19,912 posts, 996 pages, 8,099,432 views
MiMoSa, 6.3.2008 10:48:
Onko se niin, et kun alkaa neljännesvuosisata olemaan elämää takana, pitäis olla jo ainakin mies ja mahdollisesti lapsiakin? Alkanut vaan ottaa päähän, kun tutut kyselee, et joko sä nyt oot miehen löytänyt. -- Ei tarvi koko ajan kysellä.
aada, 6.3.2008 12:24:
Juuri näin. Jos ei aivan tahdo erakoitua, niin pitäisi jaksaa small talk-tason keskustelua.
En vain ymmärrä miksi ihmisiä kiinnostaa jotkut mitättömät pikkuasiat, kuten tykkäänkö juoda kahvia, teetä tai jotain muuta sellaista (siis ilman, että sitä oltaisiin tarjoamassa). Ihmiset myös tuntuvat haluavan yksinkertaisia vastauksia kysymyksiinsä, eli kyllä/ei juon kahvia/teetä (enkä minä niitä osaa antaa). Tämän jälkeen tuntuu kuin he odottaisivat, että minun pitäisi kysyä heiltä sama kysymys kuin he kysyivät minulta. Mitä en tietenkään tee, koska a) minusta on kohteliaampaa olla kysymättä, jos minua ei oikeasti kiinnosta b) tuntuu kuin kysyjä olisi tehnyt kysymyksensä minulle vain jotta saisi kertoa itsestään, mikä on mielestäni hyvin epäkohteliasta
Ehkä ihmisiä "kiinnostaa" nämä yksinkertaiset pintatiedot toisista lopulta vain siksi, että siten he pääsevät itse kertomaan itsestään näitä samaisia asioita. Ihmiset kaiketi "paikantavat" itseään ja muita ihmisiä tälläisen pintatiedon avulla ("juon kahvia / tykkään kokata / kuuntelen poppia / harrastan sukellusta eli olen tälläinen..."), mutta small talkissa tämän tekee tylsäksi se, ettei variaatioille ja kokonaiskuvalle ihmisistä anneta juurikaan sijaa. Usein ihmiset ajattelevat myös tuntevansa ja oppivansa tuntemaan toisensa tälläisen pintatiedon perusteella, vaikka tosiasiassa ihmisen mieltymykset voivat olla huomenna jotain aivan muuta kuin mitä ne nyt ovat.
aada, 6.3.2008 12:24:
Juuri näin. Jos ei aivan tahdo erakoitua, niin pitäisi jaksaa small talk-tason keskustelua.
mariq, 6.3.2008 12:27:
Tommonen on kyl tosi raastavaa. Tota on kuullu tutuilta (ja usein työkavereilta) sinkkuna ja nyt seurustelevana kuulee sit seuraavat; "jokos ootte yhteen muuttanu?", "oottekos te kihloihin menossa?", ja suosikki; "koskas teille vauva sitten tulee?"
Joskus tekis mieli vaan huutaa et "Ei kuule kuulu sulle!!"
mariq,
Tommonen on kyl tosi raastavaa. Tota on kuullu tutuilta (ja usein työkavereilta) sinkkuna ja nyt seurustelevana kuulee sit seuraavat; "jokos ootte yhteen muuttanu?", "oottekos te kihloihin menossa?", ja suosikki; "koskas teille vauva sitten tulee?"
Joskus tekis mieli vaan huutaa et "Ei kuule kuulu sulle!!"
MiMoSa, 6.3.2008 14:29:
---
mariq, 6.3.2008 12:27:
Tommonen on kyl tosi raastavaa. Tota on kuullu tutuilta (ja usein työkavereilta) sinkkuna ja nyt seurustelevana kuulee sit seuraavat; "jokos ootte yhteen muuttanu?", "oottekos te kihloihin menossa?", ja suosikki; "koskas teille vauva sitten tulee?"
Joskus tekis mieli vaan huutaa et "Ei kuule kuulu sulle!!"
---
Ai niin, noikin. Mä jo aattelin, et pääsen kyselyistä eroon kunhan sen miehen joskus itelleni huolin, mut sithän ne kyselyt vasta alkaakin...
Janisa, 6.3.2008 16:02:
Jos yhtaan helpottaa, niin mulla(kaan) ei ole sita miesta, mutta jopa oma aitini viimeksi viime viikolla jaksoi kysella, etta koskas han sitten siita lapsenlapsia saa...
Kysymyksia piisaa siis aina! Haha!
siveys, 6.3.2008 13:57:
---
aada, 6.3.2008 12:24:
Juuri näin. Jos ei aivan tahdo erakoitua, niin pitäisi jaksaa small talk-tason keskustelua.
---
Voidaan kokeilla treffata ja katsoa miten keskustelu etenee kun mua ei kiinnosta pätkääkään millanen sä oot ja sua ei kiinnosta millanen mä oon, eikä kumpikaan voi kohteliaisuissyistä kertoa itsestään.
Koska mennään? :)
edit: ei kiinnostanut ees tarkistaa typoja ennen ku painoi "Tallenna"
Lyylikki, 6.3.2008 12:39:
Mut hei. Kaikkein mieluiten ihminen puhuu itsestään ja se on myös helpoin aihe jutella. Usein hyvänä keskustelijana ei pidetä ihmistä, joka puhuu vain itsestään, vaan ihmistä, joka osaa kysyä hyviä kysymyksiä. Tämän kun muistaa, niin pääsee aika pitkälle ihmiseen tutustumisessa.
