fobiat, pelot & vidun pahat mielenterveysongelmat =D

Cloudberry, 11.1.2006 19:29:
---
pakollinen laihari ku ei menny alas kuin pilliruoka jne..

Jeah! Tätä mä oonki odottanu ;) Pitää varmaan yrittää psyykkaamaan itteään, et kaikki menee hyvin. Kun eilen vain luin kaikkia kauhutarinoita yms. niin tuli kamalan epävarma olo. Mutta eiköhän se tästä..

Fobioita....

-neulat
-hammaslääkärit
-lentokoneet
-olla darrassa esim. stokkalla...

Mielenterveyteeni liittyviä muita ongelmia aiheuttavat erityisesti joutavista kiukuttelevat kakarat, en suinkaan vihaa lapsia, mutta saavat minut toisinaan raivon partaalle.
Myös se että katson yleensä kelloa samaan aikaa kun tunnit ja minuutit näyttävät samaa esim 21.21, mutta myös 21.12 saa minut epäilemään kaikenmaailman salaliittoja ja tiedän että tällä asialla tulee olemaan remarkable merkitys mun elämässä...
Ja ihan on pakko myöntää että toisinaan olen niin helvetin vainoharhainen että epäilen jopa omaa itseäni....
Niin ja sit mulla on välillä sellainen pieni mielikuvitusolento ja muutenkin erityisen vilkas mielikuvitus...muta en pidä sitä mitenkään suurena ongelmana, päinvastoin!!!
Muita mentaaleja häiriöitä minulla ei luullakseni ole, ainakaan omasta mielestäni...jotkut voivat tietysti olla asiasta erimieltä;), he puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi!!!

Niin ja Poliisi pelästyttää aina;)

Tässä ilmapalloja puhallellessani tajusin taas, että pelkään niiden räjähtämistä _ihan_vitusti_. Siks en saakaan noita puhallettua täysiin mittoihinsa ja ne jää liian pieniks

Taidan siirtyä serpentiinin ripusteluun...

Mulla on satunnaisesti staattisen sähkön kammo. Tulee pintaan aina sen jälkeen kun alkaa saamaan säkäriä, välillä tulee sellasta että puutuu koko käsi olkapäähän asti. En uskalla koskea mininkään metalliseen paitsi hihalla. Saan sähköiskuja kaikesta: hissien nappuloista, vedestä, autoista, avaimista, ovenkahvoista jopa lemmikeistä

Vaatteista se ei johdu, en käytä villaa tahi vastaavia "rätinävaatteita".

Ehkä mullon joku ihmeellinen supermieskyky minkä joskus vielä tiedostan ja sit oottekin jo kaikki mun nudeorjia! Hooohoohohohooohooooo!

alek száhala, 29.4.2006 15:48:
Mulla on satunnaisesti staattisen sähkön kammo. Tulee pintaan aina sen jälkeen kun alkaa saamaan säkäriä, välillä tulee sellasta että puutuu koko käsi olkapäähän asti. En uskalla koskea mininkään metalliseen paitsi hihalla. Saan sähköiskuja kaikesta: hissien nappuloista, vedestä, autoista, avaimista, ovenkahvoista jopa lemmikeistä

Vaatteista se ei johdu, en käytä villaa tahi vastaavia "rätinävaatteita".

Ehkä mullon joku ihmeellinen supermieskyky minkä joskus vielä tiedostan ja sit oottekin jo kaikki mun nudeorjia! Hooohoohohohooohooooo!

Mulla vähän sama juttu. Tuntuu että mihin vaan koskee niin napsahtaa kynsille aina mojova sähköisku.

Nacu, 29.4.2006 14:27:
Tässä ilmapalloja puhallellessani tajusin taas, että pelkään niiden räjähtämistä _ihan_vitusti_. Siks en saakaan noita puhallettua täysiin mittoihinsa ja ne jää liian pieniks

Yhellä kaverilla on kans tämmönen - se välttelee aina ilmapalloja oli niitä missä vaan, kun se pelkää että ne poksahtaa syystä tai toisesta... Toisaalta ihan ymmärrettävää; mullakin on sellanen "hallitsemattomien" kovien äänten pelko mikä nousee pinnalle kun on sellaisia yllättäviä ja mahdollisesti toistuvia kovia ääniä. Niihin menee hermo.

Mä vihaan hämähäkkejä
Hyi helvetti

Omat päänsisäiset pelkoni, fobiani ja ongelmaiseni:
-Hallitsematon pimeänpelko (panikoidun)
-Kaikki epämääräiset oliot (meduusat, merisiilit, käärmeet...)
-Jonkun sortin paniikkihäiriö jos esim pimeässä tulen pelästytetyksi tms
-Lentokoneessa pahat ilmakuopat
-Yksin jääminen
-Masennus
...ikäviä omistaa.

