True Lords Of Vatican on perustettu 2.4.2005 – samana päivänä, kun Johannes Paavali II:sta tehtiin kyborgi, joka vielä jonakin päivänä saapuu takaisin helvetistä kostamaan kokemansa vääryydet. True Lords Of Vatican yrittää keikoillaan manata tätä hetkeä tapahtuvaksi elektronisilla virsillä, joissa syntetisaattorit luovat hartautta ja biitit herran pelkoa.
Tunne on jonkun ärsykkeen aiheuttama lyhytaikainen kokemus tai reaktio. Yleensä tunne herää sosiaalisissa tilanteissa, ajattelun tai tavoitteiden yhteydessä. Tunteet voivat olla perinnöllisiä, kaikissa kulttuureissa ilmeneviä universaaleja tunteita. Näitä ovat esimerkiksi ilo, kaipuu ja rakkaus. Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa motiivien, tavoitteiden ja tiedonkäsittelyn ohella. Tunteet edistävät ihmisen sopeutumista ympäristöön, kuten sosiaalisiin – tai uhkaaviin tilanteisiin. Tunteet ovat myös kommunikaatiokanava, viestinnän väline.
Käynnistetään tunteiden lomamatka – Joonas D. Feelings.
————
A feeling is a short-term reaction or experience generated by a stimulus. Usually a feeling is evoked by social situation, while thinking or when trying to accomplish something. Feelings can be hereditary and common to all cultures,universal. These include joy, longing and love. Feelings steer how people act, along with motives, aims and information processing. Feeling help people acclimate to their surroundings, like social or threatening – situations. Feelings are also a channel for communication.
Helppoahan se on toisten biisejä siirrellä kvadrantista toiseen, mutta että omia…
Manboy soittaa nostattavimmat vetonsa koneversioina. Itse. Faith No Moren Pokerface oli kova. Tämä voi olla kovempi. Tai sitten ei. Riskejä on otettava.
————–
Genrenapping someone else’s tune is easy. Just ask Mike Patton when he sings the hell out of Pokerface. Doing it to your own song is a tad harder. Manboy is going to try it anyhow, because they’ve got the cojones.
Baareilla on yleensä vakiokalusteensa. Tiski. Tiskiallas. Joku hana. Jakkaroita, tuoleja, pöytiä. Valaistus. Ilmastointi. Se epämääräinen haju, jonka röökinhaju peitti alleen ennen tupakointikieltoa. Äänentoistolaitteisto.
Tuoreiden tutkimusten mukaan lähes 65% baareja, joista löytyy viimeksi mainittu, löytyy myös DJ-kaksikko Poika & Hirviö.
—————-
Certain things you’ll find in almost all bars. A bar. A sink. Stools, chairs, tables. Lighting. Ventilation. That weird smell that used to be covered by the smell of cigarette smoke before smoking in bars was outlawed. Or at least made very difficult. A sound system.
According to recent research, at least 65% of bars that have that last thing, also have Poika & Hirviö.
Jos musiikki ei auta matkalla pois itsestäsi, mitä iloa siitä on? Ilman lomaa itsestäsi se on vain taustahälyä. Jos musiikki mielii olla jotain muuta kuin kauppatavaraa, korvien kautta tarjoiltua metrimakkaraa, sen täytyy pystyä tarjoamaan mahdollisuus irtiottoon. Sen täytyy hakata maanisella toistolla psyykkisiä defenssejäsi. Jerikon torvet eivät olleet mitään Kenny G:tä. Ne olivat yhtä nuottia maanisesti junttaava baritonipatteristo. Ne eivät hajoittaneet muureja, vaan vapauttivat piiritetyn kaupungin asukkaat dionyysisen transsin odottavaan syliin.
Rättö ja Lehtisalo kaatavat muurisi suoraan syliisi.
————————-
What’s the use of music if it can’t help you get out of your self? Without a vacation from your own head, music is just background noise. If it aspires to something more than a commercial property, like sausage administered through the ear, it has to offer the potential for release. It needs to hammer away at your psychic defenses with manic repetition. The horns of Jericho were not some Kenny G shit. They were a battery of baritones. They didn’t physically break down the wall. They released the inhabitants of the city under siege into the waiting arms of Dionysian frenzy.
