328 posts, 17 pages, 92,475 views
kAiStA:
Elämä on elämistä varten. Siis sitä, että kuoleman hetkellä voi sanoa todella eläneensä.
Jonulih:
---
kAiStA:
Elämä on elämistä varten. Siis sitä, että kuoleman hetkellä voi sanoa todella eläneensä.
---
Mä voisin ainakin kuoleman hetkellä sanoa, että vittu miten paska elämä tulikaan elettyä. Ei tätä voi kyllä ainakaan kehua.
Mila:
No luulisin kyllä että on varsin todennäköistä ettei inhimillisen tiedon rajat tule vastaan seuraavan muutaman kymmenen tuhannen vuoden päästä, jos edes koskaan. Tämäkin on toki sellainen sun mielipide on väärä-puheenaihe.
ps. sori, 2,5 promillea
Epailija:
Ei edes ole. Inhimillisen tiedon rajat ovat jo jollain aloilla näkyvissä. Oletko koskaan kuullut Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta? Tosin saattoihan Heisenbergkin väärässä olla...
...
Lisäksi on turhan optimistista kuvitella, että älymme riittäisi käsittämään kaiken, mikä ylipäänsä on tiedettävissä.
Mila:
Ööö..Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaan esim. hiukkasen paikkaa _ja_ nopeutta ei voida molempia mitata mielivaltaisen tarkasti (toim. huom. on toki hyvin epätodennäköistä ettei tämä teoria pidä paikkaansa sillä mittaukset tukevat sitä). Eli joistakin asioista ei voida tietää useampia asioita yhtä aikaa.
Okei, rajoittaahan se saatavissa olevan tiedon määrää, mutta en näe miksi sen pitäisi merkitä sitä että inhimillisen tiedon raja on lähestymässä suhteellisen pian.
Olen kyllä samaa mieltä että ihminen tuskin on kykeneväinen (ainakaan tällä hetkellä) ymmärtämään kaikkia maailmankaikkeuden hienouksia ja rakennetta (esim. useammat ulottuvuudet). Sitä en vaan usko etteikö ihmiskunta voisi oppia vielä satojen tuhansien vuosien ajan lisää maailmankaikkeuden synnystä ja rakenteesta.
Epailija:
Se oli vain esimerkki, jolla osoitin rajojen tulevan vastaan jo nyt. Mitä enemmän löytyöjä tehdään, sen hankalampaa on tehdä uusia yhtä mullistavia löytöjä. Lisäksi kehitystä jarruttaa se, ettei vanhojakaan löydöksiä (kuten suprajohtavuutta) kyetä hyödyntämään täysin. Osa teorioista on jo niin tarkkoja, ettei nykyisillä laitteilla pystytä löytämään niistä sellaista virhettä, jota ei voisi laittaa laitteistojen syyksi. Laitteistojen kehitys taas ei etene loputtomiin ellei joku saa päähänsä jotain mullistavaa. Todennäköisesti maailmankaikkeuteen jää paljon pieniä ilmiöitä, joita ihminen ei koskaan ehdi laitteillaan havaita.
Suuret harppaukset tieteen saralla vaatisivat mullistavia havaintoja. Mitä tarkemmiksi nykyiset mallit saadaan viilattua, sen epätodennäköisempiä moiset harppaukset ovat.
Useammissa ulottuvuuksissa ei välttämättä ole mitään ymmärtämistä, koska sekin on pitkälti silkkaa teoriaa. Uskon kyllä siihen, että ihmisellä on vielä paljon opittavaa, vaikka aivokapasiteetti ei missään vaiheessa tulekaan antamaan myöten aivan kaiken ymmärtämiseen. Aikaa ei kuitenkaan ole ihan niin paljon kuin haluaisi ajatella...
On mielestäni perusteetonta optimismia olettaa, että ihmiskunta eläisi edes kymmeniä tuhansia vuosia. Nykymenolla luonnonvarojen hupeneminen pistää stopin monen alan kehitykselle ihan viimeistään tuhannen vuoden sisällä, vaikka sata vuottakin huonolla tuurilla riittää. Sellaisetkin hienot keksinnöt kuin polttokenno tai aurinkoenergia eivät kelpaa ihmiskunnan pelastajiksi, jos ei joku keksi jotain keinoa, millä ne saataisiin oikeasti kannattaviksi. Ei tarvitse kauaa odottaa, kun kyseisen keinon löytäminen on jo liian myöhäistä.
