Itsensä(ja muiden) telominen..?

Yleensä telon itseäni. Sekin tapahtuu kaatumisen muodossa. Maapallon vetovoima on niin suuri, että sitä ei vaan voi vastustaa Muitakin tulee telottua silloin tällöin. Pahin taisi olla kun meni jalka lasioven läpi ja veljen sormet meinasi lähteä kun siitä tippui sellanen palanen

En muista kui vanha olin, tehtiin isoveljen ja naapurin kanssa lumilinnaa tohon autotallin kupeeseen. Käytiin hakemas se vempele millä hakataan jäätä pas2 (mikä se nyt on. ). Isoveli oli antamassa mulle neuvoja sieltä sisältä päin, mihin kohtaan hakkaan niitä aukkoja. Lumenhan läpi ei niin hirveen hyvin kuule mitään. Siinä sitten tökkisin 2 kertaa. Vähään aikaan ei tapahtunu mitään. Jonkun minuutin päästä isoveli tulee sieltä ulos 2 hampaan palasta kädessä, suu ihan veressä ja huutaen niin perkeleesti. Etuhampaisiin oli tullu sellanen kiva kolmio. Mä en oo varma, mut taisko sen toinen hermo roikkua siitä vielä... Muistan parhaiten sen ku nauroin niin pirusti ja isi torus mua että "ei saa nauraa toiselle vielä kun itse on aiheuttanut vahingon"

Oisko vuos ollu 2000, oli VPK:n alueleiri jossain tuolla Turun männikössä. Siellä sitten olin menossa takaisin telttaan käymään niin yks tyyppi katteli siinä samaan aikaan kamiinan vieressä olevaa puukkoa, kysys "Kenen vitun puukko tää on?! Ei kenenkään vai?" ja heitti sen ulos, suoraan mun polveen. Onneks se vaan hipas sitä. Jos se olis jääny siihen pystyyn, niin en ois pystyny kuulemma koskaan enään juoksemaan. Siinä sitten mentiin Raision arvauskeksukseen jonkun 2h jälkeen tikattavaksi, 1tikki.

Lentopallokin on kiva laji. Olin myöhässä torjunnasta ja siinä sitten kiireenvilkkaa lähdin suksimaan sinne päin jotenkin, seurauksena se että osusin suoraan kaverin kylkeen, molemmilta lähti tasapaino, kääntysin 180astetta ympäri ja tippusin suoraan vasemmalla jalallani kaverin (oisko ollu oikeen) jalan päälle. Siinä vaan meni nivelsiteet poikki.
Arvauskeskuksessa ne vaan sanos että "tää turvotus häipyy tästä viikon sisällä". Mikä hauskinta, oltiin tilattu pulssista aika mun polven takia. Ortopedi Suominen kysyi vaan että "onko tuo nilkka mustunut", sehän oli ihan pikimusta!
Samalla kerralla tuli sitten vasen nilkka ja oikee polvi hoidettua.
Kuntoutuksen jälkeen kun palasin urheilun pariin, menin sitten pelaamaan kavereitten kanssa sählyä, toinen nilkka meni.

Skidinä mökiltä lähettäessä vetäsin esinahan housujen vetskarin väliin. No siihe tietty vitummoinen huuto ja poru päälle. Ukki tulee paikalle, sodan nähny miäs ja kaikkee, rupee repimään pippeliä irti, saa sen kuiteski vaa jotenki tiukemmin jumiin. Huudan ehkä kovempaa kuin kukaan koskaan. Noh, ei siin sit, vetskari saksilla irti byysista, Suonenjoelle terkkariin ja lääkäri vetäsee puudutetun nakin irti ikeestä. Vehkeessä vielki kakskyt vuotta myöhemmi arpi. Sattuuhan näitä.

hatu:
Sattuuhan näitä.

Ja varmasti sattuu.

hatu:
Skidinä mökiltä lähettäessä vetäsin esinahan housujen vetskarin väliin. No siihe tietty vitummoinen huuto ja poru päälle. Ukki tulee paikalle, sodan nähny miäs ja kaikkee, rupee repimään pippeliä irti, saa sen kuiteski vaa jotenki tiukemmin jumiin. Huudan ehkä kovempaa kuin kukaan koskaan. Noh, ei siin sit, vetskari saksilla irti byysista, Suonenjoelle terkkariin ja lääkäri vetäsee puudutetun nakin irti ikeestä. Vehkeessä vielki kakskyt vuotta myöhemmi arpi. Sattuuhan näitä.

