66 posts, 4 pages, 16,947 views
Epailija:
Kauheasti (ehe ehe) ei ole kauhusta kokemusta, mutta sen vähän perusteella, mitä on tullut katsottua, niin psykologinen kauhu vetoaa eniten ja splattereita ei jaksa katsoa kuin korkeintaan koomisuuden vuoksi. Alien, vaikka onkin varsin perinteinen peto-ja-lauma-ihmisiä-ilman-pakopaikkaa, taitaa olla suosikkini. Carpenterin The Thing on myös jäänyt mieleen. Ringu, jota joku kehui jenkkiversiota pelottavammaksi ei sen sijaan tuntunut kauhuelokuvalta laisinkaan, vaikka The Ring:in seuraksena jotkut menettivät jopa yöuniaan. Ehkä vika oli heissä.
POSER:
Ringu on Jenkkiversioita paljon parempi, vaikka kyllä mä tosta Hollywood versiostakin pystyin nauttimaan. Tos jenkki versiossa vaan pidettiin yleisöä taas tyhmänä ja väännettiin kaikki rautalangasta, mut hei sehän onkin jenkkejä varten tehty*nauru*. Ringun kauhu on nimenomaan pyskologista, painostavaa ja hiipivää, mutta ymmärrän ettei tuo leffa kaikille aukene. Psykologiset kauhuleffat ja trilleri on kyl kans välillä varsin nautittavia. Thingistä tykkäsin, mutta itse Alien ykkönen oli musta tylsä, mutta kakkonen taas rokkaa vaikkakin ihan eri syystä(Vasquez*nauru*).
Epailija:
Aliens (eli se kakkososa) on ihan helmi, mutta se taitaa solahtaa enemmän tuonne action-kategoriaan.
Kolmososa oli taas perinteinen peto-ja-tiedät-kyllä-mikä-tilanne, mutta kökösti tehty alieni latisti tunnelmaa. Nelonen pamahti rahastuksen ja actionin puolelle ja ainoa, mikä hirvitti, oli selvät merkit vitososasta ja mielikuva siitä, miten se tullaan ryssimään.
Tuli vielä mieleeni, että Psyko ja Linnut ovat klassikoita, vaikka eivät ehkä kauheasti ahdistakaan. Nosferatu kuuluisi yleissivistykseen, mutta alkuhuvituksen jälkeen en muistaakseni jaksanut katsoa sitä loppuun.
POSER:
Minä taas itse pidin kakkosesta ja nelosesta, jotenkin tuo action sopii paremmin noihin elokuviin, vaikken mikään actionin ystävä olekkaan. Joo, ei nelonen mikään huippu ollut, mutta kyllä ton ihan mielellään katseli.
Nosferatu on kieltämättä klassikko, mutta huono se on elokuvana, vaikka jotkut sitä yrittävätkin hehukuttaa (kuten Citizen Kaneakin). Psyko ja Linnut on hyviä, mutta nuo Psykosta tehdyt re-make versiot. Voi sitä kuonan määrää mikä niihinkin elokuviin on ahdettu, itku tulee jos niitä joutuisi vielä katsomaan.
GammaGoblin:
miksi emme antaisi esim. Rennylle käsikirjoitusta tappaja hyttysistä jotka olisivat hemmetin isoja murikoita ja ne imisivät ihmisen kuiviin hetkessä...
POSER:
Toi Mothman Prophecies oli oikeesti helvetin hyvä leffa. Siinä oli vähän Twin Peaks maista outoa filistä koko ajan ilmassa. Ja se onnistui jopa muutaman kerran ihan peloittamaankin. Suosittelen ihmeessä jos Twin Peaks kolahti ja älkää antako häiritä vaikka siinä onkin iki ihana Richard Gere pääosissa.
Unohdin myös mainita noista alltime favouriteista et Evil Deadit on äärimmäisen loitavia ja viihdyttävi. Ja nythän Evil Dead ykkösen pääsee jopa katsomaan leffateatteriin, vloppuna olis tarkoitus mennä toikin raina katsastamaan sinne.
Disco Stu:
---
vaikka mä en oikeastaan diggaile yhtään kauhuleffoista, niin kuitenkin aavemaiset, ahdistavat leffat on sellasia joita voi katsella. ei mitään zombiemättöä, raatelua, pimeästä hyökkääviä öttiäisiä. vaan hitaasti kehittyvää painostusta.