Dystopistinen näkemys ihmiskunnan tulevaisuudesta ei ole mielestäni pessimismiä, vaan varovaista realismia.
Mila:
En minä mistään surista harppauksista ja mullistavista löydöistä ole puhunut. Kerättävä tieto ei maailmankaikkaudesta lopu ihan heti sanoit mitä sanoit.
Tietty jos tarkoitat ihmillisen tiedon rajalla sitä ettei uutta suhteellisuusteoriaa keksitä joka sadas vuosi, niin siinä saatat olla oikeassa.
Kyllä useammissa ulottuvuuksissa on ymmärtämistä vaikka ne olisivatkin pelkkää teoriaa.
Ja miksi aikaa ei olisi? Maailmankaikkeuden kasvun (tai kutistumisen) asettamat elämän rajoitteet tulevat vastaan vasta tuhansien miljardien vuosien päästä.
(en nyt tiedä liittyykö tähän, mutta eräiden luotettavien tutkimusten mukaan maailmankaikkeus rakentuu nimenomaan äärettömän monestä rinnakkaisesta maailmankaikkeudessa eri ulottuvuuksissa ja ovat vielä jopa vuorovaikutuksessa keskenään. kirja David Deutsch: Todellisuuden rakenne.
Ensinnäkin olisiko se sitten muka hienoa keskustella aiheesta 'koska tulee inhimilisen tiedon rajat vastaan' oletuksella että ihmisen elämä loppuu parin sadan tai tuhannen vuoden päästä. Ei minun mielestä.
Toisekseen, ja tämä on tietenkin vain minun mielipide, itse pidän todennäköisenä että ihmiskunnan kehityksen nopeus ei tule laskemaan merkittävästi (>20 %) vielä pitkään aikaan. Syy uskomukseeni on se että kun katsoo vaikkapa missä kehityksen tilassa ihmiskunta oli sata vuotta sitten, ja vertaa nykypäivään, niin on todella hankala ennustaa mitä tullaan keksimään ja mitä ei tulla keksimään seuraavan muutaman sadan vuoden aikana.
Vielä sellainen huomio että öljyssä, maakaasussa jne. pyörii maapallon suurimmat rahamäärät. En jaksa uskoa että suuret firmat näiden tuotteiden parissa katsovat vain sivussa kun energiabisnes kuolee. Toki on mahdollista että mitään korvaavia energianlähteitä ei vain löydetä, mutta pistän pääni pantiksi että tuhat biljoonaa euroa on pistetty palamaan ennen sitä. Ja se riittääkö se tuhat biljoonaa miljoonaa tsiljoonaa euroa onkin sitten toisen topikin aihe.
Epailija:
Ei ehkä lopukaan, mutta ihmisen keinot löytää niitä pieniäkin murusia alkavat olla rajoitetut. Otetaan vaikka elektronimikroskooppi. Hemmetin hieno vempain ja sillä päästään todella suureen tarkkuuteen. Mutta mitä tehdään, jos halutaan katsoa vielä tarkemmin? Entä sitten kun haluataan katsoa yhä vielä tarkemmin? Ihminen ei pysty loputtomiin parantamaan niiden linssien tarkkuutta, joiden läpi maailmaa katselee.
Sitäkin. Tarkoitan kyllä myös sitä, ettei pieniäkään ilmiöitä pystytä loputtomiin löytämään ja tulkitsemaan. Tutkimiseen tarvitaan välineitä, eikä näitä välineitä aina ole. Tulevaisuudessa tämä välineiden uupuminen on todennäköisesti suurin hidaste tiedon lisäämisessä. Saattaa se tosin olla sitä jo nyt.
Lisäksi joissain ilmiöissä (esim. sää) on niin paljon muuttujia, ettei niiden mallintaminen tule varmaan ikinä olemaan hirveän eksaktia hommaa.
Sanoin sanottavani äärimmäisen huonosti. Kyllähän siinä ymmärtämistä sinällään on (onhan asiasta mahdollista saada hyvinkin monitmutkainen ja vaikeaselkoinen), mutta ei hirveästi pointtia siinä tapauksessa, että ne jäävät vain teoriaksi. Eli jos useammat ulottuvuudet ovat vain haihattelua, niin niiden ymmärtäminen ei varsinaisesti ole tietoa lisävää.