Buahahahahaha!

sori, oli vaan niin hauska.

En tiedä mistä johtuu mut yleensä kaikki ihmiset sattuvat just kävelemään siiitä kohtaa missä mä kadulla tai muualla mahdankaan seisoskella. Ne kirjaimellisesti kävelee mun yli Vaikka vaihdan paikkaa tai olen täysin avaralla paikalla hievahtamattakaan, niin ei... Olenko mä jotenkin niin näkymätön tai ehkä joku suurempi vetovoima kohdistuu niin epäsopivasti minuun ettei kolhuilta ja tallotuilta varpailta voi välttyä. Voitte kuvitella miten mulle käy festareilla.. koettu monesti Kaverit nauroivat itsensä melkein kuoliaaksi kun näkivät asian omin silmin. Ei voi muuta kun hymyillä..
Törmäilemisiin!

Lapsena tipuin kerrossängystä ja mattotelineeltä sekä kaaduin lahjakkaasti monia kertoja pyörällä, auts.

Viimeaikoina on tullut pannuteltua aika mukavasti lumilaudalla boxeista hyppiessä, AUTS.

Se on hassua, että nykyään kaikki vaan sattuu paljon enemmän kuin lapsena.*iihhih*

heheee.. tossa jonkin aikaa sitten menin hakemaan tyynyjä sängystä. Noh päätin tulla sängystä takas sohvalle yhden tuolin kautta. Oli aina tapana. Siis "loikkasin" siitä tuolilta sohvalle.

Tein tämän saman mutta kun "loikkasin" tuolilta, en todellakaan osunut jaloillani tai käsilläni sohvalle tai mihinkään muuallekkaan vaan menin poski edellä toista tuolia päin.

Oli aika vankka tuoli ja poskesta lähti pala vissii. Tai ainakin siihen tuli kuoppa ja kamalan syvä reikä. Valui sitten verta naamasta koko yön. Olis pitänyt mennä tikkauttamaan naama mutta en mä silloin kännissä yöllä ajatellu..

Noh poski oli aika kipee monta kuukautta, toi luu tossa. Ja oli kuoppa poskessa ja kamala arpi. Ihmeen hyvin se on parantunu, tai siis erittäin hyvin. Kukaan ei enää kysele mitä mulle on tapahtunut.

Se oli aika huvittavan ja pahan näköinen tilanne kuulemma.
Hei mä yritin vaan silleen eroottisesti laskeutua tuolilta kullan syliin..mutta se häikäs niin pahasti olemuksellaan että ryvöin sen eteen

Kerranki voin sanoa olevani jossain hyvä.
Sääret on aina mustelmilla ja en edes tiedä edes mistä ne tulee. Lisäksi kävelen useita kertoja päivässä seiniä ja ovia päin ja vieläpä ihan selvänä. Tämän kaiken aiheuttaa varmasti syntymä

Pienenä olen tippunut saunanlauteilta ja lentänyt kaaressa pää edellä maahan. Olen myös tönäissyt itseni syöttötuolissa nurin, kuulemma useampaan kertaan.

Pahimmat taitaa olla kun lapsena leikittiin veljen kanssa hippaa ja minä juoksin sängynkulmaa päin aika vauhdilla. Taju pois ja jälki vieläkin otsassa. Ja toinen on kun kaverin kanssa väännettiin ala-asteella painia, solisluu poikki. Kerran hyppäsin viidenneltä portaalta rappusista päin seinää kun näytin mummolle miten hypätään veteen. Tais olla sairaalareissu.

Nykyään tulee treeneissä jos jonkinlaista kolhua millon mistäkin aseista, hiertymiä naruista, jalat on yleensä mustelmilla, niska on ollu pari kertaa niin kipeät että yöllä heräilee kun on huono asento, ja tänään on mm. alaselkä kipeä. Mut sellasta se on.

Mutta onneks oon vaan telonu itteäni, saavat olla muut rauhassa meikän seurassa.

Aikanaan väsättiin kaverin kanssa fillareita kaatikselta haetuista raadoista. Yksi projekti oli täysjousitettu munamankeli, ja ihan hauska vempelehän siitä tuli. Siinä sitä sitten testailtiin, ja täytyihän niitä mäkiominaisuuksiakin koittaa. Harmi vaan että ohjauskulma oli kovin jyrkkä, ja alamäessähän se tarkoittaa tajuttoman levotonta ja herkkää ohjausta. Kummasti pääsin mäkeä alas ohjaus koko ajan vemputtaen, mutta aivan siinä juurella lensin lonkka edellä ainoaan rinteessä olleeseen kiveen. Sattui. Sattui paljon. Sattui aivan saatanasti ja hetken sai itseään keräillä kanveista. Pariin viikkoon ei meinannut päästä sängystä ylös ja muutenkin liikehtiminen oli vähän kankeaa.

