Posts: 4,120
Kärsitään niin paljon paskaa, että hajotaan.
[muokattu 18.7.2004 17:06]
[muokattu 18.7.2004 17:06]
Posts: 3,372
Aatelkaa jos musiikki lakkais olemasta. Mitäs sitten?
edit: kokeilkaappa olla vaikka viikko (tai jokin muu pitkä aika teidän mielestä) ilman musaa.
entä ilman sitä, joka tekee/ muokkaa sitä musiikkia?
[muokattu 18.7.2004 20:04]
edit: kokeilkaappa olla vaikka viikko (tai jokin muu pitkä aika teidän mielestä) ilman musaa.
entä ilman sitä, joka tekee/ muokkaa sitä musiikkia?
[muokattu 18.7.2004 20:04]
Posts: 229
kAiStA:
Elämä on elämistä varten. Siis sitä, että kuoleman hetkellä voi sanoa todella eläneensä.
Mä voisin ainakin kuoleman hetkellä sanoa, että vittu miten paska elämä tulikaan elettyä. Ei tätä voi kyllä ainakaan kehua.
Jonulih:
---
kAiStA:
Elämä on elämistä varten. Siis sitä, että kuoleman hetkellä voi sanoa todella eläneensä.
---
Mä voisin ainakin kuoleman hetkellä sanoa, että vittu miten paska elämä tulikaan elettyä. Ei tätä voi kyllä ainakaan kehua.
Jotain taitaa nyt ihan tosissaan masentaa.
Posts: 5,636
Mila:
No luulisin kyllä että on varsin todennäköistä ettei inhimillisen tiedon rajat tule vastaan seuraavan muutaman kymmenen tuhannen vuoden päästä, jos edes koskaan. Tämäkin on toki sellainen sun mielipide on väärä-puheenaihe.
Ei edes ole. Inhimillisen tiedon rajat ovat jo jollain aloilla näkyvissä. Oletko koskaan kuullut Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta? Tosin saattoihan Heisenbergkin väärässä olla...
Lisäksi on turhan optimistista kuvitella, että älymme riittäisi käsittämään kaiken, mikä ylipäänsä on tiedettävissä. Ajattele vaikka simpanssia. Se saattaa olla hyvinkin nokkela otus johonkin koiraan verrattuna, mutta se ei ikinä nykyisessä muodossaan opi ratkomaan yksinkertaisintakaan differentiaaliyhtälöä. Samalla tavalla todennäköisesti on asioita, jotka eivät vain ole ihmisen järjellä käsitettävissä.
ps. sori, 2,5 promillea
Rohkenen epäillä promillemäärää, mutta enpä nähnyt tekstissäsi mitään anteeksipyytelemisen aihetta.
Posts: 229
EN TIIÄ NAISISTA MUUTA KU ET LISÄÄNYÄ - KUIN MYÖS MEIL MIEHILLÄ ELI NUSSIA!!!
Posts: 11,768
Epailija:
Ei edes ole. Inhimillisen tiedon rajat ovat jo jollain aloilla näkyvissä. Oletko koskaan kuullut Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta? Tosin saattoihan Heisenbergkin väärässä olla...
...
Lisäksi on turhan optimistista kuvitella, että älymme riittäisi käsittämään kaiken, mikä ylipäänsä on tiedettävissä.
Ööö..Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaan esim. hiukkasen paikkaa _ja_ nopeutta ei voida molempia mitata mielivaltaisen tarkasti (toim. huom. on toki hyvin epätodennäköistä ettei tämä teoria pidä paikkaansa sillä mittaukset tukevat sitä). Eli joistakin asioista ei voida tietää useampia asioita yhtä aikaa. Okei, rajoittaahan se saatavissa olevan tiedon määrää, mutta en näe miksi sen pitäisi merkitä sitä että inhimillisen tiedon raja on lähestymässä suhteellisen pian.
Olen kyllä samaa mieltä että ihminen tuskin on kykeneväinen (ainakaan tällä hetkellä) ymmärtämään kaikkia maailmankaikkeuden hienouksia ja rakennetta (esim. useammat ulottuvuudet). Sitä en vaan usko etteikö ihmiskunta voisi oppia vielä satojen tuhansien vuosien ajan lisää maailmankaikkeuden synnystä ja rakenteesta.
