Kaunis syksy päivä.. aurinko on paistanu ja kevyt tuulli nuollu mun kasvoja.
kävelin mun lempitiellä jossa puut tulee molemmin puoliin vastaan ja niin siinä kattelin kävelessäni kuinka syksyn lehdet leikkii hippaa... Ne on värjänny ittensä upein ruskan värein ja leijuvat maahan niin kauniina ja viattomina antaen tilaa pikkuhiljaa saapuvalle talvelle.
Oli se hetki jossa oli vain minä ja luonto kaikki muu oli poissa. Mun sininen hetki on sittenkin päivän :) ennemmin kuin päivän :(. ehkä kohta alan olemaan myös sinut itteni kanssa että peikot ei saa prinssejä.
Ja mun toinen päivä :) on kun en meinannu lähtee porvooseen mutta Maihku oli sitä mieltä että mun pitää lähtee ja niin tänään lähen sittenkin tanssimaan mun siniselle hetkelle. Kiitos Marika