Toinen tapaus on muutaman vuoden takaa, kun uutenavuotena kaverin kämpällä päätin suunnistaa keittiöön. Alkomahoolia oli hieman tullut jo maisteltua, ja ajattelin siinä ketterästi pompata erään säkkituolilla istujan yli. Muuten kyllä onnistunut suoritus, mutta kun tämä henkiö luuli minun kiertävän rauhallisesti sivusta ja veti jalkansa koukkuun pois tieltä. Siinä sitten pikkuvarvas kopsahti polveen ja kirpaisi melkoisesti. Oliskohan joku pieni hiusmurtumakin tullut, koska varvas oli enemmän tai vähemmän kipeä seuraavat viisi kuukautta.

Damagea on tullut aiheutettua myös kaverille golf-mailan avulla. Ei se mikään aito keppi ollut vaan sellainen lasten lelusetti, mutta kovaa materiaalia kuitenkin. Ja kyllä se swingin pysähtyminen keskelle otsaa taisi sattua...

- Ensimmäiset viis vuotta mätkin turpaa isoja veljiä (ikäeroa 3,5 ja 12 vuotta) päivät pitkät kun ne ei aina tanssinut mun pillin mukaan
- Joskus 80 luvun lopussa hajotettiin broidin kans alaoven ikkuna. Hups!
- Ala-aste ikäisenä söin about 150 antibioottia putkeen muutaman viikon sisällä. Hieman sairastelin siihen aikaan.
- Broidin kans meinattiin joskus muksuna polttaa sauna landella. Tehtiin tulitikuista vähän pommeja.
-15v oltiin lähdössä frendin kanssa discosta. Vastaan tuli kasa kundeja ja mun naama ei sit vissiin heitä miellyttänyt, joten päättivät hakata sen uuteen uskoon. Seurauksena aika rumaa jälkeä.
- 2003 juhannuksena hiihdettiin suksilla kalliolta alas suoraan järveen
- Viime tammikuussa oltiin mökillä ja hyppäsin sokkona avantoon. Avanto oli jäässä ja menin jäistä suoraan läpi. Muistona kasa hilloa, vekkejä ja mustelmia.
- Vuos pari sitten meinasin saada noin 2-300 kiloa painavan kaapelikelan päälleni. Kiitos valppaan työtoverin, mulle ei käynyt yhtään mitään.
- Viime kesänä heiluin landella kirveen kanssa bacardin voimmalla klabi hommissa. Yhdessä vaiheessa sitten kirves kopsahti jalkaan. Tästäkin selvittiin hyvällä tuurilla ja laastarilla.
- Älytön kaahaminen fillarilla aina ja ihme kyllä ei oo mitään pahempaa koskaan sattunut. Fillaria on korjailtu, vaatteita paikkailtu, vekkejä ja naarmuja teippailtu, mut mitään vakavampaa ei onneks oo koskaan tapahtunu.
- Viime viikolla pamahti selkä lenkin jälkeen ja neljä päivää menikin sitten vaaka asennossa sängyssä.

Ja kaikkea pientä löytyy toki vaikka kuinka ja paljon, mutta tollasia nyt juolahti ekana mieleen.

umh, leikkasin taittoveitsellä (pitkäteräinen spyderco) koneen irrotettuun etumaskiin puolikaaren muotoista reikää tuulettimelle -> käsi painoi veitsen kiinni naps, ja terä sulkeutui pikkusormen päälle, luuhun asti. No eipä siinä mitään, sormi suoraksi, kylmän veden alle, haavan teippaus ja sormen lastoitus niin ettei haavapinta elä. Veitsi oli niin terävä, ettei oikeestaan edes sattunut eikä jäänyt mitään arpea, vaikka toi on syvin ja isoin haava mitä on tullut. Kylmässä sitä vähän kolotti ja nyt kun kokeilee niin luussa on siinä alla ura :P Onneksi olin intissä sillon, ja läminä, niin oli helppo vaihdella puhtaat siteet päälle ja annoin ittelleni vielä vemppaa.

