Kännykkäni, joka muutama kuukausi sitten putosi premierin vessanpönttöön, on herännyt henkiin
Tosin näppäimet 2, 5, 8 ja 0 eivät toimi, mutta ei se mitään
Huomenna on muutto Riihimäelle sitten vihdoinkin edessä... hieman huolestuneen innostuneena odotan, että millanen kämppis sieltä solusta löytyykään. Kuitenkin kaikista paras asia koko muutto hommassa on se, että pääsee vihdoinkin himasta pois! Ainut haitta puoli on se, etten saa heti nettiä itelleni, joten en pääse klubitukseen tai meseen jutskaamaan ollenkaan! Ehkä pieni tauko tästä netistä tekee ihan hyvää mulle. *iihhih*
Zyklonius:
---
--- Lisäksi SFU:ssa on dialogin osalta ansiokkaasti vältytty siltä, mitä kutsun dawsoncreekismiksi. Tällä tarkoitan DC:ssä ilmenevää täysin yliampuvaa filosofointia ja übernokkelointia jokaisessa mahdollisessa lauseessa.---
Osui ja upposi!! Joskus nuorena ala-asteikäisenä esipuberteeettia läpikäyvänä oli ahdistavaa tuijottaa Dawsonin nuorten (katsoin sarjaa ainoastaan hyvien, tytölle herkkien hetkien lomassa heitettävien vahaa sulattavien one-linereiden toivossa*hymy*) lähes maagisen täydellistä kommunikointia, jossa hahmot silmän räpäyksessä poimivat toistensa kommenteista olennaisen tästä universumista ja laukoivat takaisin sellaista tekstiä että olohuonefilosofilta katosivat kahvit väärään kurkkuun.
Itse kun kämmenpohjat hiestä märkänä pystyi koulun diskossa juuri ja juuri koko illan rohkeuden keräämisen jälkeen, illan viimeisten hitaiden aikana vuodattamaan itsestään koko tunneskaalan värittävän ja syleilevän kuiskauksenMä tykkään susta mikä tanssikumppanilta todennäköisesti jäi vielä kuulematta hänen kuunnellessaan Jon Bon Jovin jalat alta vievää-ääntä Alwaysin muodossa*hmph*
Such is life...
On siis mukavaa huomata että käsikirjoittajat ovat huomanneet että tosielämän kommunikaatio ei välttämättä ole aina niin nokkelaa ja terävää. Kutsuisinkin SFU:ta tru-realitydraamaksi(tm)...
BuBu:
Kännykkäni, joka muutama kuukausi sitten putosi premierin vessanpönttöön, on herännyt henkiin
Tosin näppäimet 2, 5, 8 ja 0 eivät toimi, mutta ei se mitään
Mä oon tavannu aivan ihanan ihmisen... siis liian ihanan! saa nähä soitteleeko mulle... se pyys mun numeron mun kaverin kaverin kautta... elikkä peukut pystyy!!!
Se että kaikesta huolimatta maailmassa tuntuu olevan yhä ihmisiä, jotka kykenevät tuntemaan ja rakastamaan. Pitää hienosti yllä uskoani ihmiskunnan potentiaalisesta hyvyydestä, kun löytyy edellä mainitun kaltaisia ihmisiä.