SINKKULUUKKU

19,912 posts, 996 pages, 8,074,681 views

Epailija

Posts: 5,636

#14701 • • Epailija Physicist, 2nd class.

Nitta, 25.2.2008 21:09:
Jostain luin että suhteen päättymisestä menee puolet suhteen keston ajasta ennen kuin oikeasti on toipunut erosta...



Eikös tuo toipumisaika nyt ihan riipu suhteen laadusta ja osapuolista? Otetaan esimerkiksi joku puolen vuoden auvoista onnea ollut parisuhde, joka loppuu erittäin ikävissä merkeissä, eivätkä osapuolet käy eron tultua läpi minkäänlaista selvittelyprosessia. Voisin helposti kuvitella, että menee jopa vuosia aikaa ennen kuin sellaisesta toipuu. Toisaalta jos vuosia kestänyt seurustelusuhde hiipuu vähitellen, ero tapahtuu yhteisymmärryksessä ja kumpikin on valmis mahdollisen jälkipyykin selvittelyyn, niin toipumiseen mennee helposti alle puolet suhteen kestosta.

Itseäni tuon ajan kulumisen tajuaminen helpotti, että mun ei tarvii pystyäkään olemaan ehjä viel hetkeen vaan ihan itseeni keskityn sen aikaa :)



No tämä on tietysti ihan hyvä oivallus, mutta minusta ei kannata ottaa huomioon tuollaisia hatusta vedettyjä lukemia siitä kauanko saa (tai jopa tulee) olla rikki. Sitä ei monesti tiedä kuin vasta jälkikäteen kauanko henkisen jälkipyykin selvittelyssä oikein menikään ja voi olla, ettei se aina koskaan täysin lopukaan. Kannattaa siis antaa itselleen aikaa juuri niin paljon kuin itsestä tuntuu ja ehkä varuiksi vähän päälle, vaikka siinä sitten menisikin enemmän kuin puolet suhteen kestosta.

--
Life is complex - it has both real and imaginary parts. -Anonymous

anniharha

Posts: 1,937

#14702 • • anniharha

Lyylikki, 26.2.2008 09:59:
Mä olen myös aina ajatellut, että asioitten jälkeenpäin katuminen ja vatvominen on melko turhaa. Mitä on tapahtunut, on tapahtunut. Siitä kannattaa ottaa opiksi ja välttää seuraavilla kerroilla samoja virheitä, mutta jos jokin suhde tai tapahtuma on opettanut varomaan joitakin juttuja, niin ei ne turhia silloin ole olleet.


Virheistään oppiminen on vaikeimpia asioita elämässä, ainakin mulle. Monen vuoden kuluessa iskostuneet toimintamallit pomppivat heikolla hetkellä alitajuisesti jokaiseen hermosoluun ja pistävät toimimaan sillä typerimmällä mahdollisella tavalla jonka tiedän. Henkisesti elämäni rasittavimman ajanjakson aikaisen säädön jättämät traumat tuskin lähtevät musta koskaan täydellisesti pois - vaikkakin olen päässyt niistä asioista yli ja käsitellyt kaikki ne silloin puolin jos toisinkin tehdyt typeryydet selkeiksi, ei niiden vaikutusta myöhempiin parisuhdeyritelmiin ja muihin säätöihin voi kieltää. Olen vannonut, etten tulisi ikinä enää toistamaan samoja virheitä, mutta ainakaan vielä en niistä kaikista pois ole oppinut.

Kyllä mun mielestä on hyväkin katua ja vatvoa sen verran, että näkee sen kokonaisuuden virheineen, muuten ei koskaan opi itsestään niitä asioita. Tietty asia erikseen jos jää rypemään tuskaansa ja hukuttautuu itsesääliin, eikä edes yritä päästä eteenpäin, se on ehkä pahinta mitä itselleen voi tehdä. Samoin toivon menettäminen ja en enää koskaan löydä ketään -ajattelumalli on niin tappotouhua, että ainakin kavereita potkaisen joka kerta, jos mokomaa suustaan päästävät. Jos parikymppisenä tuntuu että elämä on ohi ja vallitseva olosuhde on lopullinen, niin silloin on suhteellisuudentaju aika hukassa. Potkin kyllä niitäkin pösilöitä, jotka eivät päättyneen suhteen jälkeen mieti minuuttiakaan mitä tuli tehtyä, vaan siirtyvät lennosta seuraavaan toistamaan samaa kaavaa joka edellisenkin jutun tuhosi. Olen mustelmilla itsekin, onneksi on tasa-arvoisia kaverisuhteita <3