Posts: 5,636
Mila:
Ööö..Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaan esim. hiukkasen paikkaa _ja_ nopeutta ei voida molempia mitata mielivaltaisen tarkasti (toim. huom. on toki hyvin epätodennäköistä ettei tämä teoria pidä paikkaansa sillä mittaukset tukevat sitä). Eli joistakin asioista ei voida tietää useampia asioita yhtä aikaa.
Aivan. Nyt ei puhuttu tiedon laadusta tai siitä, kuinka monta eri asiaa voidaan samanaikaisesti tietää, vaan tiedon rajoista. Ja yhden rajanhan tuo periaate asettaa.
Okei, rajoittaahan se saatavissa olevan tiedon määrää, mutta en näe miksi sen pitäisi merkitä sitä että inhimillisen tiedon raja on lähestymässä suhteellisen pian.
Se oli vain esimerkki, jolla osoitin rajojen tulevan vastaan jo nyt. Mitä enemmän löytyöjä tehdään, sen hankalampaa on tehdä uusia yhtä mullistavia löytöjä. Lisäksi kehitystä jarruttaa se, ettei vanhojakaan löydöksiä (kuten suprajohtavuutta) kyetä hyödyntämään täysin. Osa teorioista on jo niin tarkkoja, ettei nykyisillä laitteilla pystytä löytämään niistä sellaista virhettä, jota ei voisi laittaa laitteistojen syyksi. Laitteistojen kehitys taas ei etene loputtomiin ellei joku saa päähänsä jotain mullistavaa. Todennäköisesti maailmankaikkeuteen jää paljon pieniä ilmiöitä, joita ihminen ei koskaan ehdi laitteillaan havaita.
Suuret harppaukset tieteen saralla vaatisivat mullistavia havaintoja. Mitä tarkemmiksi nykyiset mallit saadaan viilattua, sen epätodennäköisempiä moiset harppaukset ovat.
Olen kyllä samaa mieltä että ihminen tuskin on kykeneväinen (ainakaan tällä hetkellä) ymmärtämään kaikkia maailmankaikkeuden hienouksia ja rakennetta (esim. useammat ulottuvuudet). Sitä en vaan usko etteikö ihmiskunta voisi oppia vielä satojen tuhansien vuosien ajan lisää maailmankaikkeuden synnystä ja rakenteesta.
Useammissa ulottuvuuksissa ei välttämättä ole mitään ymmärtämistä, koska sekin on pitkälti silkkaa teoriaa. Uskon kyllä siihen, että ihmisellä on vielä paljon opittavaa, vaikka aivokapasiteetti ei missään vaiheessa tulekaan antamaan myöten aivan kaiken ymmärtämiseen. Aikaa ei kuitenkaan ole ihan niin paljon kuin haluaisi ajatella...
On mielestäni perusteetonta optimismia olettaa, että ihmiskunta eläisi edes kymmeniä tuhansia vuosia. Nykymenolla luonnonvarojen hupeneminen pistää stopin monen alan kehitykselle ihan viimeistään tuhannen vuoden sisällä, vaikka sata vuottakin huonolla tuurilla riittää. Sellaisetkin hienot keksinnöt kuin polttokenno tai aurinkoenergia eivät kelpaa ihmiskunnan pelastajiksi, jos ei joku keksi jotain keinoa, millä ne saataisiin oikeasti kannattaviksi. Ei tarvitse kauaa odottaa, kun kyseisen keinon löytäminen on jo liian myöhäistä.
Dystopistinen näkemys ihmiskunnan tulevaisuudesta ei ole mielestäni pessimismiä, vaan varovaista realismia.
Epailija:
Se oli vain esimerkki, jolla osoitin rajojen tulevan vastaan jo nyt. Mitä enemmän löytyöjä tehdään, sen hankalampaa on tehdä uusia yhtä mullistavia löytöjä. Lisäksi kehitystä jarruttaa se, ettei vanhojakaan löydöksiä (kuten suprajohtavuutta) kyetä hyödyntämään täysin. Osa teorioista on jo niin tarkkoja, ettei nykyisillä laitteilla pystytä löytämään niistä sellaista virhettä, jota ei voisi laittaa laitteistojen syyksi. Laitteistojen kehitys taas ei etene loputtomiin ellei joku saa päähänsä jotain mullistavaa. Todennäköisesti maailmankaikkeuteen jää paljon pieniä ilmiöitä, joita ihminen ei koskaan ehdi laitteillaan havaita.