Hankaluus tulee siinä, että ikinä ei pääse höpöttelemään niitä omia asioitaan, kun toiset vain puhuvat ja puhuvat, ja kun tuohon on oppinut niin omien juttujen sijaan tuleekin vain hyviä kysymyksiä koko ajan mieleen
Toisaalta. Eipähän kysymyksilläkään ole mitään virkaa, jos tosiaan ei kiinnosta muitten ihmisten asiat pätkän vertaa.
Zeratul, 6.3.2008 18:26:
---
Lyylikki, 6.3.2008 12:39:
Mut hei. Kaikkein mieluiten ihminen puhuu itsestään ja se on myös helpoin aihe jutella. Usein hyvänä keskustelijana ei pidetä ihmistä, joka puhuu vain itsestään, vaan ihmistä, joka osaa kysyä hyviä kysymyksiä. Tämän kun muistaa, niin pääsee aika pitkälle ihmiseen tutustumisessa.
Hankaluus tulee siinä, että ikinä ei pääse höpöttelemään niitä omia asioitaan, kun toiset vain puhuvat ja puhuvat, ja kun tuohon on oppinut niin omien juttujen sijaan tuleekin vain hyviä kysymyksiä koko ajan mieleen
Toisaalta. Eipähän kysymyksilläkään ole mitään virkaa, jos tosiaan ei kiinnosta muitten ihmisten asiat pätkän vertaa.
---
Tosta toisesta kappaleesta tuli semmonen fiilis ettet enää puhu asiasta yleisesti, vaan et toi koskee sua henkilökohtasesti. Oisko sulla jotain hyviä ideoita millä saada välillä purettua omaa painolastia? Vai tyydytkö sit kuuntelemiseen ja hyvien kysymysten esittämiseen? Aika pulma, koska yleensä ikävän pitkäks käyvät keskustelut käydään semmosten ihmisten kanssa joista oikeesti välittää, ja helposti sitä vaan jatkaa kyselemistä helpottaakseen toisen mieltä. Saahan sitä tietty itekki kohtalaisen paljo irti toisten ongelmista jos osaa käsitellä asiat fiksusti ja pystyy oppimaan toisten virheistä (ja miksei onnistumisistakin), mut eihän se voi ajaa samaa asiaa kun se että joku puolestaan osais kysyä itteltä niitä hyviä kysymyksiä?
Lyylikki, 6.3.2008 18:52:
No ehkä se fiilis tuli ihan aiheesta. Mä usein huomaan, että mulla olisi jotain (omasta)mielestä siistiä kerrottavaa, mutta kun joku muu ehtii ensin aloittaa oman tarinansa, niin en kehtaa siihen päällekkään selittää. Ja kun tarina etenee, niin se alkaa yleensä kiinnostamaan enemmän ja enemmän, joten helposti unohtuu kokonaan, että itsellä mitään kerrottavaa olikaan.
Parhaitten ystävien kanssahan toi toimii vastavuoroisesti. Välillä toisella on enemmän kerrottavaa ja välillä toisella, mutta molemmat osaavat esittää niitä hyviä kysymyksiä.
MiMoSa, 6.3.2008 10:48:
Onko se niin, et kun alkaa neljännesvuosisata olemaan elämää takana, pitäis olla jo ainakin mies ja mahdollisesti lapsiakin? Alkanut vaan ottaa päähän, kun tutut kyselee, et joko sä nyt oot miehen löytänyt. No vittu en oo, enkä oo ettinytkään. Ei tarvi koko ajan kysellä. Jotenkin itellä vielä sellanen vaihe päällä, että ei halua vakiintua (ja tylsistyä). Koko ajan on niin paljon kaikkea muuta, että en mä ees ehtis seurustelee. Haluan olla vapaa ja mennä niinkun ite haluan vielä hetken aikaa. Monet mun parhaista ystävistä on myös edelleen sinkkuja, enkä senkään takia tunne vielä mitään paineita vakiintumiselle, kyllä sitä ehtii myöhemminkin. Sinkkuilu rocks! Ehkä tossa muutaman vuoden päästä vois jo kuvitella jotain muuta mut ei vielä.
SyndroDome, 7.3.2008 15:37:
Hmm ai on ihmiset alkanu kyselemään, että joko oot miehen löytänyt? :) Heh. No mä en oo kyl tohon törmännyt omassa perhe/tuttava piirissä tosin mun tapauksessa olis oletettavaa, että kyselisivät lähinnä onko sitä unelmien naista näkynyt..
Ja tosiaan joo.. Ei oo löytyny, enkä oo ettinytkään. Säpä sen sanoit. Toki olishan se oma hanipöö (=D) todella kiva, mutta Kaikki aikanaan ja mihis tässä on kiire valmiissa maailmassa? Ja muutenkin kyllä oon vähän sitä mieltä, että ei se unelmien kumppani "etsimällä" kyllä löydy. Tulee sitten vastaan kun on tullakseen. Jos synkkaa jonkun tutun tai tuntemattoman kanssa niin sitten synkkaa. Thats it.
aada, 7.3.2008 23:33:
Tärkeintä on mielestäni, että ymmärrän hänen valintojaan, että ajatuksemme kohtaavat ja että me molemmat saisimme ajatteluumme lisämateriaalia toistemme kautta (ts. pääsisimme syvemmälle ja/tai laajemmalle itseemme ja toisiimme).
aada, 8.3.2008 22:43:
Rehellisyys kunniaan.
siveys, 9.3.2008 00:09:
---
aada, 8.3.2008 22:43:
Rehellisyys kunniaan.
---
Aivan. Olet varmaan joku pullukka :D