Olipas mukava lauantai. Olin pitkästä aikaa ''lapsenvahtina'' ( tosin ei 9-vuotias sinänsä enää vahtimista tarvitse, mutta toivoi minut leikkikaverikseen :) ) tytölle, jonka isoveikka oli mun ohjaamassa iltapäiväkerhossa 5 vuotta sitten. Olen pitänyt perheeseen yhteyksiä ja ollut lasten seurana jo viisi vuotta, hui että miten aika kuluu nopeasti!
Oli varsin mukava ilta. Kokkailin meille ruuat, lauleskeltiin Pop Star -karaokepelin biisejä, naurettiin, katsottiin Simpsoneita, hengailtiin uima-altaalla ja vaiks mitä. Lämmitti syräntä kun tyttö sanoi peitellessäni häntä nukkumaan, että milloin mä tulen uudestaan, ja voisinko tulla jo huomenna, ja että hän aikoo ajaa vanhemmat pois joku päivä että mä voisin taas tulla kylään hänen seuraksi. :D
Just tulin kotio, ajoin vahingossa bussilla pysäkin ohi ja kävelin kotio tuolla sademyräkässä. Mut ei haittaa yhtään, pikku sadekävely virkistää. :)
Ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä lapsen nauru on yks kauneimmista ja ihanimmista asioista elämässä. <3