Suuret harppaukset tieteen saralla vaatisivat mullistavia havaintoja. Mitä tarkemmiksi nykyiset mallit saadaan viilattua, sen epätodennäköisempiä moiset harppaukset ovat.
En minä mistään surista harppauksista ja mullistavista löydöistä ole puhunut. Kerättävä tieto ei maailmankaikkaudesta lopu ihan heti sanoit mitä sanoit. Tietty jos tarkoitat ihmillisen tiedon rajalla sitä ettei uutta suhteellisuusteoriaa keksitä joka sadas vuosi, niin siinä saatat olla oikeassa.
Useammissa ulottuvuuksissa ei välttämättä ole mitään ymmärtämistä, koska sekin on pitkälti silkkaa teoriaa. Uskon kyllä siihen, että ihmisellä on vielä paljon opittavaa, vaikka aivokapasiteetti ei missään vaiheessa tulekaan antamaan myöten aivan kaiken ymmärtämiseen. Aikaa ei kuitenkaan ole ihan niin paljon kuin haluaisi ajatella...
Kyllä useammissa ulottuvuuksissa on ymmärtämistä vaikka ne olisivatkin pelkkää teoriaa. Ja miksi aikaa ei olisi? Maailmankaikkeuden kasvun (tai kutistumisen) asettamat elämän rajoitteet tulevat vastaan vasta tuhansien miljardien vuosien päästä.
(en nyt tiedä liittyykö tähän, mutta eräiden luotettavien tutkimusten mukaan maailmankaikkeus rakentuu nimenomaan äärettömän monestä rinnakkaisesta maailmankaikkeudessa eri ulottuvuuksissa ja ovat vielä jopa vuorovaikutuksessa keskenään. kirja David Deutsch: Todellisuuden rakenne.
On mielestäni perusteetonta optimismia olettaa, että ihmiskunta eläisi edes kymmeniä tuhansia vuosia. Nykymenolla luonnonvarojen hupeneminen pistää stopin monen alan kehitykselle ihan viimeistään tuhannen vuoden sisällä, vaikka sata vuottakin huonolla tuurilla riittää. Sellaisetkin hienot keksinnöt kuin polttokenno tai aurinkoenergia eivät kelpaa ihmiskunnan pelastajiksi, jos ei joku keksi jotain keinoa, millä ne saataisiin oikeasti kannattaviksi. Ei tarvitse kauaa odottaa, kun kyseisen keinon löytäminen on jo liian myöhäistä.
Dystopistinen näkemys ihmiskunnan tulevaisuudesta ei ole mielestäni pessimismiä, vaan varovaista realismia.
Ensinnäkin olisiko se sitten muka hienoa keskustella aiheesta 'koska tulee inhimilisen tiedon rajat vastaan' oletuksella että ihmisen elämä loppuu parin sadan tai tuhannen vuoden päästä. Ei minun mielestä.
Toisekseen, ja tämä on tietenkin vain minun mielipide, itse pidän todennäköisenä että ihmiskunnan kehityksen nopeus ei tule laskemaan merkittävästi (>20 %) vielä pitkään aikaan. Syy uskomukseeni on se että kun katsoo vaikkapa missä kehityksen tilassa ihmiskunta oli sata vuotta sitten, ja vertaa nykypäivään, niin on todella hankala ennustaa mitä tullaan keksimään ja mitä ei tulla keksimään seuraavan muutaman sadan vuoden aikana. Vielä sellainen huomio että öljyssä, maakaasussa jne. pyörii maapallon suurimmat rahamäärät. En jaksa uskoa että suuret firmat näiden tuotteiden parissa katsovat vain sivussa kun energiabisnes kuolee. Toki on mahdollista että mitään korvaavia energianlähteitä ei vain löydetä, mutta pistän pääni pantiksi että tuhat biljoonaa euroa on pistetty palamaan ennen sitä. Ja se riittääkö se tuhat biljoonaa miljoonaa tsiljoonaa euroa onkin sitten toisen topikin aihe.
Hih, nyt mä sen keksin! Elämän tarkotuts on selvitä elämästä hengissä! 
Posts: 5,636
Mila:
En minä mistään surista harppauksista ja mullistavista löydöistä ole puhunut. Kerättävä tieto ei maailmankaikkaudesta lopu ihan heti sanoit mitä sanoit.
