If thurs 1 thing in Finland that I miz, it would've 2b sex.
Don't get me wrong- I miz da fresh fruits, riisipiirakka
& of course zalmiakki :o)
As I was sayin, don't get me wrong, I'm not promiscuous.
As a matter of fcuk (pun intended) b4 I met my one true love
I couldn't put out if I couldn't bind it to the heart..
Then I met my 1 true luv.
He showed me how to use another part of my body
and taught me to cross my heart. And as I was sayin..
Having that unadulterated, fun filled, just for the sake of self gratification
without all binding ties good old way of exchanging bodily fluids
that scratches even a little bit of that sensational itch.
Shit. I did try that. That didn't really do it for me.
Maybe it's not that.
Maybe... It's love.
That I miss. The kind that tears your insides out.
Posts: 2,255
#15982
•
•
Syder Vois paistatella leveästi ku näyttää hyvältä.
Tiinuliinu81, 7.10.2008 15:33:
Vaikka mun erosta onkin jo 1/2 vuotta, niin ei tää helppoo ole, vaikka moni asia helpottuikin. Ja tuntuu siltä, etten tuu ikinä löytämään ketään*poks*. Tai siis kaikki jotenkin niin vaikeeta.
Tajusin just et itel on erosta 4v, minnehä se aika meni
Kaikki on vähä perspektiivistä kiinni, kyl se siitä
Anselmi, 7.10.2008 16:19:
--- Tiinuliinu81, 7.10.2008 15:39:
No on toki mutta silti turhauttaa. Koen lapsellisesti, että mulla meni 6.5 v. hukkaan edellisessä suhteessa ja nyt on sitten yksin. Nautin kyllä siitä omalla tavallani mutta, kun monella kaverilla jo elämä niin pitkällä, niin kai tässä joku ikäkriisin poikanen kolkuttelee ovella..
---
Mä en oo oikein ikinä ymmätänyt tätä, etenkin naisten, käyttämää kuvasta siitä että taakse jäänyt seurustelu on hukkaan heitettyä aikaa jos ero tulee. Ei kyse ole mistään laivanrakentamisesta vaan elämän jakamisesta toisen ihmisen kanssa. Pelottavia naiset joille suhde on jotain ihmeellistä kilpavarustelua. Siinä on helposti onnen kohteen sijasta onnen väline se toinen ihminen joka pitäisi olla se tärkein.
Hukkaan heitettyä kallisarvoista aikaa Sen Oikean etsimisessä, Perheen Perustamisessa, Lastenhankinnassa? Vaikka esimerkiksi itse olen edelleen vahvasti sitä mieltä etten tule lapsia tähän maailmaan väkertämään, niin kyllä mä ymmärrän sen ajatuksen siinä takana.
Ensisynnyttäjän keski-ikä on Suomessa 28 vuotta. Kai se(kin) joillakin kolkuttaa takaraivossa, vaikkei ihan näin suorasanaisesti. Kuten Tiinuliinukin sanoi, "monella kaverilla on elämä jo niin pitkällä" ja itse on juuri pudonnut takaisin lähtöruutuun, eikä kelloa käännä taaksepäin kukaan.
Tosiaan, suhteessa elettyä aikaa tulisi ajatella mukavana, toisen kanssa jaettuna aikana, jolloin opitaan paljon tärkeitä asioita itsestä ja parisuhteesta ylipäätään. Mikä meni vikaan, mitä olisin voinut tehdä toisin, minkälaista kumppania oikeastaan etsin, mitä haluan koko elämältä. Vaikka mäkin toivon jonkun suhteen, niin kuin monen muunkin tekemäni teon, häviävän historiastani, ymmärrän että typerätkin valinnat ja "tuhlatut ajat" ovat opettaneet kaikenlaista.
niomic: Varmasti tuntuukin pahalta kuulla olevansa virhevalinta ja ajanhukkaa, mutta ehkä sun järkeilysi "huonompaan valoon saattamisesta" meni vähän pieleen. Mä ainakin uskon enemmän tähän "aika kuluu ja mulla ei oo mitään" -ajatteluun surun synkimpinä hetkinä. Eli älä ota sitä niin itseesi. :]
Nyt kyllä täytyy olla tyttöjen kanssa samalla puolella. Mulla on takana yksi yli kolmen vuoden suhde mikä oli aika eloton aika pitkään ja kun se loppui niin mulla ei ollut enää mitään tunteita jäljellä. Tämä aika sattui myös kulumaan ulkomailla, minkä vuoksi mm. yksi ystävyys pääsi kuihtumaan pois. Usein ajattelen että mitä siitä ajasta jäi käteen?
