Replying to Tupakoinnin lopettaminen.:
Real Charly, 24.3.2010 20:03:
---
De Souza, 6.3.2010 15:27:
Olin tehnyt päätöksen, että tupakka ei enää pala kun täytän 30. Joulukuun 29. stumppasin viimeisen kerran ja päätös on pitänyt. Reilu 2kk lopettamisesta eikä ole tarvinnut käyttää mitään apuvälineitä (purkkaa, laastareita). Olo on parempi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nyt ei voi kuin nauraa itselle, kuinka helvetin tyhmää se tupakointi onkaan ollut.
---
Nostan kyl hattua. Kuulostaa ehkä selitykseltä, mut oon päättänyt et ku tuun seuraavan kerran kipeäksi, nii lopetan sen siihen. Viime kerralla kun sairastuin ja olin ~3-4 pvää polttamatta ja sitte ku olo oli hieman parempi ja menin vetää sen ekan röökin nii näin mielessäni facepalmin.
Ois vaan pitäny jättää menemättä parvekkeelle tai ees käydä ottaa röökiaski pöydältä, hyvä haara-asento ja donkkaa se aski roskikseen. No ensi kerralla sitte.
Noi kipeenä olemiset olis kyllä aina hyvä sauma lopettaa, kun itse en ainakaan polttanut jos oli flunssassa/kuumeessa. Mut aina vaan tervehdyttyä tuli ostettua se aski kun palasi töihin ja tarttui kahvikuppiin. Mulla tupakointi olikin enemmänkin eri tilanteisiin liittyvä tapa kuin fyysinen riippuvuus. Sit kun ei noiden sairastelulopettamisten kanssa kuitenkaan ollut niin tosissaan, niin eipä se myöskään ottanut oman tunnon päälle sytyttää uudestaan.
Reilu vuosi sitten tein yksinkertaisesti sellaisen päätöksen, että tosiaan kun 30 vuotta tulee täyteen se loppuu vaikka seinään, jos ei siihen mennessä ole lopettaminen onnistunut. Sen kun olin vielä vannonut vaimolle ja monelle frendille niin sitä asennoitui ihan toisella tavalla lopettamiseen. Oli vähän niinku pakko näyttää itselle (sekä muille), että löytyy päättäväisyyttä ja selkärankaa pysyä päätöksessä.
edit: ja kun oli ihan tosissaan asian päättänyt, niin on ollut yllättävän helppoa olla ilman eikä ole tullut kiusausta edes illanvietoissa kaljoissa tarttua tupakkaan vaikka frendit polttaiskin.