Ei ehkä lopukaan, mutta ihmisen keinot löytää niitä pieniäkin murusia alkavat olla rajoitetut. Otetaan vaikka elektronimikroskooppi. Hemmetin hieno vempain ja sillä päästään todella suureen tarkkuuteen. Mutta mitä tehdään, jos halutaan katsoa vielä tarkemmin? Entä sitten kun haluataan katsoa yhä vielä tarkemmin? Ihminen ei pysty loputtomiin parantamaan niiden linssien tarkkuutta, joiden läpi maailmaa katselee.
Tietty jos tarkoitat ihmillisen tiedon rajalla sitä ettei uutta suhteellisuusteoriaa keksitä joka sadas vuosi, niin siinä saatat olla oikeassa.
Sitäkin. Tarkoitan kyllä myös sitä, ettei pieniäkään ilmiöitä pystytä loputtomiin löytämään ja tulkitsemaan. Tutkimiseen tarvitaan välineitä, eikä näitä välineitä aina ole. Tulevaisuudessa tämä välineiden uupuminen on todennäköisesti suurin hidaste tiedon lisäämisessä. Saattaa se tosin olla sitä jo nyt.
Lisäksi joissain ilmiöissä (esim. sää) on niin paljon muuttujia, ettei niiden mallintaminen tule varmaan ikinä olemaan hirveän eksaktia hommaa.
Kyllä useammissa ulottuvuuksissa on ymmärtämistä vaikka ne olisivatkin pelkkää teoriaa.
Sanoin sanottavani äärimmäisen huonosti. Kyllähän siinä ymmärtämistä sinällään on (onhan asiasta mahdollista saada hyvinkin monitmutkainen ja vaikeaselkoinen), mutta ei hirveästi pointtia siinä tapauksessa, että ne jäävät vain teoriaksi. Eli jos useammat ulottuvuudet ovat vain haihattelua, niin niiden ymmärtäminen ei varsinaisesti ole tietoa lisävää.
Ja miksi aikaa ei olisi? Maailmankaikkeuden kasvun (tai kutistumisen) asettamat elämän rajoitteet tulevat vastaan vasta tuhansien miljardien vuosien päästä.
Auringon asettamat rajoitteet tulevat vastaan paljon aikaisemmin. Ihmiskunnan itsensä asettamat vielä sitäkin aikaisemmin.
Leimaan jälleen perusteettomaksi optimismiksi sen, että ikinä saisimme ihmisiä hengissä edes lähimmän aurinkokuntamme ulkopuolisen tähden kiertolaisten pinnalle. Hyvä jos ikinä Marsiin ehdimme.
(en nyt tiedä liittyykö tähän, mutta eräiden luotettavien tutkimusten mukaan maailmankaikkeus rakentuu nimenomaan äärettömän monestä rinnakkaisesta maailmankaikkeudessa eri ulottuvuuksissa ja ovat vielä jopa vuorovaikutuksessa keskenään. kirja David Deutsch: Todellisuuden rakenne.
Luotettavien tutkimusten?
Okei, kirjaa en ole lukenut, mutta tuollaiset teoriat ovat kaikkea muuta kuin faktaa ainakin toistaiseksi. Kyseinen tapaus on ehkä mahdollinen, mutta ei minun tietääkseni mikään todistettu malli. Jos löytyy linkki aiheesta, niin otan sen iloisena vastaan. Muussa tapauksessa palaan asiaan viimeistään laudatur-opintojen käynnistyttyä (voi mennä vielä vuosi 
).
Ensinnäkin olisiko se sitten muka hienoa keskustella aiheesta 'koska tulee inhimilisen tiedon rajat vastaan' oletuksella että ihmisen elämä loppuu parin sadan tai tuhannen vuoden päästä. Ei minun mielestä.
Miksi ei olisi? Eikö kannata olla realistinen? Toisaalta eihän tuo ajan loppuminen sinänsä välttämättä kerro rajojen vastaantulemisesta mitään. Se vain kertoo sen, että ei ole aikaa koetella niitä rajoja.
Toisekseen, ja tämä on tietenkin vain minun mielipide, itse pidän todennäköisenä että ihmiskunnan kehityksen nopeus ei tule laskemaan merkittävästi (>20 %) vielä pitkään aikaan. Syy uskomukseeni on se että kun katsoo vaikkapa missä kehityksen tilassa ihmiskunta oli sata vuotta sitten, ja vertaa nykypäivään, niin on todella hankala ennustaa mitä tullaan keksimään ja mitä ei tulla keksimään seuraavan muutaman sadan vuoden aikana.