Rättö and Lehtisalo will knock down your walls, straight into your lap.
Nykyään, kun katsoo suomireggaen kärkikaartin myyntilukuja, lyyristä ulosantia, sävelkieltä ja asemaa, voidaankin sanoa, että iskelmänkin alueella Jamaikan maailmanvalloitus alkaa olla todellisuutta. Siinä missä Kari Tapion kohdalla kyseessä oli kuriositeetti ja puolivillainen yritys imeä irtoavat pennoset ilmiöstä, joka nähtiin varmasti ohimenevänä juttuna, niin nykyään reggae on selkeästi osa valtavirtaa ja puhuttelee suuria joukkoja syvällisellä tasolla.
Jollain tasolla tässä ollaan tapahtumahorisontissa, koska ulkopuolisten on hankala havaita ilmiötä.
———-
Afro-Jamaican cultures world conquest is reaching a musical version of a gravitational singularity. The foremost indicator of this is its deep penetration into Finnish iskelmä. It’s the event horizon. The syncopated skank is being redshifted.
Kuuntele tämän laulun ensimmäisiä sanoja. Jos PLANNINGTOROCK aloittaisi oikeasti keikkansa tulessa ja repisi silmät päästään, olisi kohtuutonta odottaa meidän olevan hämmästymättä.
Joissain konteksteissa joko rakkaus tai pelko kaiken toiminnan motivaattorina toimii, taiteessa ehkä parhaiten. Politiikassa huonoiten. Oikeassa elämässä pelko voi motivoida ihmistä luomaan melodramaattisen keinotodellisuuden jossa kaikki on selitettävissä pelolla tai rakkaudella. Oikea elämä on onneksi huomattavasti tylsempää. Jatkuva stimulaatio tunnetasolla muuttaisi meidät häkkirotiksi.
Rohkeus motivoi ihmistä rakentamaan luovan ja taiteellisen keinotodellisuuden. Jos on totaalisen kova tapaus, niin tekee siitä surrealistisen.
PLANNINGTOROCK on The Knife-yhteistyöstäänkin tunnetun Janine Rostronin sooloprojekti, joka levyttää Rostron Record/DFA:lle.
——————————————
Listen to the first lines in this song. If PLANNINGTOROCK were to start a gig on fire, while clawing out her eyes, I think we’d have the right to be surprised.
In some contexts love or fear as the pprime motivators of all actions work. Mainly art. In politics they don’t work at all. In real life, fear may motivate a person to construct a melodramatic alternate reality where fear or love explain everything, every action. Luckily, real life is much more boring. Constant emotional stimjulation would turn us into labrats.
Courage will motivate a person to construct an artistic alternate reality. If you’re totally tough as nails, you’ll make it surreal.
PLANNINGTOROCK is the solo project of Janine Rostron, a known The Knife collaborator. She records for Rostron Record/DFA.
Punk on nyt jo aika kodifioitu juttu. Sillä on oma muotokielensä, joten mitään musiikillisesti radikaalia ei kyseiseltä alueelta ole enää odotettavissa. Tämä on enimmäkseen hieno juttu, jonka seurauksena painotus siirtyy biiseihin. Radikaaleilla ratakisuilla ja tarjoamalla ihmisille sellaista jota he eivät ole ennen kuulleet tai osanneet edes kuvitella voi fuskata tise sisällön suhteen. Se ei enää menee läpi perinteikkäissä genreissä.
Suomalaisessa punkissa on tällä hetkellä kaksi tahoa, jotka loistavat nimenomaan perinnetietoisen soundinsa ja tappavan hyvein biisien ansiosta. Yksi on Teemu Bergman, joka on suoltanut säveltaidettaan lukuisien nimien alla jo pitkään: Nazi Death Camp, Heartburns, Kakkahätä -77 ja uusimpana Pää Kii. Ja varmasti monia muita…
Pertti Kurikan Nimipäivät on toinen. Tyylipuhdasta vanahan koulun tappavan hyvillä koukuilla ja sairaan kovilla, suoraan päin näköä iskevillä teksteillä.