Opin toki itsestäni ja elämästä, muista ihmisistä ja rakkaudesta - mutta niinkuin 2la sanoi, usein tuntuu siltä että kolme vuotta myöhemmin jouduin palaamaan samaan lähtöpisteeseen. Välillä ajattelen että jos en olisi sille reissulle lähtenyt niin kaikki täällä Suomessa tapahtuneet asiat olisivat tapahtuneet 3 vuotta aiemmin, että olisin "nyt" 3 vuotta nuorempi, vaikka eihän se tietenkään niin ole.
Kun asiaa ajattelee niin olen elämääni erittäin tyytyväinen juuri nyt, ja on aika varmaa että en olisi tutustunut samoihin ihmisiin tai joutunut samoihin tilanteisiin jos tuo kappale elämästäni olisi jäänyt väliin.
Anselmi, 7.10.2008 16:19:
Mä en oo oikein ikinä ymmätänyt tätä, etenkin naisten, käyttämää....
Musta se on varsin helppo ymmärtää jos kokee elämänsä tavoitteena olevan elämän loppuvuodet merkitystä tuova onnellinen perhe ja lapsia. Erityisesti naisilla se perheen pystytykseen soveltuvien kumppanien löytämisen todennäköisyys laskee hyvin vahvasti taakse jätettyjen pinkeiden teinivuosien kuluessa ja biologinen kello tikittää kuin aikapommi kolmen kympin lähestyessä.
En kyllä tiedä kuinka mielekkäitä tällaiset taipumattomat tavoitteet elämässä ovat varsinkaan enää nykypäivinä, mutta kovin ymmärrettävältä tuollaisen tavoitemaailman syntyminen tuntuu varsinkin suomalaisen ydinperheen kasvateille.
Olen itse saanut tuon kuulla kerran ja jäi kyllä aika wtf-fiilis. Voiko pahemmin vetää mattoa alta? Ainoa tapa millä olen saanut tuota järkeiltyä, on se että kyseessä on jonkinlainen eroprosessin käsittelyinstrumentti. Pyritään etäistämään ja saattamaan koko homma huonompaan valoon, jottei ero ja nykyinen tila tuntuisi niin pahalta. Mutta tän ymmärryksen ulkopuolella toi on imo aika törkeetä ja suorastaan loukkaavaa :/
Tulipa tässä mieleen, et mitä jos se äijäs sattuu kuolemaan auto-onnettomuudessa. Menikö silloinkin 6.5v hukkaan? Pitäähän siinäkin aloittaa alusta tavallaan.
No, minä en ollut ensinnä se, joka halusi erota. Mä elin jossain pilvilinnassa suhteen ajan, että asiat vielä muuttuvat parempaan*tyhmä*. Oltiin kuitenkin puhuttu perheen perustamisesta ym ja loppu vaiheessa kelkka käännettiinkin täysin.
Ja, kuten 2la ja sapeli mainitsi niin kyse on juuri tuosta, palaamisesta lähtöruutuun. Ei se ole sitä ettei pärjäisi yksin tmv mutta kyse on siitä, mitä haaveita itsellä on elämänvarrelle. Ja mulla se nyt on aika pitkälle perhe muiden asioiden joukossa. Vaikka olenkin vielä nuori, niin eivät nuo asiat hetkessä tapahdu ja naisella on kuitenkin rajallinen aika hankkia lapsia.
Jos suhde olisi alusta asti ollut tahatonta hengailua, niin toki asia oli eri mutta, kun kuvitteli, että ko. ihminen on se kenen kanssa viettää loppuelämän, perustaa perheen jne, niin on se aika kova takaisku.
Tiinuliinu81
No, minä en ollut ensinnä se, joka halusi erota. Mä elin jossain pilvilinnassa suhteen ajan, että asiat vielä muuttuvat parempaan*tyhmä*. Oltiin kuitenkin puhuttu perheen perustamisesta ym ja loppu vaiheessa kelkka käännettiinkin täysin.
Mutta kun se ei saa olla neiti, sohvaperuna eikä kaapissa ja yleensäkkin pitäis pystyä huolehtimaan ulkonäöstä. Sen verra kovat kriteerit, että ei taida löytyä mitään...
VaLa, 11.10.2008 10:06:
Mutta kun se ei saa olla neiti, sohvaperuna eikä kaapissa ja yleensäkkin pitäis pystyä huolehtimaan ulkonäöstä. Sen verra kovat kriteerit, että ei taida löytyä mitään...
Sä et iha selvästikään oo kattonu brittikomediaa nimeltä Pikku-Britannia (Little Britain).