...runoutta...

Valkoinen joutsen lammessa,
surun tuska katseessa.
Kaartaa lennon pimeyteen,
imelään kaukaisuuteen.
Kaunis heleä hymysi unohtuu,
sieluni harmaaseen kietoutuu.
Se ei enää jaksa kantaa minua,
en kestä elää ilman sinua.
Joutsenen suuren vielä nään,
pimeyteen minä tänne jään.

ja laitetaas viel tännekkin pari mun runoo lisää..

Tyhjä
sisältä
kuin kuoret
mutta silti täynnä
kaipausta
kuin kahlittu
rinta köytettynä
pakahtumaisillaan

Tyhjä
mutta täynnä
rakkautta
sidottua
menetettyä
kuitenkin läsnäolevaa

Tyhjä
kuin ympyrä
kaari ilman loppua
ilman sisältöä
ei ulospääsyä
vain Tyhjä


ja sit se toinen että on se pari kasassa *wirn*


Sydämeni
hajalla
särjettynä
puhkottuna
mahdotonta parantaa
ehjätä

mutta tunnelin päässä
valo
näkyvissä
hämärästi
mahdoton löytää
ilman opasta
yksin
ilman toista

kaukana
silti niin lähellä
on mahdollisuus
onnellisuuteen
auringon paisteeseen
vain toisen ihmisen läheisyys
käden ojennus
ja sanat
Tule kanssani

tätä lueskeltuani tuli mieleen et oon kirjottanu jotain joskus lukioaikana, kaivoin luurangot kaapista ja katsoin että paree pitää suurin osa siellä.

nämä kuitenkin haluaisin jakaa teidänkin kanssanne:

Kahvikuppi kädessään, tupakka huulessaan
hän selitti minulle kasvissyönnin terveellisyydestä.

--


The soaring flames that struck me.
Engulfed me,
gave warmth.
They feel cold from touch,
but burn like hell inside.


Jälkimmäinen pyöri mielessä erään junamatkan ajan vuonna -97 tai -98

...tässäpä muutamai runonpätkä ajoilta jolloin meni vähän heikommin...

Toivon aina käydessäni nukkumaan,
että ikuisesti nukkua saan,
ettei kukaan ei mikään saa mua heräämään,
vaan ikuisesiti unta nään...

Yksinäisyys kaivaa mun sielua,
se sattuu, alkaa päässäni kiehua,
tekis mieli vaan päättömänä riehua,
mut se eteenpäin tuskin vie mua...

From the sky falls down the rain,
it makes me see that i`m in pain,
the pain makes me go complitely insain,
from what i used to be, i`m just a vain...

The sadness in me grows every day,
i`m trying to fight it every way,
but nothing never seems to go right,
i think that i am loosing this fight...

Pimeitä on kadut joita astelen,
sateessa itseni kastelen,
ajatukseni valtaa kylmyys,
taas yksin vaellan kun saapuu syys...

...ja jottei ihan menisi tummissa tunnelmissa niin...

Taas lähden sua kotiisi saattamaan,
vaikka yöni yksin viettää saan,
ei haittaa vaikka yksin jään,
kun suljen silmäni, sut siinä taas nään....


... shadows walking in the groud, were are lost and found, but love is gonna save us...

[muokattu 2.8.2004 06:55]

[muokattu 2.8.2004 06:55]

Oliskohan tää jo täällä.....tää on Uuno Kailaan runo

Minä heräsin silkkityynyjen päältä / salit hohteli kullasta, loisteli jäältä/
ja naisia paljaita sieltä täältä,/ minun vuoteeni tanssien ympäröi/
ja nurkassa piru pianoa löi, / luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä/
”mikä paikka tää, ei tunnu elämältä, / ei myöskään ikävältä/
onko naisia nää?”/
”On, naisia on”, piru rähinöi / ja mielettömästi pianoa löi/
Minun mainen haluni nousi silloin, / sitä tuntenut olin jo monin illoin/
ja piru-herralta kysyin: / ”Näitä lempiä saako?”/
”Saa, lempiä saa”, piru rähinöi / ja aivan hurjasti pianoa löi/
Vein naisista kauneimman vuoteellein / kädet kauneimmat kiertyivät kaulallein/
ja nurkassa piru pianoa löi/
Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä / mut arvatkaas veljet mitä?/
Sillä ei ollutkaan sitä/
Minun ruumiini himosta kihelmöi / luo pirun hiivin ja kysyin tältä/
”Kuinka näin ollakkaan voikaan” / ”Ei helvetti muuten tää oiskaan!”/
piru rähinöi / ja kuin mieletön hyppi ja pianoa löi*pahis*

Sateen ääni tuo aina muistoja.
Auringon säteet ikkunassa
tuovat mieleen kuvia Sinusta.
Puista putoavat lehdet
kertovat hetkestä
jolloin sielumme eksyivät.
Harmaa syksy on aina
asteen synkempi
muistellessani sitä polkua
jonka päässä me erottiin.