Nacu, 29.4.2006 14:27:
Tässä ilmapalloja puhallellessani tajusin taas, että pelkään niiden räjähtämistä _ihan_vitusti_. Siks en saakaan noita puhallettua täysiin mittoihinsa ja ne jää liian pieniks

Taidan siirtyä serpentiinin ripusteluun...

Täällä yksi tapaus myös...

mikkihiiri, 15.6.2004 23:49:
---
Mä oon taas ymmärtäny niin, että mistä tahansa fobiasta parantuessa on mahdollista, että sitä ennen-niin-pelottavaa juttua aletaan ihan hakemaan. Esim. korkeuskammosta ”parantunut” lähtee duuniin pesemään pilvenpiirtäjien ikkunoita tms.

Eli jos kokee ihmeparantumisen oksennuskammosta, saattaa ensitöikseen vetää hillittömät lärvit ja puklailla joka suuntaan ja kaikkien päälle


Mulla on kanssa näitä perusjuttuja, esim. hämähäkkikammo. Jos havaitsen jossain lähellä yhtäkkiä hämiksen, niin se saa kyllä jakamattoman huomioni. Tajuntaan tulee huutomerkki ja refleksinomaisesti joko jähmetyn tai vetäydyn vähän taaemmas, kunnes sekunnin-parin päästä yllätyksestä toipunut järki pääsee mukaan tilanteen tasalle ja käyttäydyn taas normaalisti.

Yleensäottaen mitä pidemmät jalat sen pahempi. Joskus jostain seinästä voi bongata sellaisen millä on parin millin vartalo ja muutaman sentin jalat. Ne on ihan mielettömän kuumottavia. Tosin jos hämis on paikallaan, ei siinä ole mitään pelättävää - mutta heti kun se alkaa mönkiä ympäriinsä, sanoo aivot "!!!". Kaikista pahinta on jos hämähäkille tulee joku hätä ja se alkaa vipeltää paniikinomaisesti.

En kuitenkaan viitsi tappaa niitä. Kerran imuroin yhden poikkeuksellisen pitkäjalkaisen seinähämähäkin kun en uskaltanut mitenkään koskea siihen (kuka hullu sellaista nyt seinälleen jättää), mutta jälkeenpäin tunsin itseni murhaavaksi roistoksi, joka syöksee viattoman uhrin tuskalliseen tukehtumiskuolemaan. Onneksi tässä kämpässä ei ole hämiksiä. Vanhempien rivitaloasunnosta moisia joskus löytää, ja siinä on sitten todellinen henkien taistelu kun yrittää hätistää tai kantaa niitä pihalle. A4-paperi on aivan liian pieni siinä vaiheessa kun sen toisessa päässä on omat sormet ja toisessa päässä niitä kohti rynnistävä hätääntynyt lukki. Muut perheenjäsenet kuitenkin heivaavat sellaiset ihan arkisesti pihalle ja nauravat mulle ihan kuin pelkäisin jotain mitätöntä pikku ötökkää. Ne ei taida ymmärtää että kyse on hämähäkeistä.

Useimmat muut ötökät ja ihan pienet hämikset eivät ole ongelma. Yritin joskus siedätyshoitoa juoksuttamalla niitä käteni yli mutta ei se pelko ja kunnioitus ole mihinkään helpottanut. Vielä tänäkin päivänä hämähäkit lietsovat minussa kauhua.

Sitten on se lievähkö korkeanpaikanfobia joka aktivoituu tyypillisesti noin 7,36 metrissä. Tukeva kaide korkean paikan reunalla lievittää pelkoa, kun taas huojuva, ruosteinen, irtoavannäköinen viritelmä lisää sitä merkittävästi. Tuulenpuuskat lisäävät sitä eksponentiaalisesti. Kovin vapaaehtoisesti en esim. huvipuistojen laitteisiin mene, kun ne menevät niin pahuksen korkealle ja vielä natisevat liitoksissaan ja muutenkin päästelevät mitä kiusallisempia ääniä ylös matkatessaan. Joskus kuitenkin adrenaliininhimoissani ja/tai ryhmäpaineen saattelemana saatan päätyä johonkin kieputtimeen, ja silloin tunnen itseni voittajaksi kun vieressä joku 13-wee lapsi on ihan että wheeeeeeee, ja itse olen ihan että hui saatana.

En myöskään erityisesti riemastu silloin, kun lähelläni yhdistyvät symbioosiin n kappaletta ei-leppoisia mieshenkilöitä ja tuhti kuorma piristäviä päihteitä.