Auringon asettamat rajoitteet tulevat vastaan paljon aikaisemmin. Ihmiskunnan itsensä asettamat vielä sitäkin aikaisemmin.
Leimaan jälleen perusteettomaksi optimismiksi sen, että ikinä saisimme ihmisiä hengissä edes lähimmän aurinkokuntamme ulkopuolisen tähden kiertolaisten pinnalle. Hyvä jos ikinä Marsiin ehdimme.
Luotettavien tutkimusten? Okei, kirjaa en ole lukenut, mutta tuollaiset teoriat ovat kaikkea muuta kuin faktaa ainakin toistaiseksi. Kyseinen tapaus on ehkä mahdollinen, mutta ei minun tietääkseni mikään todistettu malli. Jos löytyy linkki aiheesta, niin otan sen iloisena vastaan. Muussa tapauksessa palaan asiaan viimeistään laudatur-opintojen käynnistyttyä (voi mennä vielä vuosi ).
Miksi ei olisi? Eikö kannata olla realistinen? Toisaalta eihän tuo ajan loppuminen sinänsä välttämättä kerro rajojen vastaantulemisesta mitään. Se vain kertoo sen, että ei ole aikaa koetella niitä rajoja.
Arvaapa mistä moinen pikakehitys on johtunut? Siitä, että on tehty mullistavia löytöjä ja opittu hyödyntämään niitä. Samanlaisen kehityksen ylläpitäminen vaatisi vastaavan suuruisia mullistavia löytöjä ja niiden tehokasta hyödyntämistä, mutta eihän sitä suprajohtavuuttakaan olla vielä opittu hyödyntämään kunnolla - eikä välttämättä koskaan opitakaan. Lisäksi vanhat keksinnöt alkavat tulla kaarensa päähän. Esimerkiksi polttomoottoreista ei yksinkertaisesti voida puristaa loputtomasti voimaa. Niiden hyötysuhde tulee aina olemaan kehno.
Perustutkimusta on vielä paljon jäljellä, mutta ei voida olettaa sen vievän meitä vauhdilla eteenpäin. Mahdollista se on, mutta ei oletusarvoista.
Oletat ihmisten olevan kaukonäköisiä. Jokin öljypohatta ei välttämättä kuitenkaan halua tutkia vaihtoehtoisia energiamuotoja, koska hän tekee bisnestä öljyllä ja haluaa tehdä sitä niin kauan kuin se vain on mahdollista.
On parempaa bisnestä yrittää etsiä uusia öljykenttiä kuin kaivaa itselleen kuoppaa kehittämällä hybridiautoja - ellei siitä saa sitten tukiaisia EU:lta. Sitten jos öljy loppuu, niin se ei todennäköisesti ole enää nykyisten öljypohattien murhe.
Mila:
Edelleen tekninen kehitys todennäköisesti parantaa keinoja tutkia yhä tarkemmin. Ja vaikkei pystyttäisi tutkimaan tarkemmin niin tutkitaan sitten jotain muuta.
Mistä tämä tieto että välineiden puuttuminen tulee olemaan suurin hidaste tiedon lisääntymiselle?
Ja tiedän kyllä että sään ennustaminen täysin tarkalleen on käytännössä mahdotonta.
itse pidän todennäköisenä että mikäli kehitys ei hidastu hyvin merkittävästi, niin ihmiset kykenevät muuttamaan muihiin aurinkokuntiin muutaman kymmenen tuhannen vuoden päästä.
*nauru*no sanotaan sitten vaikka sellaisten tutkimusten joiden ainoa looginen johtopäätös on että on olemassa useita maailmankaikkeuksia rinnakkaisissa ulottuvuuksissa. itseasiassa kyseessä oli suhteellisen yksinkertainen koe valonsäteiden käyttäytymisestä jonka tuottamalle tiedolle ei ainakaan nykyfysiikan tuntemus anna mitään selitystä paitsi toiset ulottuvuudet.
Nojaa. Se on sinun käsityksesi realismista.
Niin oletan koska monet ihmiset ovat. Merkistystä varmaan on sillä ketkä ovat ja ketkä eivät ole. Ja eiköhän todellisuus ala purra moneen muuhunkin kun öljyn hinta on kymmenkertainen. Oli miten oli en jaksa alkaa kiistelemään siitä tullaanko keksimään uusia(tai parempia tai vaihtoehtoisia tai mitä vaan) energian tuotantotapoja vai ei.