Uunisaaressa
kalpeat kasvosikin
loistivat, kaunis
Meniköhän noi tavut nyt oikein?
451 posts, 23 pages, 194,881 views
Unity(f):
Eksynyt sielu
löysi takaisin,
mut en tuntenut sitä enää.
Kohtasin haaveeni ja
ne murtui palasix,
unelmani katosivat
mustaan aukkoon.
Katson tyhjillä silmillä
elämääni ja sekin
juoksee karkuun.
Unity(f):
Suljen silmäni ja katson
kuolleiden maailmaan.
Kaikki on niin kaunista
niin koskettavaa.
Kuulen kuin kevyt tuuli
laulaa upealle kukalle
sen suruaan.
Ison vanhan puun vieressä
on lampi joka oottaa
tyynenä seuravaa
matkustajaa.
Ja minä kävelen
kohti lampea.
Tuuli huutaa
-en kuule.
Sipaisen puuta,
astun lammelle,
olen poissa.
Tuuli jatkaa lauluaan
ja lampi oottaa
taas uutta
matkustajaa.
LostM:
Luokittelemattomuuden toistuva kaava,
erilaisuuden kastijaossa oleva kapinen koira.
Jalkoihin painettu kiiltävillä kahlittu orja.
Kolmannelle valtakunnalle
auringonpimeydessä uhrattu lahja.
Taas pakenee pakana
mustalaisten vaunussa
hupullisia valkoisia piispoja.
Taas pelkää hunnutettu nainen
Notre Damen kirkon holvissa
saman merkin keskeistä rakkautta.
Mutta avatkaapa arkut
te ainutlaatuiset.
Luunne ovat samankaltaiset.
Murskattua lasia sinun juomassa
jäitten joukossa.
Nostetaan malja
juodaan, humalaa ikuisuudelle.
Myrkkyä
mustasta pullosta,
kurkkuun minun lasista.
Nostetaan malja
juodaan, nautitaan toisen kivusta.
Kateellisten katkera juoma,
maistuu aina paremmalle.
Kateellisten humala ahneudelle,
nostaa juomaa omalle suulle.
Kierreportaan alimmalla rappusella
maistuu suolainen sanansaattaja.
Jokaisella rappusella lisää ruumiita
kostean sinisen uhreja.
Viimein kädet puristavat
auringon huoneen kahvaa,
koittaa vastausta huutaa
mutta vain sininen vaivoin vastaa.
Hukuttautunut omiin kyyneliin,
meren keskellä,
sammunut valaisee pimeyteen.
Sokeutunut omaan kirkkauteen,
valon hetkellä,
kuihtunut mereen raikkaaseen.
Ymmärtävät miten haluavat*nyyh*