Rinteestä kerran alas noin 4-5m boksista naama edellä, tuloksena leuasta kaikki nahat irti, olkapäästä pikkasen ja polvesta hieman sekä nenänpäästä sellanen pikkurillin pään kokonen alue nahkaa poies. Onneksi oli laskettelulasit päässä, koska tulin jäiseen rinteeseen suoraan naama edellä. Ei ois näin nätti nenää, ei. Lasit halkes keskeltä kahtia.

Molemmat nilkat nyrjäytin niin, että niitä välillä kivistelee vieläkin jos sille päälle sattuvat. Vasen meni jossain klubi-illassa kun astuin maassa olevan tuopin päälle osittain niin, että nilkka tuli vinottain alas ja ana koko painolla päälle -> hirveä pannutus. Ja piti vielä kävellä siitä noin kolmisen kilometriä siskolle yöksi. Onneksi oli senverran voimakas anestesia, ettei tuntunut vielä silloin, mutta aamulla oli aikast kipeänä.

Toinen nilkka taas meni, kun yritin "oikaista" merihakaan keskustasta yhden talon pihan kautta, ja siellä olikin jotkut typerät kalliot. Ajattelin kivuta niitä alas, mutta oli jo pikkasen pimeää ja mulla jalassa nilkkakorkuset kengät, niin siitä sitten nykäsin tyylikkäästi oikealla jalalla jonkun paksun kaapelin päälle -> kaapeli luisti, nilkka sanoi poks, tuki, saikkua, etc.. Menin 500 metrin matkan taksilla kun ei ilennyt astua päälle. Tällä kertaa oli taksirahat sentään :)

Ensimmäistä ja viimestä kertaa laskettelurinteessä Vuokatissa eräopaskurssin tiimoilta. Tulos: molemmista polvista ristisiteet paskana, tosin onneks vaan venähti. Mut sen verran näppärästi, että taju lähti. Pieleen mennyt aurausjarrutus ruleksor.
(Kaiken huipuksi jouduin pahassa pissahädässä kusemaan Kajaanin keskussairaalassa SELÄLLÄNI ja asiaa EI auttanut se, että harjoittelijapoika OLI söpö...)

Pojat partioleirillä Kirjokivessä Repovedellä, me tytät "koukkaamassa" eli pelottelemassa poikia yöllä. Karkuunjuokseminen--->kompastuminen alamäessä omiin jalkoihin(kuinka noloa)-->tulos, vasen solisluu murtui nipsnaps poikki. Luutui sitte vähän päin hanuria, tuloksena vasen solisluu keskikohdilta normaalia paksumpi. No, nyt luulis kestävän.

Ei saa juosta ala-asteella koulun käytävillä. Voipi käydä niin, että kaatuu ja iskee vasemman säären terävään patterin kulmaan. Eikä sitä viitsi mennä lääkäriin, vaan ihan helposti tuollanen 3cm syvä ja 3cm pitkä haava umpeutuu...Tulos--->laikku sääressä ja kiva arpi, tunto nolla :D

Judoharkoissa voi kaatua myös väärin. Niin, että oikeasta nilkasta(tai oikeemmin jalkapöydän ulkosyrjästä) repeää iso osa pehmytkudosta. Kauniita värejä ihossa, tapahtumahetkellä näki tähtiäkin...

Pienempiä arpia ja kuhmuja siellä täällä.

*krhm* En oo oikeestaan itteeni tosiaan telonnu... enkä ketään muutakaan.. TAHALLAAN.
Tiputin sellasen kaiteen päällä olevan painavan lankun 3 tuntemattoman päähän, VAHINGOSSA. Siinä alapuolella oli rappuset ja aika nätisti ainaki se yks niistä pyöri ne alas. Se oli ku jostain leffast joku hidastettu pätkä. Lössi kiljuu ja tekee syöksy hyppyi pelastaakseen uhrit ja kaikkee...
(no okei ei ny kuitenkaa, mut melkee*pepsodent*)

Ja eiku ambulanssilla Peijakseen. Onneks oli vaan aivotärähdys*hikoil*
Joo ei mitää paras oli se ku tää kaikki tallentu silloisen koulun turvakameroihin, ja rehtori sitte tunnisti mut (ylläri) siitä nauhalta, ja kuulutti mut kesken tuntia sen luo. Se oli häpäsy!
Jos ootte nähny perhe on pahin -leffan, nii mun fiilikset silloin oli hyvin verrattavissa tän Gaylord Fockerin fiiliksiin siinä lopussa, ku se oli täydellisesti pilannu ne häät.
Kaikki kattoo sua sillee...
ihan ku oisin tahallee sen tehny...
Toivottavasti uhreille ei jääny mitään pysyviä vaurioita*piis*

