No näitähän riittäis, mutta jos nyt laittais tähän muutaman aluksi ja jatkais joskus toiste.
Mulla ei ole ylhäällä tai alhaalla kulmahampaista kulmahampaisiin yhtään hammasta joka ei olis lohjennut tai mennyt poikki jostain kohdasta joskus... Oon kaatunut fillarilla, oon tippunut korkealta, kaatunut muuten vaan, saanut osumaa jne. Eli legot on kärsineet aika paljon.
No näiden lisäksi pieniä arpia löytyy kaikkialta, muun muassa toisen peukalon tossa nivelestä joka on lähinnä kynttä, näkyy reunoilla arvet, kun oltiin ala-asteella saksisotaa (Tosi fiksuu
) ja kaveri tökkäs saksilla kohti ja terät kiinni ja sit paisto luu... Olen myös heitellyt joskus veitseä ja se kimposi takaisin ja meni jalkapöydästäni sisään. Oikean käden pikkurillin rystysen sain joskus pois paikoiltaan lyömällä metallista roskista.
Alaselässäni on tummahko läiskä, josta on moni joskus kysynyt, että "mistä sulle on tollainen mustelma tullut?". No itse asiassa se on viimeinen jälki siitä, kun aikoinaan kotitalossamme ei saunassa ollut kaidetta ja siskoni heitti päälleni kylmää vettä ja tipahdin selkä edellä sinne kiukaalle. Matkalla tuli jo palovammat ja sit ne kaikki vesikellot etc "räjähti" kun osuin sinne kiviin. Eli yläselkä oli 1. asteen palovammaa, keskiselkä 2. asteen palovammoja ja sit tuolta alaselästä ja pakaroiden yläreunasta oli sellaisia kämmentä isompia 3. asteen "vesikelloja". Karrelle ei mitään palanut kuitenkaan ja arpia ei ole pahemmin jäänyt.
Oikean käden nimettömän kärki on hieman epämuodostunut ja siinä näkyy arpi kolmesta tikistä. Pistin sormeni mankeliin, kiskaisin sen sitten pois sieltä kun sinne oli mennyt ehkäpä noin 2 senttiä sormesta. Teki aika kipeää. Oikean käsiluun taas mursin aikoinaan polkupyöräillessäni suurta alamäkeä täysillä alas, ja jostain (yhä tuntemattomasta) syystä polkupyöräni eturengas päätti pysähtyä ja lensin tangon yli jonka jälkeen polkupyörä tuli siitä eturenkaan yli myös. Käsi taittui 30 astetta ja sit se oli 8 viikkoa olkapäästä rystysiin asti kipsissä ja kantositeessä.
Hiusmurtumia on sitten ollut ainakin ranteessa (Kiitos lumilautailun eteen tullelleelle hiihtäjämummolle), jalkapöydässä (jonkinlainen rasitusmurtuma) ja sitten kyynerpäässä. Kyynerpää meni kun todistin että pystyn potkaisemaan oman pääni korkeuden yli. Ja pystyinkin, mutta ikävä kyllä lattia oli liukas ja kun toinen jalka oli tuolla 180 sentin korkeudella, se toinen lähti liikkeen voimasta eteenpäin ja tulin selälleni alas. Ikävä vain että kyynerpää oli eka joka osui lattiaan.
Muitakin havereita on varmasti käynyt, mutta en juuri nyt muista enempää, kerron taas kun tulee mieleen.
Muiden telomisiin kuuluu sitten muun muassa säilyketölkin tiputtaminen sohvalla makaavan siskon silmäkulmaan (oli vahinko, jäinen tölkki oli liukas), siihen sitten parit tikit, sen lisäksi olen muun muassa lyönyt siskoani puolimetrisellä halolla takaraivoon lapsena, koska se ei antanut mun keinua ensin... Siitä se sit lähti itkien sisälle ja sain keinua ensin.
Onneks oon nykyään ihan kiltti
Sit tietty kaikissa kavereiden välisissä kännipainikeikoissa ja lapsuudessa sisarusten kanssa painiessa on tullut kaikenlaista isompaa ja pienempää damagea otettua ja annettua, mutta ei mitään järin vakavaa kuitenkaan.
