\Paappa tuli lääkäriin.
-Tars saara jotakin sellaasta, että vois ton muorin kanssa ainakin kerran vielä muistella mennehiä, kun ei oikeen niistä asioista tule mitään, paappa selitti asiansa.
Lääkäri kirjoitti paapalle reseptit ja käski mennä niitten kanssa apteekkiin, mutta valisti,että pillerin vaikutus vaiesi aikansa, niin että vanhaisäntä voisi vaikka pellolla tai jossakin muissa askareissa ottaa yhden, niin eiköhän vaikutus sitten aikanaan antaisi itsestään selvät merkit.
Niine hyvineen paappa lähti lääkäristä,meni apteekkiin, sai aikansa odotettuaan pilleripurkkinsa ja -painui kyntämään. Mutta ennen lähtöään, hän kauhaisi vesitiinusta ovensuusta kipollisen, heitti pillerin naamaansa ja lähti hevostaan valjastamaan.
Kyntäessään sitten toista sarkaa...
Sinne jäi hevonen ja sinne jäi aura ja paappa paineli, minkä vanhoilla jaloillaan kykeni, kohti kotia. Mutta ohihan se tunne siinä juostessa meni. Vaan paappapa jatkoi juoksuaan kotiin asti, nappasi haulikon kammarin seinältä olalleen, heitti uuden pillerin suuhunsa, joi vettä päälle ja kertoi mammalle, miten oli käynyt;M`otan ny uuren pillerin. Ku tuntuu jotta ny, niin laukaasen tän haulikon. Lähe juoksoon silloon vastahan, niin eiköhän se sitten siitä...
Ja paappa meni.
Aikanaan sitten haulikko laukesi, muori kääri helmat yli polviensa ja läksi mennä vipeltämään paappaa vastaan. Ja ojanpenkalla se onni ja autuus sai täyttymyksensä.
Heinäkuussa paappa kävi uudelleen lääkäriltä resettiä tivaamassa, samoin elokuussa. Mutta syyskuussa hän ei tullut lainkaan ja lääkärikin unohti koko asian.
Kun tohtori sitten tuli joulukirkosta, näki hän paapan tulevan juuri hautuumaan portista, kirkonvierustalta. Tohtori meni paappaa vastaan ja kyseli kuulumisia.
-Tuoltahan mä muorin hauralta oon tuloossa, paappa vastasi ja kertoi tohtorille koko tarinan,ja senkin, kuinka hän oli keksinyt haulikolla antaa muorille merkit.
-Mutta sitten syyskuussa tuli metsästysaika ja muoriparka laukkasi itsensä hengiltä.\