- Olin snoukkaamassa, tai siis opettelemassa kyseistä taitoa, ja mulla oli kaveri jopa opettamassa, miten tämä tulisi tehdä. Jotain varmaan tuli opittuakin, mutta sitten iski väsy. Totesin, etten enää uskalla laskea, kun alkaa väsähtää, eikä jaksa keskittyä. Mua opettanut kaveri puhui mut sitten ympäri 'vielä yhteen laskuun'. Keskellä mäkeä sitten kaaduin taaksepäin ja otin kädellä vastaan. En tiedä, oliko tuolloin päällimmäisenä tunteena kipu vai ketutus, sillä en suostunut sanomaan kundeille mitään muuta kuin että ottavat sen laudan pois mun jaloista nyt just heti. Kiukuspäissäni tarvoin sitten mäen ylös ja suoraan autolle. Pojat tulivat kohta perässä ja alkoivat maanittelemaan mua terveyskeskukseen, jonne en tietenkään ollut lähdössä. Ranne oli kuitenkin niin hurjasti turvonnut, että hetken väännön jälkeen annoin periksi ja suuntasimme päivystystykseen. Onneksi sain vasta sairaalalla tietää, ettei se ranne loppujen lopuksi ollutkaan niin turvoksissa vaan luu oli yksinkertaisesti mutkalla.... Vietettiin sitten se lauantai-ilta koksilla ja ranne vedettiin paikoilleen.

- Ala-asteella oli sellaset kivat puiset kaiteet, joita pitkin tuli käsien varassa usein liu'uttua. Kivaa hommaa, pitkähihaisessa paidassa... Kerran t-paita päällä otin iiiiisot vauhdit ja liu'uin rappuset alas. Tulos: Todella miellyttävät 20 cm pitkät palovammat. Ai mitä, lakattu puu ja iho eivät oikein sovikaan yhteen?

- Yläasteaikaan tuli otettua pullapelti uunista hieman vauhdikkaasti ja tuloksena poltin molemmat ranteet pellin reunaan. Palovammoista tuli ihan viiltojen näköiset ja sainkin aika monta kertaa selitellä opettajille, että ei en ole viiltänyt ranteitani, kun mie vain paistoin pullaa. Kovin moni ei tainnut uskoa.

- Yläasteella tuli liikuntatunnilla puhetta puolvolteista ja mä tietysti totesin, ettei voi olla niin vaikeaa. Hyvät vauhdit ja semmosella ohuella "kuperkeikkamatolla" 'puolvoltti', josta laskeuduin hemmetillisellä vauhdilla suoraan selälleen. Sattui pirukseen ja normaali ihminen ottaisi opikseen, mutta ei, mun piti tietysti koittaa uudelleen tasan yhtä kovilla vauhdeilla ja samalla tuloksella. Selkä oli aika pipi jonkun aikaa.

- Tanssia tuli treenattua aikanaan aika aktiivisesti ja tunneilla sattui ja tapahtui. Yhtenä syksynä eksyin käymään breikki-tunneilla, jotka olivat jo kolhujen muodossa ihan oma juttunsa. Paras oli ehkä, kun harjoteltiin päällä seisontaa niin, että pää muodostaa kolmion käsien kanssa ja pikkuhiljaa siirretään jalat käsien päälle ja siitä mahdollisesti ylös. Kaikki meni ihan kivasti ja tanssikaveri, joka piti tuntia, totesikin mulle, että sehän menee hyvin. Mä en sitten ihan kuullut, mitä mulle sanottiin ja käänsin pääni kysyäkseni "mitä". Tuloksena rymähin lattialle naama edellä...

jnejnejne.. Näitähän ois. Nykyään oon kyllä enemmän erikoistunut toisen puoliskon telomiseen... Mun ei tarvitse kuin kääntyä sohvalla tai sängyssä, niin yleensä kuuluu kiroilua vierestä, kun olen huomaamattani tehnyt jotain. Mua kutsutaankin ryhvelöksi.

Elisissä reeneissä tyylikkäästi juoksin tolppaa päin semmoisen hyökkäyskuvion päätteeksi ei näin.. eikä ollu eka kerta

Tätä on positiivista lukea et joku muukin kärsii kömpelyydestä (mä kärsin siitä vieläkin ja rakas aina nauraa mulle kun olen mikä olen)...pienenä putosin keinusta ja pää suoraan kiveen (oli tietysti pihan ainoa iso kivi) ja tikkejä otsaan...joskus kävelin korkkareilla suoraan mustaan jäähän ja ilman minkäänlaista reagointia selälleen siihen jään päälle, selkä todella pitkään kipeänä ja siinä ei ollut kuulemma mitään...