---

Etsit avainta,
luulet että sitten rakastan.
Haluat avata lukon sydämeeni,
löytää tien ajatuksiini.
Ei ole avainta.
Et sä sitä löytäisikään.
Luulet olevasi lähelläni,
mut sun sielu tarvitsee voimaa.
Luulet pelastavasi minut,
mut itsekin sydäntäsi suojelet.
Istut vierelläni,
mut niin kaukana maailmastani.
Kaikki lukot ei avaudu avaimella.

Mä pelkäsin aina
ettei rakkaus löydä mua.
Yksin vaelsin miettien
minne lämpö on kadonnut?
miksei kukaan osaa rakastaa?
Vihdoin sain silmäni auki
ja ymmärsin.
Minä itse olen kadonnut
enkä ole valmis kohtaamaan.
Nyt tajuan, se olen minä;
tyttö valkoisilla siivillä
joka ei osaa rakastaa.

Suoraan mun sydämeen.
Miten tarkasti sä osuitkaan.
Niin julmasti iskit veitsen
syvälle mun tunteisiin.
Silmin sinisin en osannut odottaa.
En koskaan olisi uskonut
että haluat satuttaa.

---

Lailla myrskyn
sä sekoitat mun elämän.
Sä tyhjennät mun pään
houkutellen lähelle reunaa.
Et saa satuttaa
et jättää mua yksin itkemään.
Sun sanat jäätää,
sielusi kylmyyttä hohkaa.
Ja kuitenkin jokin mussa määrää
sut omaksein tahdon saartaa.
Ei kai mitään väärää
jos tahtoo rakastaa..

Can\\\'t touch me

Don\\\'t come to teach me,
you can\\\'t reach me.
I went down the drain,
now I\\\'m beyond the pain.

You can hit me at least thousand times,
but still I\\\'ll follow my own lines.
Be as nasty as only human can be,
you can\\\'t reach my soul, do you see?

Eräs kiva tyttö lähetteli mulle aikoinaan ihania runoja tekstareilla, tässä niistä yksi:

Tanssi! Sillä: estoton liikehdintä kiinnittää vastakkaisen (ja kenties vaikka samankin) sukupuolen huomion,
pääset pian kosketusetäisyydelle ja käsiesi kautta saat tuntumaa ihmisen anatomiaan.
Jos todella hyvin käy ja kunnioitat opettajaasi tarpeeksi, saat osallistumisoikeuden vaakamambon jatkokurssille...

Rakkaalle ystävälle jota muistelen lämmöllä.



Hobitti pieni ja iloinen,
mutta sielussaan niin surullinen.

Halusit maahan unelmien,
ruohoniityille yli jokien.

Annoit lahjan arvokkaan,
naurullasi sait mut jälleen toivomaan.

Opetit mut jälleen luottamaan,
käsikädessä vaikeudet voittamaan.

Sydämesi oli puhtaampi kuin kaunein kulta,
kirkkaampi kuin kirkkain kristalli.

Olit liian hyvä tähän maailmaan,
nyt hobittilandiassa iloisena elää saat.



Rakkaalle Samille,
Ystävyydellä ja Rakkaudella:

~Maria the peikko~

UnityF:
Rakkaalle ystävälle jota muistelen lämmöllä.



Hobitti pieni ja iloinen,
mutta sielussaan niin surullinen.

Halusit maahan unelmien,
ruohoniityille yli jokien.

Annoit lahjan arvokkaan,
naurullasi sait mut jälleen toivomaan.

Opetit mut jälleen luottamaan,
käsikädessä vaikeudet voittamaan.

Sydämesi oli puhtaampi kuin kaunein kulta,
kirkkaampi kuin kirkkain kristalli.

Olit liian hyvä tähän maailmaan,
nyt hobittilandiassa iloisena elää saat.



Rakkaalle Samille,
Ystävyydellä ja Rakkaudella:

~Maria the peikko~

Noin se menee. Kiitos Maria

UnityF:
Rakkaalle ystävälle jota muistelen lämmöllä.



Hobitti pieni ja iloinen,
mutta sielussaan niin surullinen.

Halusit maahan unelmien,
ruohoniityille yli jokien.

Annoit lahjan arvokkaan,
naurullasi sait mut jälleen toivomaan.

Opetit mut jälleen luottamaan,
käsikädessä vaikeudet voittamaan.

Sydämesi oli puhtaampi kuin kaunein kulta,
kirkkaampi kuin kirkkain kristalli.

