähän enemmän kokemusta useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Useimmiten noita on tullut mitä kummallisimmista pikkujutuista (tulen tarjoaminen sitä pyydettäessä, "liian pitkä" katse "väärään suuntaan", "väärät puheenaiheet" "väärissä tilanteissa" ja sen sellaista), joissa ei ole todellakaan ollut mitään syytä olla mustasukkainen. Samalla myönnettäköön, että eräässä parisuhteessa mustasukkaisuutta ilmentyi aika äärimmäisissä muodoissa ihan hyvällä syyllä ja että sitä ei olisi varmaan ilmentynyt ollenkaan mikäli en olisi itse antanut siihen aika radikaalisti aihetta. Ei missään nimessä olisi pitänyt ja kun nyt kuitenkin tuli tehtyä mitä tuli tehtyä, niin sitä saa kantaa mukanaan koko elämänsä. En suosittele kenellekkään.

Mustasukkaisuus on lähinnä täysin perseestä. Jos joku on vielä enemmän perseestä, niin se on juurikin se että sille on aihetta suuntaan tai toiseen.

Hyppäänpä sun selkään ratsastelemaan tämän keskustelun. Vaikuttaisi siltä, että täällä puhutaan mustasukkaisuudesta ennemminkin semmoisena urkinta- ja kilarijuttuna. Itse taas näkisin, että mustasukkaisuus alkuperäisessä merkityksessään pitää sisällään myös välittämistä. Jos et ole ikinä mustis, niin välitätkö oikeasti tarpeeksi? Voisin tähän analogiaksi vetää vanhemmuuden ja lapset. Eli mikäli annat lastesi tulla ja mennä miten haluavat, kunhan eivät esim. riko lakia (tai ehkä vaikka rikkoisivatkin), niin välitätkö heistä tarpeeksi? Moni vanhempi varmaan sanoisi, että ko. tilanteessa ei välitä.

Itse kuulun maailmankatsomukseltani siihen ryhmään, että ensisijaisesti minua syyteltäisiin kyllä täysin puuttuvasta mustasukkaisuudesta. Näin vastapuolelle voi muodostua sellainen kuva, ettei minua niin kiinnosta, tosin samaan mielikuvaan ovat tiettävästi johtaneet myös jotkin muut luonteenpiirteeni. Tässä on toki totuuttakin. Jos jotain sitten tapahtuu sen takia etten ole mustasukkaisuuden "keinoin" pitänyt liekaa kireämmällä, ni sit tapahtuu. Sit katotaan mitkä on fiilikset itse teon suhteen, mutta enpä usko että siitä erikoisemmin mustasukkaisuutta irtoaisi. On myös paljon semmoista mustasukkaisuutta, jolla ei ole missään määrin mitään tekemistä seksuaalisen kanssakäymisen kanssa. Esim. jos naisesi käy kerran viikossa kiintiökeiffarifrendinsä (I kid, I kid ;) kanssa illallisella ja aina selittää tohkeissaan kuinka ihana sen kanssa on puhua ja kuinka hyvin se ymmärtää häntä jne. Voi olla monelle kova paikka huomata ettei pystykään tarjoamaan mahdollisesti oikein vastaavaa naiselleen ja hän vaikuttaa siitä niin pitävän. Tässäkin voi olla kyseessä pääosin ihan toimiva suhde, mutta kaipa siinä voisi miettiä samalla, että onko oltava niin että voit tarjota elämänkumppanillesi kaikki hänen tarpeensa tällä tasolla ja yhdessä tekemällä. Varmasti eri alueet tuntuvat kipeämmin kuin toiset. Tästähän on myös esim. Naisen kanssa -kirjassa annettu hyvää (ja "hyvää") neuvoa, että äijän pitäis aina sanoo pokeri-illan tjv. illan jäljiltä et "nojoo, ihan ok, mut oisin kyl mieluummin ollu sun kanssa kattomassa salkkareita" tms :D

Uskoisin myös mustasukkaisuuden olevan ihan luontainen ja varmaan pääosin ihan tarkoituksenmukainen mekanismi pitämään jengit aisoissa ;) Suurin osahan nyt kuitenkin vielä hakee luontaisesti hyvin perussettiä ja mikäli sen turvaamiseen tavallaan tarvitaan hieman ylimääräistä mustasukkaisuutta ja homma kuitenkin pelaa, ni kuka tärkeä ihminen siinä häviää? Mustasukkaisuudella pyritään suojelemaan status quo:ta, eikä siinä ole näin ajateltuna lähtökohtaisesti mitään vikaa, mikäli tilanne on muuten hyvä. Jos joku sanoo, että mustasukkaisuudella pakkopidetään suhteessa, ni sit en kyl enää ymmärrä mistä puhutaan :)

Olen myös törmännyt välillisesti siihen, että uudessa suhteessa oleva naistuttu tai -ystävä ei enää saakaan tavata ainakaan mitenkään luontevasti miesystäviään ja -tuttaviaan. Vaikka olen ollut vain välillinen kokija, niin tämä ilmiö on kyllä käynyt vituttamaan aika huolella. Toki tässäkin voi huomioida, että naiselle on varmaan tärkeämpi pitää muuten hyvä suhde, kuin alkaa taistelemaan jo hävittyä taistelua rankkaa mustasukkaisuutta vastaan, ni kyllähän siinä jää nopeasti varsinkin tuttavatason henkilöt kakkossijalle.

