” Sinun silmäsi, voisin katsoa niitä äärettömästi. Näen niissä elämän, aidon ihmisen, joka välittää minusta.
Sinä.
Sinun kätesi selässäni, sinun varpaasi kutittelemassa jalkapohjiani, sinun huulesi kaulallani, tuntuu kuin olisin jossain siellä, missä aurinko paistaa aina ja kukat kukkivat täydessä terässään koko vuoden.
Silti olen siinä, sinun vieressäsi.
En halua nukahtaa, haluan vain nauttia siitä ihanasta hetkestä, sinun kanssasi.
Jos nukahdan, tiedän, että kun herään, hetki on taas ohi, jälleen kerran.
Odotan seuraavaa, kuin joulupukkia lapsena, kun olin lähettänyt kirjeen Korvatunturille jossa toivoin lahjaksi junarataa.
Minä.
Sinun vieressäsi.
Otan kädestäsi kiinni. Toisella sivelen kultaisia hiuksiasi, kasvojasi, niskaasi. Välillä kutittelen sinua korvan takaa.
Annan pienen suukon kosteille huulillesi, jotka vesi oli äsken kostuttanut juodessasi vettä.
Hivelen selkääsi, peppuasi, reisiäsi ja vatsaasi.
Kiherrät, koska osuin taas herkkään paikkaasi.
Kuiskaan jotain korvaasi.
Sanon, -tykkään sinusta.
Jatkan, -on niin ihana olla tässä sinun kanssasi.
Haluaisin enemmän sinua, maistaa makeaa mettäsi, joka on kuin kesäinen aamukaste pienen koivun lehdellä.
Haluaisin enemmän sinua, antaa sinun nauttia hetkestä, yöstä, minusta.
Näykkiä huuliasi, varoen kuitenkaan satuttamasta sinua. Imeskellä pieniä, kiinteitä tisujasi, kovia nännejäsi, jotka kovettuvat kosketuksestani. Olla sisälläsi, tuntea sinut päälläni, allani. Hitaasti kiihdyttäen, lopulta niin hikisenä, ettei kumpikaan jaksa enää. Suudella sinua ja sanoa, kuinka ihana oletkaan.
Ottaa sinut kainalooni, kevyesti rutistaen.
Pidellä sinua siinä, ettet karkaisi, vaan tulisit mukanani uniini.
Nukahtaa rauhassa, sinun kanssasi, välillä pieniä suukkoja antaen.
Haluaisin siis todellakin enemmän sinua, mutten voi ilmaista ja sanoa sitä, koska pelkään, että menetän sen, mitä minulla jo on sinun kanssasi.
Tämä riittää minulle, koska se antaa minulle enemmän, kuin voit koskaan kuvitella.
Sinä, ihana unikaverini.
Halaten, suukotellen, Progress
[muokattu 24.12.2003 18:29]