Mut joo, kummasti mahtuu elämään kaikkea.
EDIT1: Lisää tarinaa.
Olen myös aikoinaan juossut lasiovesta läpi. Juoksin vintiltä alas isosiskoni ja kaverinsa perässä (en muista miksi heitä jahtasin) ja sit olivat lyöneet alhaalla käytävällä olevan sumennetun lasioven kiinni. Yleensä se ovi aukeni vain työntämällä, mihinkään kahvaan ei tarvinnut koskea, mutta tytöt olivatkin laittaneet ko. oven kunnolla kiinni (vai peräti lukkoon, en muista) ja se ei ihan auennutkaan tavanomaiseen tapaan tönäisemällä, jonka huomatessani oli jo liian myöhäistä ja kilahdin ko. ovesta läpi oikein ryminällä. Mitään isompia damageja ei tullut, muistaakseni vähän mustelmia ja pari naarmua, mutta ei edes mitään sairaalahoitoa tarvitsevaa.
Tämän lisäksi olen myös aikoinaan kokeillut kämmenellä sekä sitä että onko liesi oikeasti kuuma kuten äiti väitti, kuten myös sitä onko kiuas oikeasti kuuma kun niinkin väitettiin. Pipi käsi tuli molemmilla kerroilla.
EDIT2: Ja vielä lisää.
Aikoinaan juoksin aina kesät paljain jaloin pisin maita ja mantuja ja kyllähän sitten se kerran kostautui kun eräässä puskassa olikin joku laudankappale ja siinä suurikokoinen ruosteinen naula. Naula ei tullut jalasta aivan läpi asti, joskin sen verran liki, että sen pystyi tuntemaan jalan yläpinnasta ihon alla. No sitten vaan hammasta yhteen ja naula pois jalasta. Loppukesän käveleminen oli todella hankalaa, onneks ei katkonut mitään jänteitä tai hermoja.
Myös koirakennellin omistajien lapsena on tullut otettua vuosien mittaan aika paljon osumaa, silmäkulma oli aikoinaan auki huonosti kohdellun ottokoiran vuoksi, joka päätti sitten leikkivän lapsen olevan uhka. En syytä koiraa ja mielestäni jo silloin oli typerää että ko. koira päätyi piikille välikohtauksen myötä. Sitten tossa lukioaikoina tulin joskus kotiin niin että koiratarhamme narttukoirat olivat päättäneet ottaa mittaa toisistaan. Yksin kahta tappelevaa koiraa on todella vaikea erottaa toisistaan, kahdelta ihmiseltä se kyllä onnistuu kun tiedetään mitä ollaan tekemässä. No päätin kuitenkin tilanteen lopettaa ja kyllähän se lopulta onnistuikin, mutta silloin kans oli käsissä muutama reikä. Kumpikaan koirista ei tarkoituksella purrut mua, eikä mitenkään käynyt kimppuuni vaikka revin ne irti toisistaan, mutta vauhdissa sattuu ja tapahtuu.
Aikoinaan myös siskoni opetti mua lenkkeilyttämään omaa tiibetinmastiffiaan ja ko. koiralla oli niihin aikoihin luultavasti enemmän massaa kuin mulla. Mutta anyway, olimme perheemme kookkaalla puidulla viljapellolla harjoittelemassa. Jos olette olleet puidulla viljapellolla, tiedätte että viljoista jää sinne peltoon semmoista lyhyttä kovaa ruokoa pystyyn, joka sitten kyntämisen myötä poistuu. No olin täysin eripäässä sitä peltoa (matkaa ehkä joku 50 meträ sinne toiseen päähän peltoa) kun siskoni siellä toisessa päässä päätti kutsua koiraansa. No koira kiskaisi itsensä yllättäen juoksuun ja tempasi mut jaloiltani naamalleni peltoon ja veti mua perässään. Onneks sisko tajus juosta vastaan, ettei ollut ihan koko matkaa tarvis raahautua perässä, mutta kun päällä on lenkkarit, shortsit ja t-paita ja vedetään pitkin "piikkimattoa" niin jälki ei ollut kauneimmasta päästä... Että sellaista.
