Käytin nuuskaa n. 6 vuotta, olen ollut ilman sitä kohta 3 kk. Aika vaikeeta on ajoittain ollut, kun vieroitusoireet kävivät erittäin fyysisiksi. Tuli erittäin unenomainen ja muuten epätodellinen fiilis, eikä pystynyt kontrolloimaan ajatuksiaan saati keskittymään mihinkään. Päänsärkyä, korvien soimista ja silmissä sumenemistakin esiintyi alkuvaiheessa. Nyt ollaan kyllä jo huomattavasti parempaan päin menossa. Ajoittaisia keskittymisvaikeuksia tulee vieläkin kuitenkin silloin tällöin.
Käytän nicotinellin laastareita helpottaakseni vieroitusoireita, mutta eivät ne kummemmin ole auttaneet, tosin jotain hyötyä selkeästi on ollut koska olen näin kauan jaksanut nuuskaamatta.
Laskeskelin vieroitushoidon alkuvaiheessa, miten paljon päivittäinen nikotiiniannokseni oli nuuskatessani ja se oli n. 60 mg/päivä (jos jotkut ihmettelevät, niin 1 grammassa/pussissa nuuskaa on keskimäärin 8-10 mg nikotiinia, josta imeytyy elimistöön noin 50%). Oma annokseni oli n. 20g nuuskaa päivässä, mikä vastaa melkein puolta purkillista irtonuuskaa tai vaihtoehtoisesti n. 20 pussia.
Aloitin vahvimmista (21mg) laastareista, joita käytin kuukauden päivät, sitten siirryin kevyempiin (14mg), joita käytin n. 5 viikkoa ja nyt olen käyttänyt parin viikon verran niitä kaikista kevyimpiä (7mg). Laastaria vaihtaessa kevyempään ilmeni muutaman päivän sisään paniikkihäiriötä muistuttavia oireita, joita sain helpotettua syömällä nicoretten microtabeja (2mg) muutaman päivän ajan 1-3 kpl päivässä. Nämä fyysiset/tunne jne oireet johtuvat selkeästi siitä, kun nikotiinin muokkaamat aivoni palaavat jälleen normaalitilaan->ennen nikotiinin käytön aloittamista, jolloin aivojen dopaamiinireseptorit olivat kunnossa eikä muuttuneina nikotiinireseptoreiksi, kuten voimakkaista fyysisistä sekä psyykkisistä nikotiinin vieroitusoireista kärsivillä yleensä.
1-2 kk olisi tarkoitus vielä näillä kevyimmillä laastareilla paahtaa eteenpäin, tosin se viimeinen kuukausi siten että olen puolittanut sen, joka tarkoittaa sen 3,5 mg nikotiinia/päivä elimistööni. Sen jälkeen sitten on kestettävä ne pienimmät vieroitusoireiden rippeet mitä mahdollisesti tulee ja voilà, olen voittanut henkilökohtaisesti suurimman haasteen, mitä elämässäni on tähän asti ollut.
Enkä aloita ikinä enää uudestaan, kun tiedän miten vaikeat vieroitusoireet siitä minulle kehittyy.
...jokaiselle on olemassa se itselleen sopivin tapa, miten lopettaa jos haluaa lopettaa.