Kaikesta tapahtuneesta huolimatta, keskusteltiin bändikamujen kanssa asiat läpi ja jäi hyvä fiilis. Muutama tippa kyllä vierähti silmästä. Elämä on vaikeita päätöksiä täynnä. Joka suuntaan ei vaan voi ratketa. Pitäisi ehkä käydä tsekkaamassa levynjulkkarikeikka. On varmaan aika hassu ja haikea fiilis katsella bändiä sieltä katsomon puolelta. Ovat nyt reenanneet ilman mua biisit soittokuntoon, niin mitäpä minä sinne enää menisin sotkemaan. :)
Noh, pääsinpähän tekemään noiden kanssa yhden levyn.
Täytyypi seurata miten niiden ura siitä urkenee.
Toivon heille kaikkea parasta. Hyviä muistoja on enemmän kuin huonoja, enkä jaksa kantaa minkäänlaista negatiivista taakkaa mistään.
Niin, ja yksi asia joka mua tällä hetkellä jaksaa piristyttää on se, että mä ehkä aion repästä. Aion luultavimmin lähteä extemporee Japaniin ton miehen mukaan, vaikka mulla ois duuni ja kaikki. Nyt vaan tuntuu just siltä, että tarviin repäsyä. Rahaahan siihen menee, ja ehkä joudun irtisanoutumaan duunista jo nyt (aikomuksena on kyllä tehdä moinen piakkoin eniweis ja etsiä itselle sopivampi työympäristö), mutta whattahell. Kerranhan tässä vaan eletään, carpe diem.