Arvaapa mistä moinen pikakehitys on johtunut? Siitä, että on tehty mullistavia löytöjä ja opittu hyödyntämään niitä. Samanlaisen kehityksen ylläpitäminen vaatisi vastaavan suuruisia mullistavia löytöjä ja niiden tehokasta hyödyntämistä, mutta eihän sitä suprajohtavuuttakaan olla vielä opittu hyödyntämään kunnolla - eikä välttämättä koskaan opitakaan. Lisäksi vanhat keksinnöt alkavat tulla kaarensa päähän. Esimerkiksi polttomoottoreista ei yksinkertaisesti voida puristaa loputtomasti voimaa. Niiden hyötysuhde tulee aina olemaan kehno.
Perustutkimusta on vielä paljon jäljellä, mutta ei voida olettaa sen vievän meitä vauhdilla eteenpäin. Mahdollista se on, mutta ei oletusarvoista.
Vielä sellainen huomio että öljyssä, maakaasussa jne. pyörii maapallon suurimmat rahamäärät. En jaksa uskoa että suuret firmat näiden tuotteiden parissa katsovat vain sivussa kun energiabisnes kuolee. Toki on mahdollista että mitään korvaavia energianlähteitä ei vain löydetä, mutta pistän pääni pantiksi että tuhat biljoonaa euroa on pistetty palamaan ennen sitä. Ja se riittääkö se tuhat biljoonaa miljoonaa tsiljoonaa euroa onkin sitten toisen topikin aihe.
Oletat ihmisten olevan kaukonäköisiä. Jokin öljypohatta ei välttämättä kuitenkaan halua tutkia vaihtoehtoisia energiamuotoja, koska hän tekee bisnestä öljyllä ja haluaa tehdä sitä niin kauan kuin se vain on mahdollista.
On parempaa bisnestä yrittää etsiä uusia öljykenttiä kuin kaivaa itselleen kuoppaa kehittämällä hybridiautoja - ellei siitä saa sitten tukiaisia EU:lta. Sitten jos öljy loppuu, niin se ei todennäköisesti ole enää nykyisten öljypohattien murhe.
Epailija:
Ei ehkä lopukaan, mutta ihmisen keinot löytää niitä pieniäkin murusia alkavat olla rajoitetut. Otetaan vaikka elektronimikroskooppi. Hemmetin hieno vempain ja sillä päästään todella suureen tarkkuuteen. Mutta mitä tehdään, jos halutaan katsoa vielä tarkemmin? Entä sitten kun haluataan katsoa yhä vielä tarkemmin? Ihminen ei pysty loputtomiin parantamaan niiden linssien tarkkuutta, joiden läpi maailmaa katselee.
Edelleen tekninen kehitys todennäköisesti parantaa keinoja tutkia yhä tarkemmin. Ja vaikkei pystyttäisi tutkimaan tarkemmin niin tutkitaan sitten jotain muuta.
Sitäkin. Tarkoitan kyllä myös sitä, ettei pieniäkään ilmiöitä pystytä loputtomiin löytämään ja tulkitsemaan. Tutkimiseen tarvitaan välineitä, eikä näitä välineitä aina ole. Tulevaisuudessa tämä välineiden uupuminen on todennäköisesti suurin hidaste tiedon lisäämisessä. Saattaa se tosin olla sitä jo nyt.
Lisäksi joissain ilmiöissä (esim. sää) on niin paljon muuttujia, ettei niiden mallintaminen tule varmaan ikinä olemaan hirveän eksaktia hommaa.
Mistä tämä tieto että välineiden puuttuminen tulee olemaan suurin hidaste tiedon lisääntymiselle?
Ja tiedän kyllä että sään ennustaminen täysin tarkalleen on käytännössä mahdotonta.
Sanoin sanottavani äärimmäisen huonosti. Kyllähän siinä ymmärtämistä sinällään on (onhan asiasta mahdollista saada hyvinkin monitmutkainen ja vaikeaselkoinen), mutta ei hirveästi pointtia siinä tapauksessa, että ne jäävät vain teoriaksi. Eli jos useammat ulottuvuudet ovat vain haihattelua, niin niiden ymmärtäminen ei varsinaisesti ole tietoa lisävää.
niin, jos.
Auringon asettamat rajoitteet tulevat vastaan paljon aikaisemmin. Ihmiskunnan itsensä asettamat vielä sitäkin aikaisemmin.