On taas pitkästä aikaa tullut kelailtua toimintamallejaan oikein urakalla. Loppusyksystä lähtien on ollut piristävää säätöä yhden kivan tyypin kanssa. Todettiin, ettei kumpikaan tahtonut edes miettiä mitään parisuhteilua, mutta perhoset on alkaneet pesiä mun mahaan pysyvämmin ja olin vähän miettinyt, että jos en enää käyttäiskään tuholaistorjuntamyrkkyjä vaan kysyisin, josko katsottais tulisko hommasta mitään puolivakavaakaan. Viikonloppuna sit kuitenkin tulin sortuneeksi vanhaan vaikeiluuni, vittumaisuuteen ja totaali-idioottiuteen ja totesin, että ei oo annista taas tällä hetkellä mihinkään. Oma pää temppuilee taas sen verran, että mun on parempi seurustella keskenäni siihen asti, että tulen taas itseni kanssa toimeen. En todellakaan tahdo aloittaa mitään, jonka voisin typeryyksissäni tuhota alkuunsa, saati että tahtomattani loukkaisin toista ilman mitään konkreettista syytä. Lähden siis ostamaan pakkauksen Raidia mahaan ja Relationshit -paidan tissien peitoksi ja pysyn tässä luukussa vielä seuraavan ikuisuuden. Aamen.

--
and though my words could save the world they never come out right

Mimir

Posts: 1,366

#14703 • • Mimir Rouva Yninä

Epailija, 26.2.2008 11:03:
No tämä on tietysti ihan hyvä oivallus, mutta minusta ei kannata ottaa huomioon tuollaisia hatusta vedettyjä lukemia siitä kauanko saa (tai jopa tulee) olla rikki. Sitä ei monesti tiedä kuin vasta jälkikäteen kauanko henkisen jälkipyykin selvittelyssä oikein menikään ja voi olla, ettei se aina koskaan täysin lopukaan. Kannattaa siis antaa itselleen aikaa juuri niin paljon kuin itsestä tuntuu ja ehkä varuiksi vähän päälle, vaikka siinä sitten menisikin enemmän kuin puolet suhteen kestosta.



Tästä olen aivan samaa mieltä. Mielestäni tärkeintä on tajuta, että kukaan ei ole asettanut rajoja sille, mistä saa tuntea kipua ja kuinka kauan. Ei Nittakaan sitä varmasti niin tarkoittanut, että juuri tasan puolet suhteen kestosta "kuuluisi" olla rikki jälkeenpäin, mutta että tosiaan ymmärtäisi antaa omille tunteilleen tilaa ja itselleen aikaa parannella haavoja.

Mulle tuli joitakin kuukausia yhden suhteen päättymisen jälkeen tilanne, jossa jotkut ihmiset ympärillä alkoivat jo kysellä, että "Etkö sä ole jo päässyt siitä yli?" ja silloin tuli oikeesti itellekin vähän sellanen olo, että onko mussa jotain vikaa kun tuntui, ettei se suru ja kipu ollu hellittäny yhtään vaan ehkä jopa pahentunut. Onneksi tajusin silloin kuitenkin antaa itselleni aikaa, kyllä se lopulta sitten helpotti. Fakta kuitenkin on, että ei kukaan ulkopuolinen voi oikeasti tietää, mitä siinä suhteessa on tapahtunut ja niiden asioiden kokeminen on subjektiivista. Kaikki asiat ei tunnu kaikista samanlaisilta ja toiset on luonteeltaan "nopeammin toipuvia". Ei siitäkään mun mielestä tartte huonoa omatuntoa potea, jos on saanut asiat päässään käsiteltyä nopeasti. Kuten Epailija totesikin, siihen kuitenkin vaikuttaa niin monet asiat.

--
[Wings are growing on her.]