Nyt kun olen kertonut tämän kaiken, ymmärtänette miksi mieluiten pysyn poissa ränsistyneiden kerrostalojen parvekkeilta silloin kun siellä on vihaisia tarantelloja vetämässä piriä. Muuten pelot eivät juurikaan rajoita elämääni.

alek száhala, 29.4.2006 15:48:
Mulla on satunnaisesti staattisen sähkön kammo. Tulee pintaan aina sen jälkeen kun alkaa saamaan säkäriä, välillä tulee sellasta että puutuu koko käsi olkapäähän asti. En uskalla koskea mininkään metalliseen paitsi hihalla. Saan sähköiskuja kaikesta: hissien nappuloista, vedestä, autoista, avaimista, ovenkahvoista jopa lemmikeistä

Vaatteista se ei johdu, en käytä villaa tahi vastaavia "rätinävaatteita".

Ehkä mullon joku ihmeellinen supermieskyky minkä joskus vielä tiedostan ja sit oottekin jo kaikki mun nudeorjia! Hooohoohohohooohooooo!

Mulla on vähän sama juttu, saan nimittäin aina autosta noustessani säkärin. Siitä ovesta kun nappaa kiinni niin räpsähtää. Jos muistan, niin tönäisen oven kiinni siitä muovisesta kahvasta

Ahtaanpaikan kammo, paniikkihäiriö josta olen kyllä päässyt jo eroon.. mut ahtaat paikat ahdistaa kyl edelleen..

Kai se on se ikuinen yksinjäämisen pelko

kaikkee löytyy... ei niistä sen enempää

-Itellä on paniikkihäiriö ollu 15 vuotiaasta asti,iskee sillon kun vähiten odottaa.
-Kipu, alhanen kipukynnys kun verikoekkin sattuu.Ja siihen lisäks piikit,ei voi edes kattoa kun pistetään kun tekee niin pahaa.Sama jos tv.ssä näkee että jotain piikitetään ni pakko kääntää pää pois.Sen takia kaikki rokotukset varmaan menny umpeen kun viimeks koulussa saanu ne.
-ampiaiset,juontaa lapsuudesta.

-käärmeet (ne on vaan niin oksettavat)
-neulat/piikit jne.
-ilmapallot pelkään sitä et ne poksahtaa, ärsyttää ku jengi rutistelee niitä tai käsil painelee et niist lähtee sellanen ärsyttävä kumin ääni et poksahtaa ihan pian. Jos itel sattuu olemaan ilmapallo niin kyttään koko ajan ympärille ettei kenenkään rööki vahongossakaan osu siihen tai joku terävä asia.

Toukat, madot, kaikenmaailman lierot. Kuvan näkeminenkin kirjasta saa heittämään koko
kirjan kauas minusta. Haluaisin päästä pois tästä pelosta..

Ja sitten on nämä normit ahtaan ja korkean paikan kammo.

Ja en tykkää vedestäkään jos se on yltää minua rinnasta ylemmäs.
Laivalla olo arveluttaa. Ja kyllä joo, en osaa uida hyvin, hieman noloa (?!)
mutta eipä ole pakkokaan täällä maan kamaran päällä.. Joskus kyllä
toivoisi osaavansa mutta ei ole aikaa oppia tms.
Kyllä sitä pienenä riehui vedessä mutta sielläkin on aina inhottanut ne
eliöt ym. siinä vedessä :/ .. höh..

Mielenhäiriötä löytyy .. (böö)
Ärsyttää ihan hemmetisti vauvan itku kaupoissa ym. Ja jotenkin
AINA kun menen keskuskirpputoriin Lohjalla sinne tulee juuri silloin joka kerta
joku vauvan kanssa ja sitten se alkaa se rääkyntä aina... aargh!!
Suu auki syömistä en myöskään siedä.
Se ääni on ällöttävä ja näyttää ällöttävältä, tosi sietämätöntä!!
Näistä menen ihan hermoromahduksen partaalle..
Onneksi on keksitty mp3-soittimet.
Laitan napit korvaan ja kuuntelen parempia sointuja..
Tai häivyn yksinkertaisesti paikalta.

Uh.

korkean paikan kammo. eipä oikein muuta. mitä nyt se yleinen kuolemanpelko,mutta sekin nyt on mitä on.

JetZe, 23.9.2006 02:17:
korkean paikan kammo. eipä oikein muuta. mitä nyt se yleinen kuolemanpelko,mutta sekin nyt on mitä on.

mullaki oli korkean paikan kammo ennen kesää, mut
lähti pois ku menin lintsillä rakettiin.
Huh.....olihan kokemus! Aivan mieletön fiilis tuli ja menisin uudestaa*sydän*

Enpä voi näitä fobioiksi omalla kohdallani sanoa, koska ne eivät rajoita elämääni sillä tavalla, mutta ahtaita, lukittuja ja pimeitä paikkoja pelkään. Kerran on tullut koettua ulkomailla nuo kaikki kolme pelkoa yhtäaikaa ja ei todella ollut kivaa