Tanssiessa varmasti huidon ja lyön jotain...Pyron tuli joskus mulle sanomaan et sun selässä pitäis olla varoitus: "Turvaväli 5 metriä"

No näitähän riittäis, mutta jos nyt laittais tähän muutaman aluksi ja jatkais joskus toiste.

Mulla ei ole ylhäällä tai alhaalla kulmahampaista kulmahampaisiin yhtään hammasta joka ei olis lohjennut tai mennyt poikki jostain kohdasta joskus... Oon kaatunut fillarilla, oon tippunut korkealta, kaatunut muuten vaan, saanut osumaa jne. Eli legot on kärsineet aika paljon.

No näiden lisäksi pieniä arpia löytyy kaikkialta, muun muassa toisen peukalon tossa nivelestä joka on lähinnä kynttä, näkyy reunoilla arvet, kun oltiin ala-asteella saksisotaa (Tosi fiksuu ) ja kaveri tökkäs saksilla kohti ja terät kiinni ja sit paisto luu... Olen myös heitellyt joskus veitseä ja se kimposi takaisin ja meni jalkapöydästäni sisään. Oikean käden pikkurillin rystysen sain joskus pois paikoiltaan lyömällä metallista roskista.

Alaselässäni on tummahko läiskä, josta on moni joskus kysynyt, että "mistä sulle on tollainen mustelma tullut?". No itse asiassa se on viimeinen jälki siitä, kun aikoinaan kotitalossamme ei saunassa ollut kaidetta ja siskoni heitti päälleni kylmää vettä ja tipahdin selkä edellä sinne kiukaalle. Matkalla tuli jo palovammat ja sit ne kaikki vesikellot etc "räjähti" kun osuin sinne kiviin. Eli yläselkä oli 1. asteen palovammaa, keskiselkä 2. asteen palovammoja ja sit tuolta alaselästä ja pakaroiden yläreunasta oli sellaisia kämmentä isompia 3. asteen "vesikelloja". Karrelle ei mitään palanut kuitenkaan ja arpia ei ole pahemmin jäänyt.

Oikean käden nimettömän kärki on hieman epämuodostunut ja siinä näkyy arpi kolmesta tikistä. Pistin sormeni mankeliin, kiskaisin sen sitten pois sieltä kun sinne oli mennyt ehkäpä noin 2 senttiä sormesta. Teki aika kipeää. Oikean käsiluun taas mursin aikoinaan polkupyöräillessäni suurta alamäkeä täysillä alas, ja jostain (yhä tuntemattomasta) syystä polkupyöräni eturengas päätti pysähtyä ja lensin tangon yli jonka jälkeen polkupyörä tuli siitä eturenkaan yli myös. Käsi taittui 30 astetta ja sit se oli 8 viikkoa olkapäästä rystysiin asti kipsissä ja kantositeessä.

Hiusmurtumia on sitten ollut ainakin ranteessa (Kiitos lumilautailun eteen tullelleelle hiihtäjämummolle), jalkapöydässä (jonkinlainen rasitusmurtuma) ja sitten kyynerpäässä. Kyynerpää meni kun todistin että pystyn potkaisemaan oman pääni korkeuden yli. Ja pystyinkin, mutta ikävä kyllä lattia oli liukas ja kun toinen jalka oli tuolla 180 sentin korkeudella, se toinen lähti liikkeen voimasta eteenpäin ja tulin selälleni alas. Ikävä vain että kyynerpää oli eka joka osui lattiaan.

Muitakin havereita on varmasti käynyt, mutta en juuri nyt muista enempää, kerron taas kun tulee mieleen.

Muiden telomisiin kuuluu sitten muun muassa säilyketölkin tiputtaminen sohvalla makaavan siskon silmäkulmaan (oli vahinko, jäinen tölkki oli liukas), siihen sitten parit tikit, sen lisäksi olen muun muassa lyönyt siskoani puolimetrisellä halolla takaraivoon lapsena, koska se ei antanut mun keinua ensin... Siitä se sit lähti itkien sisälle ja sain keinua ensin. Onneks oon nykyään ihan kiltti

Sit tietty kaikissa kavereiden välisissä kännipainikeikoissa ja lapsuudessa sisarusten kanssa painiessa on tullut kaikenlaista isompaa ja pienempää damagea otettua ja annettua, mutta ei mitään järin vakavaa kuitenkaan.