Leimaan jälleen perusteettomaksi optimismiksi sen, että ikinä saisimme ihmisiä hengissä edes lähimmän aurinkokuntamme ulkopuolisen tähden kiertolaisten pinnalle. Hyvä jos ikinä Marsiin ehdimme.
sittenhän leimaat. itse pidän todennäköisenä että mikäli kehitys ei hidastu hyvin merkittävästi, niin ihmiset kykenevät muuttamaan muihiin aurinkokuntiin muutaman kymmenen tuhannen vuoden päästä.
Luotettavien tutkimusten?
*nauru*no sanotaan sitten vaikka sellaisten tutkimusten joiden ainoa looginen johtopäätös on että on olemassa useita maailmankaikkeuksia rinnakkaisissa ulottuvuuksissa. itseasiassa kyseessä oli suhteellisen yksinkertainen koe valonsäteiden käyttäytymisestä jonka tuottamalle tiedolle ei ainakaan nykyfysiikan tuntemus anna mitään selitystä paitsi toiset ulottuvuudet.
Miksi ei olisi? Eikö kannata olla realistinen? Toisaalta eihän tuo ajan loppuminen sinänsä välttämättä kerro rajojen vastaantulemisesta mitään. Se vain kertoo sen, että ei ole aikaa koetella niitä rajoja.
Nojaa. Se on sinun käsityksesi realismista.
Arvaapa mistä moinen pikakehitys on johtunut? Siitä, että on tehty mullistavia löytöjä ja opittu hyödyntämään niitä. Samanlaisen kehityksen ylläpitäminen vaatisi vastaavan suuruisia mullistavia löytöjä ja niiden tehokasta hyödyntämistä, mutta eihän sitä suprajohtavuuttakaan olla vielä opittu hyödyntämään kunnolla - eikä välttämättä koskaan opitakaan. Lisäksi vanhat keksinnöt alkavat tulla kaarensa päähän. Esimerkiksi polttomoottoreista ei yksinkertaisesti voida puristaa loputtomasti voimaa. Niiden hyötysuhde tulee aina olemaan kehno.
Perustutkimusta on vielä paljon jäljellä, mutta ei voida olettaa sen vievän meitä vauhdilla eteenpäin. Mahdollista se on, mutta ei oletusarvoista.
Jaaha. No, oma käsitykseni oletusarvoista on toinen.
Oletat ihmisten olevan kaukonäköisiä. Jokin öljypohatta ei välttämättä kuitenkaan halua tutkia vaihtoehtoisia energiamuotoja, koska hän tekee bisnestä öljyllä ja haluaa tehdä sitä niin kauan kuin se vain on mahdollista.
On parempaa bisnestä yrittää etsiä uusia öljykenttiä kuin kaivaa itselleen kuoppaa kehittämällä hybridiautoja - ellei siitä saa sitten tukiaisia EU:lta. Sitten jos öljy loppuu, niin se ei todennäköisesti ole enää nykyisten öljypohattien murhe.
Niin oletan koska monet ihmiset ovat. Merkistystä varmaan on sillä ketkä ovat ja ketkä eivät ole. Ja eiköhän todellisuus ala purra moneen muuhunkin kun öljyn hinta on kymmenkertainen. Oli miten oli en jaksa alkaa kiistelemään siitä tullaanko keksimään uusia(tai parempia tai vaihtoehtoisia tai mitä vaan) energian tuotantotapoja vai ei.
Posts: 4,429
Posts: 5,636
Mila:
Edelleen tekninen kehitys todennäköisesti parantaa keinoja tutkia yhä tarkemmin. Ja vaikkei pystyttäisi tutkimaan tarkemmin niin tutkitaan sitten jotain muuta.
Parantaa, jos sitä vain tapahtuu. Tekninen kehitys ei jatku loputtomiin ilman uusia löytöjä.
Mistä tämä tieto että välineiden puuttuminen tulee olemaan suurin hidaste tiedon lisääntymiselle?
Ja tiedän kyllä että sään ennustaminen täysin tarkalleen on käytännössä mahdotonta.
Se on mitä parhainta mutu-tietoa.
Pohjautuu sille, että hyvästä on vaikeaa parantaa. Uskon, että ilmiöt, jotka nykylaitteilla voidaan havaita, voidaan varsin hyvin mallintaa seuraavan tuhannen vuoden aikana. Mahdollisesti tuohon menee vähemmän aikaa, jos tutkimus pystyy noin pitkään jatkumaan.
itse pidän todennäköisenä että mikäli kehitys ei hidastu hyvin merkittävästi, niin ihmiset kykenevät muuttamaan muihiin aurinkokuntiin muutaman kymmenen tuhannen vuoden päästä.