Olit liian hyvä tähän maailmaan,
nyt hobittilandiassa iloisena elää saat.



Rakkaalle Samille,
Ystävyydellä ja Rakkaudella:

~Maria the peikko~

kaunista*hymy*

UnityF:
Rakkaalle ystävälle jota muistelen lämmöllä.



Hobitti pieni ja iloinen,
mutta sielussaan niin surullinen.

Halusit maahan unelmien,
ruohoniityille yli jokien.

Annoit lahjan arvokkaan,
naurullasi sait mut jälleen toivomaan.

Opetit mut jälleen luottamaan,
käsikädessä vaikeudet voittamaan.

Sydämesi oli puhtaampi kuin kaunein kulta,
kirkkaampi kuin kirkkain kristalli.

Olit liian hyvä tähän maailmaan,
nyt hobittilandiassa iloisena elää saat.


Rakkaalle Samille,
Ystävyydellä ja Rakkaudella:

~Maria the peikko~

tää kuulosti aiwan ihanalta!!!!

UnityF:
Rakkaalle ystävälle jota muistelen lämmöllä.



Hobitti pieni ja iloinen,
mutta sielussaan niin surullinen.

Halusit maahan unelmien,
ruohoniityille yli jokien.

Annoit lahjan arvokkaan,
naurullasi sait mut jälleen toivomaan.

Opetit mut jälleen luottamaan,
käsikädessä vaikeudet voittamaan.

Sydämesi oli puhtaampi kuin kaunein kulta,
kirkkaampi kuin kirkkain kristalli.

Olit liian hyvä tähän maailmaan,
nyt hobittilandiassa iloisena elää saat.



Rakkaalle Samille,
Ystävyydellä ja Rakkaudella:

~Maria the peikko~

tää on kyl hieno, ei sen takia että sisko kirjoittanut vaan sen takia että pidän tästä oikeastikin, pidin jo eilen kun kuulin tän

Haluun jakaa pari "runoa" tai lähinnä ajatelmaa kanssanne. Mut valtaa aina välillä alakuloisuus... Joka yleensä menee ohi ajan mittaan...

Lennän pimeydessä.
Yksin vailla päämäärää.
Ajatukset sekoittavat pääni,
enkä löydä vastauksia.
Taivas itkee kanssani.

Katson maailmaa usvan läpi.
Näen valon,
mutta se on kaukana.
Saavutanko sitä koskaan?
Lähestyn...
Ehkä rakkauden voimalla löydän sen.

UnityF:
Rakkaalle ystävälle jota muistelen lämmöllä.



Hobitti pieni ja iloinen,
mutta sielussaan niin surullinen.

Halusit maahan unelmien,
ruohoniityille yli jokien.

Annoit lahjan arvokkaan,
naurullasi sait mut jälleen toivomaan.

Opetit mut jälleen luottamaan,
käsikädessä vaikeudet voittamaan.

Sydämesi oli puhtaampi kuin kaunein kulta,
kirkkaampi kuin kirkkain kristalli.

Olit liian hyvä tähän maailmaan,
nyt hobittilandiassa iloisena elää saat.



Rakkaalle Samille,
Ystävyydellä ja Rakkaudella:

~Maria the peikko~

juuri noin*sydän*

Taivaan sini, ruusunpuna
Vaikka olen kännissä, silti seisoo muna!

Tää on vielä keskeneräinen versio joka on muotoutunu mun päässä noin kymmenessä minuutissa..

Eli mä kirjoitan tähän kohtaan kun tulee lisää mieleen...

---

Syntyessäsi sinut kuolemaan tuomitaan.
Mitään mukaasi et saa, kaikki pois otetaan.

Sinun vieressäsi ei kukaan ole,
yksin tulet, yksin menet.

Vaikea tiesi on kohdusta hautaan,
valintojen tienhaaroissa monesti olet.

Hetkeäkään et takaisin saa, se kaikki
kohta pois mennyt on, kauas aikojen taa.

Aamuhämärästä iltaruskoon,
pimeän yön kautta aamunkoittoon.

Yhä eteenpäin matelee aikasi sun.
Halusit tai et, näet sielusi haavoitetun.

Monta muuta polullasi kohtaat,
sydämesi sirpaleet monta kertaa
kerätä saat.

Syksyn tullen lehdet puista putoaa
ja lumeen peittyy maa, alleen kaiken kätkee
ja uneen tuudittaa.

Pääsi painuu, aika mataa,
kaikki kulkee omaa rataa.

Ennenpitkää kaikki unohdetaan,
maailma vaan jatkaa yhä kulkuaan.

Eteenpäin.. yhä vaan eteenpäin.

---

Kesäyö
Käki kukkuu
Järvi ei ole jäässä
Käki hukkuu

>J:I:H<