Mut joo, kummasti mahtuu elämään kaikkea.

EDIT1: Lisää tarinaa.

Olen myös aikoinaan juossut lasiovesta läpi. Juoksin vintiltä alas isosiskoni ja kaverinsa perässä (en muista miksi heitä jahtasin) ja sit olivat lyöneet alhaalla käytävällä olevan sumennetun lasioven kiinni. Yleensä se ovi aukeni vain työntämällä, mihinkään kahvaan ei tarvinnut koskea, mutta tytöt olivatkin laittaneet ko. oven kunnolla kiinni (vai peräti lukkoon, en muista) ja se ei ihan auennutkaan tavanomaiseen tapaan tönäisemällä, jonka huomatessani oli jo liian myöhäistä ja kilahdin ko. ovesta läpi oikein ryminällä. Mitään isompia damageja ei tullut, muistaakseni vähän mustelmia ja pari naarmua, mutta ei edes mitään sairaalahoitoa tarvitsevaa.

Tämän lisäksi olen myös aikoinaan kokeillut kämmenellä sekä sitä että onko liesi oikeasti kuuma kuten äiti väitti, kuten myös sitä onko kiuas oikeasti kuuma kun niinkin väitettiin. Pipi käsi tuli molemmilla kerroilla.

EDIT2: Ja vielä lisää.

Aikoinaan juoksin aina kesät paljain jaloin pisin maita ja mantuja ja kyllähän sitten se kerran kostautui kun eräässä puskassa olikin joku laudankappale ja siinä suurikokoinen ruosteinen naula. Naula ei tullut jalasta aivan läpi asti, joskin sen verran liki, että sen pystyi tuntemaan jalan yläpinnasta ihon alla. No sitten vaan hammasta yhteen ja naula pois jalasta. Loppukesän käveleminen oli todella hankalaa, onneks ei katkonut mitään jänteitä tai hermoja.

Myös koirakennellin omistajien lapsena on tullut otettua vuosien mittaan aika paljon osumaa, silmäkulma oli aikoinaan auki huonosti kohdellun ottokoiran vuoksi, joka päätti sitten leikkivän lapsen olevan uhka. En syytä koiraa ja mielestäni jo silloin oli typerää että ko. koira päätyi piikille välikohtauksen myötä. Sitten tossa lukioaikoina tulin joskus kotiin niin että koiratarhamme narttukoirat olivat päättäneet ottaa mittaa toisistaan. Yksin kahta tappelevaa koiraa on todella vaikea erottaa toisistaan, kahdelta ihmiseltä se kyllä onnistuu kun tiedetään mitä ollaan tekemässä. No päätin kuitenkin tilanteen lopettaa ja kyllähän se lopulta onnistuikin, mutta silloin kans oli käsissä muutama reikä. Kumpikaan koirista ei tarkoituksella purrut mua, eikä mitenkään käynyt kimppuuni vaikka revin ne irti toisistaan, mutta vauhdissa sattuu ja tapahtuu.

Aikoinaan myös siskoni opetti mua lenkkeilyttämään omaa tiibetinmastiffiaan ja ko. koiralla oli niihin aikoihin luultavasti enemmän massaa kuin mulla. Mutta anyway, olimme perheemme kookkaalla puidulla viljapellolla harjoittelemassa. Jos olette olleet puidulla viljapellolla, tiedätte että viljoista jää sinne peltoon semmoista lyhyttä kovaa ruokoa pystyyn, joka sitten kyntämisen myötä poistuu. No olin täysin eripäässä sitä peltoa (matkaa ehkä joku 50 meträ sinne toiseen päähän peltoa) kun siskoni siellä toisessa päässä päätti kutsua koiraansa. No koira kiskaisi itsensä yllättäen juoksuun ja tempasi mut jaloiltani naamalleni peltoon ja veti mua perässään. Onneks sisko tajus juosta vastaan, ettei ollut ihan koko matkaa tarvis raahautua perässä, mutta kun päällä on lenkkarit, shortsit ja t-paita ja vedetään pitkin "piikkimattoa" niin jälki ei ollut kauneimmasta päästä... Että sellaista.

Näitä tosissaan tuntuu riittävän.