Sci-fi on siis lähellä sydäntäsi. Ei se mitään, niin on minunkin sydäntäni. Muutaman kymmenen tuhannen vuoden jälkeen olemme todennäköisesti kestäneet jo yhden jääkauden, napajäätiköiden ainakin osittaisen sulamisen eli jonkinmoisen vedenpaisumuksen, sekä todennäköisesti laajan mittakaavan sodan jos toisenkin. Kun ottaa huomioon, että luonnonvarat ovat tuossa vaiheessa melkein varmasti jo kärsineet melkoisesti, voidaankin miettiä, että onko ihmiskunta sellaisessa kunnossa, että se jaksaisi raahautua muihin aurinkokuntiin. Niihin kuitenkin kestää iäisyyksiä matkata, mukaan pitäisi ottaa tarvikkeita noiksi iäisyyksiksi plus sitten kaikki, mitä tarvitaan siirtokunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen, ja lisäksi pitäisi löytää sellaisia vapaaehtoisia, jotka eivät tappaisi toisiaan matkan aikana. Siinä on kyllä haastetta kerrakseen.
Olisihan se kivaa, jos noin kävisi, mutta toisaalta olisi myös kivaa, jos ihmiset eivät olisi niin eteviä keksiä aseita, joilla listiä oma naapuri.
*nauru*no sanotaan sitten vaikka sellaisten tutkimusten joiden ainoa looginen johtopäätös on että on olemassa useita maailmankaikkeuksia rinnakkaisissa ulottuvuuksissa. itseasiassa kyseessä oli suhteellisen yksinkertainen koe valonsäteiden käyttäytymisestä jonka tuottamalle tiedolle ei ainakaan nykyfysiikan tuntemus anna mitään selitystä paitsi toiset ulottuvuudet.
Aina on muita selityksiä. Ne pitää vain keksiä.
Mutta jos näin tosiaan on, niin tulen todennäköisesti vielä kuulemaan tuosta. Palataan siis astialle.
Nojaa. Se on sinun käsityksesi realismista.
Ja minä kun luulin olevani huono historiassa. Onhan se selvää, ettei menneisyydestä voi päätellä tulevaa, mutta eivät ihmiset ole koskaan osanneet leikkiä kiltisti keskenään. En usko, että osaavat tulevaisuudessakaan. Eikä toisaalta tarvita edes sotia, jotta tämä maailma puhdistuisi ihmisistä; riittää, että on tarpeeksi ahneita ihmisiä tarpeeksi korkeilla paikoilla - ja kappas, niitähän löytyy.
Niin oletan koska monet ihmiset ovat. Merkistystä varmaan on sillä ketkä ovat ja ketkä eivät ole. Ja eiköhän todellisuus ala purra moneen muuhunkin kun öljyn hinta on kymmenkertainen. Oli miten oli en jaksa alkaa kiistelemään siitä tullaanko keksimään uusia(tai parempia tai vaihtoehtoisia tai mitä vaan) energian tuotantotapoja vai ei.
Kun öljyn hinta on kymmenkertainen, niin keskivertokansalainen ajattelee lompakkoaan, eikä sitä, että öljy on vähissä. Öljypohatta taas on tyytyväinen, kun saa vielä siedettävää korvausta työstään. Todellisuus on se, että ihmiset ovat kaikessa nerokkuudessaan hemmetin typeriä ja tämä tulee koitumaan meidän kohtaloksemme - tosin ennemmin tai myöhemminhän se loppu on joka tapauksessa edessä.
Uusia ja vaihtoehtoisia (mutta ei välttämättä parempia) energiantuotantotapoja muuten on jo, mutta niitä ei joko pysty hydyntämään tai niitä ei vielä osata hyödyntää niin, että ne olisivat varteenotettavia vaihtoehtoja nykyisellä kulutuksella. Ja on olemassa myös järkeviä vaihtoehtoja, joita vastustetaan riskien takia silloin kun vaihtoehtona on vielä varmemmin toteutuva kurjuus. En sano suoraan, mutta puhun nyt ydinvoimasta.
Ettei muuten olisi pikkuisen OT? x)
Posts: 209
Posts: 1,590