SyndroDome

Posts: 1,103

#14704 • • SyndroDome Reissumies / Team apinaorkesteri
Hmm... Mitä helv yli kaks vuotta tullu täälläkin jo majailtua *nauru* Jummi et se aika menee nopeesti.. Osaiskohan sitä enään edes elää suhteessa *ding* Noh eiköhän. Oonhan sitä kuitenkin melkeen viis vuotta elämästäni harjotellu :)

Kesäks olis kyllä kiva joku kesäkisu saada *hih* Ja sais se kyllä jäädä sitten taas syksyn kylmiksi illoiksikin kainaloon *hymy*

Noh joo, sweet dreams varmaan vaan *nauru* On tää sinkkuilukin antanut kyllä tosi paljon. Ja siis älkää ajatelko kaksimielisesti :P Kieltämättä tää vapaus ja "saan tehdä mitä haluan ja mennä miten haluan" on kyllä siistiä. Tuskin jos suhteessa eläisin niin tälläkään hetkellä täällä olisin *ding* Toisella puolella maapalloa... Tai no, mistäs sitä tietää. Ja jos olis vaikka kumppani mukana *hihu* Sepäs kivaa vasta oliskin.

Noh sitä odotellessa.............

--
Life is full of choises.

Prime Number

Posts: 2,705

#14705 • • Prime Number UG-///

Mimir, 26.2.2008 15:24:
Klip klip klipeti klip aikaa ja haavoja klip



Onneks ma en sitten ole koskaan seurustellut yli puolta vuotta. Koska niistakin palautumiseen taysin, on mennyt lahes vuosi. Eli karsimysaikani olisi 2 x seurusteltu aika.

Man does that bum me down or what.

--
Repikää siitä

Nitta

Posts: 5,021

#14706 • • Edited Nitta Sateenkaaren päässä

Epailija, 26.2.2008 11:03:
---
Nitta, 25.2.2008 21:09:
Jostain luin että suhteen päättymisestä menee puolet suhteen keston ajasta ennen kuin oikeasti on toipunut erosta...
---
Eikös tuo toipumisaika nyt ihan riipu suhteen laadusta ja osapuolista? Otetaan esimerkiksi joku puolen vuoden auvoista onnea ollut parisuhde, joka loppuu erittäin ikävissä merkeissä, eivätkä osapuolet käy eron tultua läpi minkäänlaista selvittelyprosessia. Voisin helposti kuvitella, että menee jopa vuosia aikaa ennen kuin sellaisesta toipuu. Toisaalta jos vuosia kestänyt seurustelusuhde hiipuu vähitellen, ero tapahtuu yhteisymmärryksessä ja kumpikin on valmis mahdollisen jälkipyykin selvittelyyn, niin toipumiseen mennee helposti alle puolet suhteen kestosta.
---
Itseäni tuon ajan kulumisen tajuaminen helpotti, että mun ei tarvii pystyäkään olemaan ehjä viel hetkeen vaan ihan itseeni keskityn sen aikaa :)
---
No tämä on tietysti ihan hyvä oivallus, mutta minusta ei kannata ottaa huomioon tuollaisia hatusta vedettyjä lukemia siitä kauanko saa (tai jopa tulee) olla rikki. Sitä ei monesti tiedä kuin vasta jälkikäteen kauanko henkisen jälkipyykin selvittelyssä oikein menikään ja voi olla, ettei se aina koskaan täysin lopukaan. Kannattaa siis antaa itselleen aikaa juuri niin paljon kuin itsestä tuntuu ja ehkä varuiksi vähän päälle, vaikka siinä sitten menisikin enemmän kuin puolet suhteen kestosta.


Olet ihan oikeassa :) Ei tarvinnut väitellä sun kanssa ;) Parasta olisikin kun ihimiset kuuntelisivat itseään ja toisiaan. Ja mä nyt intouduin tänne kirjoittelemaan kun pohdin näitä asioita parhaillaan.

anniharha, 26.2.2008 13:46:
---clips--- Aamen.


Ihana lukee sun tekstiä *hali* Voimia!

Mimir, 26.2.2008 15:24:
Mulle tuli joitakin kuukausia yhden suhteen päättymisen jälkeen tilanne, jossa jotkut ihmiset ympärillä alkoivat jo kysellä, että "Etkö sä ole jo päässyt siitä yli?" ja silloin tuli oikeesti itellekin vähän sellanen olo, että onko mussa jotain vikaa kun tuntui, ettei se suru ja kipu ollu hellittäny yhtään vaan ehkä jopa pahentunut. Onneksi tajusin silloin kuitenkin antaa itselleni aikaa, kyllä se lopulta sitten helpotti. Fakta kuitenkin on, että ei kukaan ulkopuolinen voi oikeasti tietää, mitä siinä suhteessa on tapahtunut ja niiden asioiden kokeminen on subjektiivista. Kaikki asiat ei tunnu kaikista samanlaisilta ja toiset on luonteeltaan "nopeammin toipuvia".