————————————–
Punk is pretty much codified at this point. It has its own form and tradition, so no radical musical moves are probably not forthcoming from that sector. Which is great, because this places much greater demands on the actual substance, the songs. By taking the radical road and offering people something they’ve never heard before or even imagined could exist can be used to distract attention from the fact that the songs just weren’t that great. You can’t do that when you make traditional music, like punk rock.
At the moment, Finnish punk rock is blessed with two parties that shine thanks to their killer songwriting. One is Teemu Bergman, known for spawning bands like the Hydra spawns heads: Nazi Death Camp, Heartburns, Kakkahätä -77 and most recently Pää Kii. I’m probably forgetting about 18 bands he’s been in.
Pertti Kurikan Nimipäivät is another. Fucking stylish old school riffage topped off with lyrics that go straight for the jugular.
Eräänä yönä Pekka Airaksinen nousi taivaan ylisille. “Kuulin tuolloin kaikkeuden kauneinta musiikkia”, hän kertoi myöhemmin kokemuksestaan. “Kuulin torvien jylyä, mutten ihmisen puuskutusta. Todistin rumpuin pauketta, mutten ihmisen ähinää. Ja silloin sen näin: täydellinen musiikki oli täysin synteettistä.”
——————————-
One night, Pekka Airaksinen rose up the heavens. “I heard the most beautiful music,” he told us later. “I heard the thunder of horns without the breathing of man. I heard the pounding of drums without the grunting of humans. And then I understood it: the perfect muisc was totally synthetic.”
Punk on nyt jo aika kodifioitu juttu. Sillä on oma muotokielensä, joten mitään musiikillisesti radikaalia ei kyseiseltä alueelta ole enää odotettavissa. Tämä on enimmäkseen hieno juttu, jonka seurauksena painotus siirtyy biiseihin. Radikaaleilla ratakisuilla ja tarjoamalla ihmisille sellaista jota he eivät ole ennen kuulleet tai osanneet edes kuvitella voi fuskata tise sisällön suhteen. Se ei enää menee läpi perinteikkäissä genreissä.
Pienestä koostaan huolimatta kuulla on voimakas vaikutus maassa, etenkin veteen. Ja me olemme noin 62 prosenttisesti vettä. Vastasyntyneillä päästään jopa 85 prosenttiin. Puhutaan kuuhulluudesta kun kiertolaisemme manipuloi 62-85 prosenttia olemuksestamme, kuin merten vuorovesiä konsanaan.
Moon Duo syntyi Wooden Shjjipsin Ripley Johnsonin ja hänen ystävänsä Sanae Yamadan yhteisprojektina kolmisen vuotta sitten. Kitaralla ja koskettimilla öistä taivasta maalaava vie valtavasti tilaa matkustaessaan 360.000-406.000 kilometrin matkan John Coltranen ja Rashied Alin duorevittelystä Clusterin maalailuun.
Täysikuun vaikutus voi olla heikko, jolloin se aiheuttaa lähinnä unettomuutta tai levottomuutta. Toisilla se on voimakas ja aiheuttaa tilapäisen tai pysyvän sekoamisen. Tai muutoksen joksikin myyttiseksi olennoksi.
——————————
Despite its small size, the moon has a powerful draw on the Earth, especially on water. And we are about 62% water. Newborns closer to 85%. This hunk of rock in space manipulating 62-85% of our being is referred to as the lunar effect. We’re like a part of the tide.
Moon Duo was started by Sanae Yamada together with Ripley Johnson from Wooden Shjips. As they paint the night sky red, they travel between 360,000 and 406,000 kilometers in order to get from the duo work of John Coltrane and Rashied Ali to the soundpaintings of Cluster.
The lunar effect can be weak, i.e. resulting in nothing more than sleeplessness and restlessness. For others it’s strong, resulting in a permanent or momentary loss of sanity. Maybe even a transformation into some mythical creature.