Huh, alkaa nyt punainen lanka olee aika hukassa, random thoughts end here :)

Paska olo. Vituttaa.

niomic, 18.3.2009 19:12:
Hyppäänpä sun selkään ratsastelemaan tämän keskustelun. Vaikuttaisi siltä, että täällä puhutaan mustasukkaisuudesta ennemminkin semmoisena urkinta- ja kilarijuttuna. Itse taas näkisin, että mustasukkaisuus alkuperäisessä merkityksessään pitää sisällään myös välittämistä. Jos et ole ikinä mustis, niin välitätkö oikeasti tarpeeksi? Voisin tähän analogiaksi vetää vanhemmuuden ja lapset. Eli mikäli annat lastesi tulla ja mennä miten haluavat, kunhan eivät esim. riko lakia (tai ehkä vaikka rikkoisivatkin), niin välitätkö heistä tarpeeksi? Moni vanhempi varmaan sanoisi, että ko. tilanteessa ei välitä.

Omasta puolestasi vastasitkin jo tähän osioon eikä mulla oikeastaan ole siihen paljoakaan mussutettavaa, mutta ajattelinpa nyt kuitenkin vielä kirjoitella tästä.

Mun mielestäni kahden aikuisen välisessä suhteessa mustasukkaisuuden ilmeneminen ei voi olla mikään välittämisen mittari. Skidit on siitä eri asia, että vanhempien ei pidäkään antaa jälkikasvunsa puuhailla ihan mitä tahansa mitenkään siihen puuttumatta, koska keskenkasvuisilla ihmisillä arvostelukyky ei ole ihan samaa luokkaa kuin vähän varttuneemmilla. Niinpä musta on tosiaan ihan hyvä, että näiden keskenkasvuisten puolesta joissain asioissa tehdään päätöksiä vastoin heidän omaa suoraa tahtoaan ja vähän kontrolloidaan sitä missä nappulat milloinkin menevät (ja kenen seurassa). Tätä ei kannata ymmärtää niin, että edes nassikoiden seurailussa ja "välittämisessä" pitäisi mun mielestäni mennä natseilun tasolle.

Aikuiset ihmiset, jotka eivät edes ole keskenään sukua (joka on tietty parisuhdetta ajatellen aika suotavaa;) ovat kuitenkin ihan eri asia sinänsä. Esim. mä saatan tosiaan hyvinkin parisuhteessa ollessani olla muutaman kerran vuodessa mustasukkainen jostain kummallisesta (yleisesti ottaen täysin turhaan). Vaikka toi fiilis kuinka tietyllä tavalla kumpuaisi välittämisestä, niin yleensä se ei tule pinnalle kauhean rakentavalla tavalla ja niinpä musta tuntuisi tosi palikalta mennä siitä puhumaan "tilanteen ollessa päällä." Toiselle osapuolelle ei mitä todennäköisimmin sillä hetkellä koko mustasukkaisuus tuntuisi välittämiseltä vaan tahdolta ohjailla, omistaa, kontrolloida tai yleisesti ottaen muuten vaan viiruilla vittumaisuuttaan. Niinpä mä pidän mustasukkaisuusjuttuni niinä harvoina kertoina kun niitä ilmenee lähinnä itselläni tai korkeintaan parin päivän päästä sanon et "haluutko hyvät naurut yhdestä parin päivän takaisesta tilanteesta?"

Mä lähden siitä ettei mun tarvitse olla mustasukkainen. Jos mun oman sukupuoleni edustaja lähestyy mun seurustelukumppaniani, niin luotan siihen ettei mun tarvitse sillä keskimäärin paljon päätäni vaivata. Vaikkapa nyt ton edellisen parisuhteeni toinen osapuoli oli varsin kykeneväinen hoitamaan moiset tilanteet pois päiväjärjestyksestä ihan ilman sitäkin, että mun tarvitsi siinä mitään hämmennellä välissä tai stressailla yhtään mistään.

