Mä en haluaisi kuulla sanaakaan. En tulevaisuudestani myrkkyjen keskellä.
Te tuotte ne sanat julki, tuskien huipuun on vielä matkaa.
Ja nyt jo kadonnut varjojen alle, kuin musta lintu katkennein siivin.
Eivät kukkia ojenna, piikikkäät köynnökset vain särkevät elämän.
Käsivarret mustelmilla, hiljaiseen enkeliin sattuu.
Mut älkää luulko että mä lannistun. En vielä tänään.
Ei kyyneleet ole heikkous. Ei minusta.
Ei vielä tänään. Toivottavasti ei huomennakaan.
" Miksi? Ei se auta.. etkä sinäkään voi kuin katsoa, ystäväni. "
Te tuotte ne sanat julki, tuskien huipuun on vielä matkaa.
Ja nyt jo kadonnut varjojen alle, kuin musta lintu katkennein siivin.
Eivät kukkia ojenna, piikikkäät köynnökset vain särkevät elämän.
Käsivarret mustelmilla, hiljaiseen enkeliin sattuu.
Mut älkää luulko että mä lannistun. En vielä tänään.
Ei kyyneleet ole heikkous. Ei minusta.
Ei vielä tänään. Toivottavasti ei huomennakaan.
" Miksi? Ei se auta.. etkä sinäkään voi kuin katsoa, ystäväni. "