No tuo kuulostaa aika paljon minulta. Siksi ehkä kirjoitan niin kuin kirjoitan :)
Zeratul

Posts: 1,170

#14707 • • Zeratul Captain miserable

Puistokemisti, 26.2.2008 15:54:
---
Mimir, 26.2.2008 15:24:
Klip klip klipeti klip aikaa ja haavoja klip

---


Onneks ma en sitten ole koskaan seurustellut yli puolta vuotta. Koska niistakin palautumiseen taysin, on mennyt lahes vuosi. Eli karsimysaikani olisi 2 x seurusteltu aika.

Man does that bum me down or what.


Nyyh, mä en oo serustellu vakavasti oikeestaan ikinä, enkä oo vieläkään palautunut täysin, eli mun kerroin on sit varmaan ääretön. :´(

--
~ Somos feos apestamos y pero reinamos ~

Avatar
#14708 • • aalto2 Guest
minäpäs teen poistumisliikkeen *sydän*
pupuankka

Posts: 869

#14711 • • pupuankka poly-wtf?!

anniharha, 26.2.2008 13:46:
Relationshit -paidan



*joo*

Mä taidan lopultakin asettua tähän luukkuun tuolta säpinäluukusta. *vink* Saatan viipyäkin hetken koska en oo aikeissa asettua monoamoriseen suhteeseen ainakaan nyt juuri ja polyväkeä on vähemmän liikenteessä. *hymy*

Rauhaa ja rakkautta kaikille! *piis**sydän*
Prime Number

Posts: 2,705

#14712 • • Prime Number UG-///

Zeratul, 26.2.2008 19:37:
---
Puistokemisti, 26.2.2008 15:54:
---
Mimir, 26.2.2008 15:24:
Klip klip klipeti klip aikaa ja haavoja klip

---


Onneks ma en sitten ole koskaan seurustellut yli puolta vuotta. Koska niistakin palautumiseen taysin, on mennyt lahes vuosi. Eli karsimysaikani olisi 2 x seurusteltu aika.

Man does that bum me down or what.

---

Nyyh, mä en oo serustellu vakavasti oikeestaan ikinä, enkä oo vieläkään palautunut täysin, eli mun kerroin on sit varmaan ääretön. :´(



Oh man, i"m so sorry for you"r pain.

--
Repikää siitä

Zeratul

Posts: 1,170

#14713 • • Zeratul Captain miserable

Puistokemisti, 26.2.2008 20:23:
Oh man, i"m so sorry for you"r pain.


No paskaako se auttaa, anna ennemmin persettä! *nauru*
Mut okeesti kiva kuulla et oot nyt toipunu täysin. *hihu*

--
~ Somos feos apestamos y pero reinamos ~

Ios

Posts: 93

#14714 • • Ios

Aurinkoneiti, 25.2.2008 23:48:
---

---


Olen kohta vuoden verran toipuillu erosta. Kuvittelin, että tässähän menee hyvin. Pari päivää sitten iski kauhea raivo, joka jatkuu vieläkin. Tajusin, miten haaskasin aikaa ja vaivaa ihmiseen, joka ei olisi sitä ansainnut. Mutta kylhän tuonkin voi kääntää omaksi voitokseni.



Tuollaisia fiiliksiähän sitä tietty välillä tulee. Miettii että "olisi pitänyt tajuta jo siinä vaiheessa" ja funtsii että olisin varmasti löytänyt sen ihannetytön(tm) jos olisi älynnyt vähän aikaisemmin..
Kovin rationaalisia tuollaiset tunteet eivät tietty ole. Niin kuin sanottu niin turhaahan se loppujenlopuksi on vanhoja asioita murehtia.
Oli hyviä hetkiä ja ei niin hyviä hetkiä, näinhän se on joka parisuhteessa.
Itsellä tuntuu olevan sen verran valikoiva muisti että ne huonot asiat unohtuu ja mieleen jää vaan ne hyvät muistot. Ja sitten on taas niin surullinen... *nyyh*
Olen kumminkin osasyyllinen eroon ja sen kanssa on elettävä. Kokemus on osaltaan tehnyt minusta sellaisen ihmisen kun olen ja nyt tiedän taas paljon paremmin mitä haluan.
mrhotcakes