En tajua myöskään ajan suhteen mustikseksi heittäytymistä. Mun aikani on mun aikaani ja sen toisen aika on sen toisen aikaa. Yhteistä aikaa ei aina ole niin että se olisi kummallekin sekä riittävästi mutta ei liikaa samaan aikaan. Musta siinä ei ole oikein mitään kummallista ja toisesta ei pitäisi olla niin helvetin riippuvainen, että pää laukeaa ympäri seiniä sillä aikaa kun se on töissä, harrastamassa tai kavereidensa kanssa hengaamassa. Mulla on ainakin ihan perhanasti tekemistä ja jos joskus onkin tylsää, niin ei kukaan ole velvoitettu olemaan mun henkilökohtainen tapahtumatoimistoni ja huvittajani.

Kun jostain toisesta ihmisestä välittää, niin keksin äkkiseltään 20 kivempaakin tapaa osoittaa se kuin minkäänasteinen mustasukkaisuus. Jos se on jonkun hankalaa hanskata, niin mun mielestäni vika ei ole mun tavassani ajatella.

Jone, 18.3.2009 20:06:
Kun jostain toisesta ihmisestä välittää, niin keksin äkkiseltään 20 kivempaakin tapaa osoittaa se kuin minkäänasteinen mustasukkaisuus. Jos se on jonkun hankalaa hanskata, niin mun mielestäni vika ei ole mun tavassani ajatella.

Ja mä lukisin tän vaan luottamuksena

Taas vedän tähän edellisen suhteeni, mutta siinä oli niin paljon hyvää (kestihän se sen 3,5 vuottakin), että täytyy vähän vielä kehaista ja antaa pisteitä eksälle hänen mustasukkaisuudestaan. Sitä nimittäin ilmeni, mutta jotenkin aika ihanalla tavalla - jos esim baarissa juttelin jonkun tuntemattoman miehen kanssa, eksäni tuli ja halasi minua, tai muuta vastaavaa, eli näytti että "tää on mun", joka oli musta oikeasti vain hyvä asia. Se, että hän näytti ylpeästi kuuluvani toiselle, ja noinkin herkällä tavalla, oli vain aika muikeeta.

Hmmh selitin ehkä vähän kökösti, mutta eiköhän tuosta saa selville kuitenkin pointtini.
Mua ei siis häirännyt ollenkaan hänen 'vähäinen' mustasukkaisuutensa. Oon horoskoopiltani Vesimies ja oon aika hemmetin tyypillinen sellainen, eli tarvitsen sen oman vapauden, oon hieman haihattelija, oman tieni kulkija ja ahdistun jos toinen liiaksi haluaisi minua omistaa, koska se ei tule ikinä olemaan mahdollista kenellekään. Omistaudun toki parisuhteelle, mutten tahdo olla omistettu liiaksi, kahlitulla tavalla. Jos toinen ei antaisi minun mennä tarpeeksi vapaasti, ahdistuisin hyvinkin pian ja lähtisin litomaan. Jokaisella täytyy olla se oma elämä! Me emme ole puolikkaita ihmisiä yksin (vaikka toisesta puoliskosta itsekin puhun) ja kokonaisia yhdessä kun kumppani on vierellä, vaan me olemme kaikki jo yksin kokonaisia - yhdessä vain enemmän. Silloin olemme "me", olemme "kaksi".

Ja se tuosta yhteenlaskusta, jokainen tietää että 1+1=2, eikä ihminen voi olla puolikas. Parisuhteen asia ei ole tehdä ihmistä kokonaiseksi, vaan pikemminkin täydentää kokonaisuutta.

Vielä alkuperäiseen pointtiini, joka lähti hieman sivuteille: Se, että toinen osoittaa mustasukkaisuutensa noin "kevyesti", mutta noin hyvällä tavalla, oli vain oikeinta, mitä toinen olisi voinut tehdä.

Freja, 18.3.2009 20:47:
---
Jone, 18.3.2009 20:06:
Kun jostain toisesta ihmisestä välittää, niin keksin äkkiseltään 20 kivempaakin tapaa osoittaa se kuin minkäänasteinen mustasukkaisuus. Jos se on jonkun hankalaa hanskata, niin mun mielestäni vika ei ole mun tavassani ajatella.

---


Ja mä lukisin tän vaan luottamuksena

Taas vedän tähän edellisen suhteeni, mutta siinä oli niin paljon hyvää (kestihän se sen 3,5 vuottakin), että täytyy vähän vielä kehaista ja antaa pisteitä eksälle hänen mustasukkaisuudestaan. Sitä nimittäin ilmeni, mutta jotenkin aika ihanalla tavalla - jos esim baarissa juttelin jonkun tuntemattoman miehen kanssa, eksäni tuli ja halasi minua, tai muuta vastaavaa, eli näytti että "tää on mun", joka oli musta oikeasti vain hyvä asia. Se, että hän näytti ylpeästi kuuluvani toiselle, ja noinkin herkällä tavalla, oli vain aika muikeeta.