Näitä tosissaan tuntuu riittävän.
EDIT3:
Olen myös meinannut hukkua pariin kertaan. En ollut vielä paljonkaan ollut uimisen harjoittelun kanssa tekemisissä, kun siskoni (tuntuu kuuluvan aika moneen tarinaan) ystävä heitti minut heidän perheensä uimamontulla (joillain on uima-altaita, maaseudulla farmareilla on omat uimamontut
) ponnulaudalta alas. Kyllä sitä loppujen lopuksi tuli päästyä rantaan, mutta sellainen 2 metriä pinnan alle, takas pintaan, taas pinnan alle ja taas pintaan tyyppinen paniikkiräpiköiminen ei yhtään ole helpottanut myöhempiä uimareissujani.
Samankaltainen tilanne toistui sitten siinä 12 kesäisenä, kun oli villi yläasteelle siirtymiskesä, juotiin ensimmäisiä oluita, monet poltti ensimmäisiä tupakoita, riehuttiin ja riekuttiin ja oltiin tosi hurjia. No paikallisella uimamontulla ei ilmeisesti silloiset luokkatoverini aivan uskoneet kun kerroin etten osaa uida tai sitten eivät ihan ymmärtäneet asian vakavuutta. He kutsuivat minut kanssaan soutelemaan kumiveneellä jonka olivat lammelle tuoneet ja olin aluksi hieman epäileväinen. Lopulta kuitenkin suostuin kun he kovasti vakuuttelivat että se on täysin turvallista. No sitten keskellä (ei mikään jättisuuri lampi, mutta keskeltä vähintään 5 metriä syvä) vesialuetta "rakkaat toverini" heittivät minut laidan yli. Ja jälleen käytiin useita kertoja tosi syvällä siellä vedessä ja pelättiin hukkumista ja koettiin ahdistusta ja vedettiin vähän vettä keuhkoihin jne. Mutta selvisin kuitenkin rantaan ja lähdin muuten samantein kotiin. Ei ollut järin hyvä keikka ja olen vasta viime vuosina oppinut etten mene täysin silmittömään paniikkiin jos minulla menee vettä nenään.
Eli kiitti letuista.
EDIT4: Kun tää on vielä niin lyhyt
Tossa vuonna 2004 kesällä Turun Ruisrock tapahtumassa seisoin festivaalien loppupuolella siinä tiellä odottamassa erästä ystävääni, katson kelloa kännykästä, pistän kännykän takaisin taskuun, katselen olkani yli taaksepäin, kun kuulen vittuilevan äänensävyn, joka sanoo jotain tyyliin "varo kierrettä tms" (En ole ihan varma, sumeita muistikuvia, kiitos osuman) käännän inhimillisesti pääni äänen suuntaan. En ole varma, että löikö joku minua ensin ja potkaisi sitten, koska se on maasta heräämiseni jälkeen ensimmäinen muistikuva, että osumia olisi kaksi, mutta todennäköisempää (koska koko toinen puoli päästäni oli kipeä ja ruhjeilla) on että henkilö potkaisi minua päähän ja sitten toinen osuma tuli kun kaaduin maahan. Maasta herätessäni kellon mukaan on kulunut vain pari minuuttia siitä kun katsoin kelloa viimeeksi, mutta tekijää ei näy. Oletettavasti ko. henkilö oli joku tuttu (mutta ei siis hyvässä mielessä) ja mahdollisesti potkun ei ollut tarkoitus osua (tai pirustako näitä tietää), jonka jälkeen ko. henkilö on säikähdyksissään paennut paikalta. Olen yhä varma, että olen kuullut sen äänen ennenkin, mutten osaa yhdistää sitä, eikä kukaan ainakaan ole tietääkseni kerskunut teolla missään. Kuva naamastani/silmästäni viikko osuman jälkeen löytyy seuraavasta osoitteesta:
http://irc-galleria.net/view.php?nick=Dementation&image_id=605687
Seuraavana päivänä tapahtuneesta, koko toinen puoli päätäni oli turvoksissa, ja silmän koko valkoinen alue oli punainen... Ei onneksi pysyviä vammoja. Että jälleen kerran kiitti letuista
EDIT5: Typoja