Onni onnettomuudessa oli että puukko oli osunut lonkkaluun yläreunaan, ja hoikka poika kun olen niin eipä siinä matkalla pehmeää tavaraakaan ole juuri mitään. Lääkäri päivitteli jotta jos sentin olisi ylemmäs osunut, niin mikälie elintärkeä elin olisi osunut kohdalle.
Kerran lähdin juoksemaan kallioilta polkua alas pienoisessa humalassa, ja iso muovinen kylmälaukku sylissä. Omiin jalkoihinhan siinä sekosi, ja kaaduin eteenpäin jolloin kurkku osui kylmälaukun raunaan. Hengitys ei heti oikein kulkenut, mutta ei siinä sen vakavampaa; mitä nyt muutamat kaljapullot meni rikki. Kiusallista oli iso verenpurkauman läiskä kaulassa, joka kohta näytti aivan täsmälleen vitun isolta fritsulta. Niin autenttiselta että päätin olla edes yrittämättä selittää tapahtumaa silloiselle tyttöystävälleni, vaan pukeuduin pitkäkauluksisiin paitoihin ja vältin ilman paitaa -tilanteita kunnes tuo oli parantunut.
Oikein pikkupoikana näin keittiössä, kuinka isäni kokeili kämmenellään onko hellan levy jo kuuma. Minä tein saman heti perässä, tosin en prosessia aivan tarkkaan ollut oppinut ja läppäsin kämmeneni kiinni tulikuumaan levyyn.
Klassinen veneestä vieraaseen vesistöön, ja kivipohjaan sukeltaminen on myös tehty. Luulin ettei siinä edes käynyt kuinkaan, mutta kavereiden ilme kertoi toista. Parin sentin pala repsotti ja otsaluu kuulemma näkyi. Muutama tikki ja valistusta siitä, kuinka noissa tapauksissa halvaantuu tai kuolee ihmisiä. Älkää lapset sulkeltako vieraisiin vesiin.
Muita en ole tainnut pahemmin teloa. Yhden auton kyllä rikoin itselläni, kun risteyksessä polkypyörällä kaahasin sen kylkeen, lensin tuulilasiin ja siitä kimmokkeella ojaan. Ilmassa pudotessani muistan silmät kiinni miettineeni, että eikös sen maan jo pitäisi tulla vastaan. Auton kyljessä pieni lommo ja tuulilasi säpäleiksi, ja syyllinenkin autoilija poliisin mukaan oli kun vasemmalta tuli. Pyörä ja minä säilyimme ehjänä.
[muokattu 12.8.2003 05:00]