*pukes* plurroverload :D

En kyl tiedä laittaisinko tuota ensinnäkään mustasukkaisuuden piikkiin, ellei tule sitten _aina_ kiehnäämään ja estämään järkevän kanssakäymisen toisen henkilön kanssa. Ehkä siinä vain selvennetään tilanne toiselle osapuolelle varmuuden vuoksi ja kans aiheutetaan muikkisväreitä näköjään ;PP

niomic, 18.3.2009 21:07:
*pukes* plurroverload :D

En kyl tiedä laittaisinko tuota ensinnäkään mustasukkaisuuden piikkiin, ellei tule sitten _aina_ kiehnäämään ja estämään järkevän kanssakäymisen toisen henkilön kanssa. Ehkä siinä vain selvennetään tilanne toiselle osapuolelle varmuuden vuoksi ja kans aiheutetaan muikkisväreitä näköjään ;PP

No älä ny siel oksuile. :D

Kyl mä hänen osaltaan sen luin siihen piikkiin, ja se kertoo jo siitä kuinka 'mustasukkainen' kyseinen ihminen oli. En jaksa nyt yksityiskohtaisesti selittää moisia tapahtumia, mutta sanon vaan että laitoin sen kyllä mustasukkaisuuden piikkiin, ja tunsin hänet sen verran hyvin että tiedän hänen olleen hieman mustasukkainen. Mutta hän nyt vain oli vähän samanlainen kuin minäkin, eli luottamusta löytyi kyllä, ja sitä pitääkin olla suhteessa molemminpuolin.
Ja asioista täytyy puhua, muuten on edessä vain pattitilanteita ja pahaa mieltä molemmille.

Freja, 18.3.2009 14:03:
Joo ja se joka väittää, ettei seurustellessa muka näe muita naisia/miehiä tai huomaa kauneutta/komeutta, tai muuten vaa kuolaa jonkun hyvännäköisen ihmisen perään, valehtelee.

Ei kai rakkaus sokeaksi tee.

Freja, 18.3.2009 20:47:
Taas vedän tähän edellisen suhteeni, mutta siinä oli niin paljon hyvää (kestihän se sen 3,5 vuottakin), että täytyy vähän vielä kehaista ja antaa pisteitä eksälle hänen mustasukkaisuudestaan. Sitä nimittäin ilmeni, mutta jotenkin aika ihanalla tavalla - jos esim baarissa juttelin jonkun tuntemattoman miehen kanssa, eksäni tuli ja halasi minua, tai muuta vastaavaa, eli näytti että "tää on mun", joka oli musta oikeasti vain hyvä asia. Se, että hän näytti ylpeästi kuuluvani toiselle, ja noinkin herkällä tavalla, oli vain aika muikeeta. ---

---Vielä alkuperäiseen pointtiini, joka lähti hieman sivuteille: Se, että toinen osoittaa mustasukkaisuutensa noin "kevyesti", mutta noin hyvällä tavalla, oli vain oikeinta, mitä toinen olisi voinut tehdä.

Aaaa niin parasta! Muutenkin mitä ny paria edellistä sivua lueskelin niin oon Frejan kans hyvinkin samoilla linjoilla.

Vihaan mustasukkaisuutta, jos siitä tulee negatiivista. Koen kuitenki esimerkiks ton ylläolevan tavan ns. positiivisena mustasukkaisuutena, koska sen viesti on juurikin se "anteeksi keskeytys, ajattelin vaan muistuttaa et tää on mun tyttö, jatkakaa ;)" mikä on mun mielestä ainoastaan ihanaa. Ei mitään kyttäämistä tai epäilyä, vaan sellanen oikealla tavalla itsevarma ele ja selkeä huomionosoitus, sellasta ööö reviirirajojen määrittämistä :D JA HUOM, määrittäminen on eri asia kuin merkkaaminen, oon meinaan vetänyt poikaa avarilla poskeen, kun se jonain heikkona hetkenä luuli mua lehmäks ja koitti suorittaa jotain karjamerkintää leimaamalla. Hyi helevetti, minen ole kenenkään omaisuutta, mut kyllä mä jonkun tontilla voin laiduntaa :p

Laitumella ja navetassa on tilaa monelle lehmälle mutta vain yhdelle sonnille
Eiku wat

Aaah mikään ei piristä työpäivää kuin viaton flirtti postipojan kanssa

Täällä sitä jaksaa itse luukuttaa ties kuinka kauan :D

Ooh... Elisan liikkeessä oli niiiin sulonen kaveri töissä olis voinu seistä siellä koko päivän katsomassa "uutta puhelinta" pieni flirtti piristää kummasti päivää

Syder, 19.3.2009 08:27:
Laitumella ja navetassa on tilaa monelle lehmälle mutta vain yhdelle sonnille
Eiku wat

Selkeesti kevään paras iskurepliikki