EDIT3:
Olen myös meinannut hukkua pariin kertaan. En ollut vielä paljonkaan ollut uimisen harjoittelun kanssa tekemisissä, kun siskoni (tuntuu kuuluvan aika moneen tarinaan) ystävä heitti minut heidän perheensä uimamontulla (joillain on uima-altaita, maaseudulla farmareilla on omat uimamontut ) ponnulaudalta alas. Kyllä sitä loppujen lopuksi tuli päästyä rantaan, mutta sellainen 2 metriä pinnan alle, takas pintaan, taas pinnan alle ja taas pintaan tyyppinen paniikkiräpiköiminen ei yhtään ole helpottanut myöhempiä uimareissujani.

Samankaltainen tilanne toistui sitten siinä 12 kesäisenä, kun oli villi yläasteelle siirtymiskesä, juotiin ensimmäisiä oluita, monet poltti ensimmäisiä tupakoita, riehuttiin ja riekuttiin ja oltiin tosi hurjia. No paikallisella uimamontulla ei ilmeisesti silloiset luokkatoverini aivan uskoneet kun kerroin etten osaa uida tai sitten eivät ihan ymmärtäneet asian vakavuutta. He kutsuivat minut kanssaan soutelemaan kumiveneellä jonka olivat lammelle tuoneet ja olin aluksi hieman epäileväinen. Lopulta kuitenkin suostuin kun he kovasti vakuuttelivat että se on täysin turvallista. No sitten keskellä (ei mikään jättisuuri lampi, mutta keskeltä vähintään 5 metriä syvä) vesialuetta "rakkaat toverini" heittivät minut laidan yli. Ja jälleen käytiin useita kertoja tosi syvällä siellä vedessä ja pelättiin hukkumista ja koettiin ahdistusta ja vedettiin vähän vettä keuhkoihin jne. Mutta selvisin kuitenkin rantaan ja lähdin muuten samantein kotiin. Ei ollut järin hyvä keikka ja olen vasta viime vuosina oppinut etten mene täysin silmittömään paniikkiin jos minulla menee vettä nenään. Eli kiitti letuista.

EDIT4: Kun tää on vielä niin lyhyt

Tossa vuonna 2004 kesällä Turun Ruisrock tapahtumassa seisoin festivaalien loppupuolella siinä tiellä odottamassa erästä ystävääni, katson kelloa kännykästä, pistän kännykän takaisin taskuun, katselen olkani yli taaksepäin, kun kuulen vittuilevan äänensävyn, joka sanoo jotain tyyliin "varo kierrettä tms" (En ole ihan varma, sumeita muistikuvia, kiitos osuman) käännän inhimillisesti pääni äänen suuntaan. En ole varma, että löikö joku minua ensin ja potkaisi sitten, koska se on maasta heräämiseni jälkeen ensimmäinen muistikuva, että osumia olisi kaksi, mutta todennäköisempää (koska koko toinen puoli päästäni oli kipeä ja ruhjeilla) on että henkilö potkaisi minua päähän ja sitten toinen osuma tuli kun kaaduin maahan. Maasta herätessäni kellon mukaan on kulunut vain pari minuuttia siitä kun katsoin kelloa viimeeksi, mutta tekijää ei näy. Oletettavasti ko. henkilö oli joku tuttu (mutta ei siis hyvässä mielessä) ja mahdollisesti potkun ei ollut tarkoitus osua (tai pirustako näitä tietää), jonka jälkeen ko. henkilö on säikähdyksissään paennut paikalta. Olen yhä varma, että olen kuullut sen äänen ennenkin, mutten osaa yhdistää sitä, eikä kukaan ainakaan ole tietääkseni kerskunut teolla missään. Kuva naamastani/silmästäni viikko osuman jälkeen löytyy seuraavasta osoitteesta: http://irc-galleria.net/view.php?nick=Dementation&image_id=605687
Seuraavana päivänä tapahtuneesta, koko toinen puoli päätäni oli turvoksissa, ja silmän koko valkoinen alue oli punainen... Ei onneksi pysyviä vammoja. Että jälleen kerran kiitti letuista

EDIT5: Typoja

Ei mitään ihan hirveetä.
Yks oli sellainen, kun oltiin vanhempien kanssa mökillä ja olin heittelemässä virveliä laiturilla. No, uistin lensikin jostain syystä rannassa olevaan puuhun. Yritin vetää sitä irti VOIMALLA ja lähtihän se lopulta, ja aika voimalla lähtikin; Uistin tuli suoraan kohti jalkoja ja tottakai itsesuojeluvaisto käski hyppäämään pois alta. Niin teinkin, mutta pahaksi onnekseni hyppäsin suoraan uistimen päälle ja yksi koukun haaroista upposi syvälle jalkaan. Siinä sitten ensiapuun koukkua irroittamaan.

...Aika helpolla on päästy.