Posts: 480

#14715 • • mrhotcakes Ex-clubber

monoxide, 22.2.2008 14:23:
---
Itsellä oli joskus aikoinaan sellainen paha tapa että piti aina yrittää saada naiset ihastumaa meikäläiseen ja antaa heille ehkä pikkaisen väärälainen käsitys siitä mitä itse ehkä haluaa. Ja sitten kun oli saanut sitä mitä itse haluaa niin alkoi tämä ''joo olethan sinä ihan kiva ja en oikein tiedä mitä meikä haluaa'' selittely. Syy siihen selittelyyn oli varmaan se että sen jälkeen pysty taas hyvällä omallatunolla lähtemään kohti uusia seikkailuja.



Pitää olla sen verran selkärankaa että uskaltaa sanoa suoraan mitä on hakemassa. Silläkin uhalla ettei sitä saakaan. Asioihin pitää lähteä rehellisin mielin - yhteisymmärryksestä eikä yhteisymmärryksen illuusiosta.

Aina asianomaiset eivät tietysti ole keskusteluun kykeneväisessä tilassa. *känni* Tällaisessa tilanteessa sallittakoon pitkäaikaisuuden puiminen seuraavaksi aamuksi. *hihu*

Mut mun mielestä on oikeesti aika raukkamaista jos antaa ymmärtää jotain mitä ei ymmärrä antaa. Pätee niin naisiin kuin miehiin. *hmph*
mrhotcakes

Posts: 480

#14716 • • Edited mrhotcakes Ex-clubber
Näin muuten, alkaa tuntua jo paremmalta täällä oleminen. Jotenkin oon sittenkin saanut sen toimimaan omasta puolestani. *hihu* Toivottavasti se asenne kans toimii jatkossa. *hih*

Edit: sanavalinta.
Nexus__69

Posts: 2,276

#14717 • • Nexus__69 Member Of Pinkeet Tissit RY / SIELUTON PORNODEMONI
mä en vieläkään viihdy täällä.

homot.

*dissaa*

--
Laillinen pedofiili

Zeratul

Posts: 1,170

#14718 • • Zeratul Captain miserable

Macandron, 26.2.2008 20:57:

Pitää olla sen verran selkärankaa että uskaltaa sanoa suoraan mitä on hakemassa. Silläkin uhalla ettei sitä saakaan. Asioihin pitää lähteä rehellisin mielin - yhteisymmärryksestä eikä yhteisymmärryksen illuusiosta.

Aina asianomaiset eivät tietysti ole keskusteluun kykeneväisessä tilassa. *känni* Tällaisessa tilanteessa sallittakoon pitkäaikaisuuden puiminen seuraavaksi aamuksi. *hihu*


Ai et heti ku toinen on kännissä nii on ihan oikein uskotella mitä vaan, ja potkii aamulla pihalle? :D

Mut mun mielestä on oikeesti aika raukkamaista jos antaa ymmärtää jotain mitä ei ymmärrä antaa. Pätee niin naisiin kuin miehiin. *hmph*


Siis mitä? Onks mäki sit ihan paska tyyppi ku vingun jatkuvasti persettä täällä foorumilla enkä oo oikeesti missään aikeessa ite antaa? How sad of me. :(

Tais muuten viimeks mennä niin hyvin et voitais lähitulevaisuudessa käydä uudestaan tekemässä empiirisiä tutkimuksia siitä kuinka suoraan voi pyytää ja silti saada, ehkä voisit myös pitää mulle oppitunnin tästä jalosta taidosta. ;)

--
~ Somos feos apestamos y pero reinamos ~

Zeratul

Posts: 1,170

#14719 • • Zeratul Captain miserable

Nexus__69, 26.2.2008 21:01:
mä en vieläkään viihdy täällä.

homot.

*dissaa*


Oot vaa kade niille jotka saa sinkkunaki persettä.

Homot muuten on just parhaita, heti lesbojen jälkee.

*sydän*

P.S. Sieluton... :D

--
~ Somos feos apestamos y pero reinamos ~