Välillä vastaan tulee soundi, joka nyrjäyttää pään eri asentoon ihan heti. Pelkkä soundi. Mark Ernestus on tehnyt tämän meille. Hän rakensi basso-ohjuksen joka porasi tiensä maan ytimeen, käynnistäen hidastetun seismisen tapahtuman joka jatkuu tähän päivään. Hitaasti.
Mark Ernestus on tuonut maailmaan nimiä kuten Hard Wax, Basic Channel, Rhythm & Sound, Dubplates & Mastering.
Hard Wax oli levykauppana musiikin ja informaation solmukohta. Se auttoi luomaan berliiniläisen konemusiikin infrastruktuurin. Basic Channel yhdisti teknon ja dubin. Rhythm & Sound syvensi tätä yhteyttä. Työ laajeni Dubplates & Mastering studiolla levyjen masterointiin ja kaiverrukseen. Eli oikeaan poraamiseen, basson kaivertamiseen.
———————-
Every so often a sound comes along that reorients your position in the known universe. Or the whole known universe. Mark Ernestus made such a sound. It was like a slow motion bass missile that drilled its way into the core of the Earth, at 20 mph, and started a seismic event that is still undolfing. Slowly.
Mark Ernestus has brough into the world names like Hard Wax, Basic Channel, Rhythm & Sound, Dubplates & Mastering.
Hard Wax was a record store, a node point for music and information. It helped create the Berlin electronic music scene. Basic Channel brought together techno and dub. Rhythm & Sound deepened the connection. At Dubplates & Mastering he started mastering an dcarving, literally drilling the bass into the world.
”There’s a common thing between electronic stuff and reggae, or the reggae that I’m interested in. You don’t have the song arrangement that builds up and goes somewhere, but for those three or five or seven minutes, it’s a permanent condition more or less, it’s a space. – Some of the current dancehall things that I play, where you play the instrumental, you know, people say, ’What the hell was that? That sounded extraterrestial’.” - Mark Ernestus, Wire 2/2010
Neon on unelma. Se on alkuaine, joka esiintyy huoneenlämmössä kaasuna. Ihmisten unissa ja unelmissa se on tärkeä komponentti kaipuussa paremmalle 1980-luvulle kuin se jonka oikeasti elimme. Se hehkuu tyhjiössä kaunista valoaan, mutta häviää jos siihen koskee. Se menneisyys jota versioimme tänään on yleensä parempi kuin se alkuperäinen, josta versio tehdään. Vähän niinkuin dubissakin. Lumeet dubbaa aikaa. Ja avaruutta.
Aleksi Virta on vuodesta 2001 kadoksissa ollut, tähtienvälisissä tehtävissä toimiva salainen agentti. Kuudennessa Aistissa Lumeet kohtaa lavalla alter egonsa Aleksi Virran. Luvassa tiukkoja grooveja, kaikujen sinkoilua, syntetisaattorien pulputusta ja sekä uutta materiaalia että vanhoja kappaleita Lumeet-diskopitkäsoitolta Isadora Mu ja downtempo-kulttilevyltä Aleksi Virta Meets Torsti at the Space Lounge.
—————————-
Neon is a dream. It’s a chemical element that manifests itself in gaseous form in room temperature conditions. In people’s dreams, it’s an important component of the longing for a better 1980s than the one we actually experienced. It gives off a beautiful light in the void, but disappears when touched. The past we version today is better than the original. Like in dub. Lumeet dubs time. And space.
Folk-musiikin yllä roikuu jatkuva uhka: seurasaarilaistuminen. Onneksi aina tulee porukkaa, jotka riistävät sen edellisten sukupolven kohmeloisista sormista ja alkavat kertoa sillä omia tarinoitaan.
—————————
Folk music is never safe. There is always a threat hanging over it. It is constant danger of turning into a museum. Luckily, every generation so far ahs had its fair share of young whippersnappers and weisenheimers that rudely rip folk music out of the clammy hands of the preceding generation and mangle it into a shape conducive to telling their own stories.
Basso on rakkautta. Se astuu sisään jalkapohjasi kautta, värisee ylös sääriluutasi, hieroo reisiesi lihaksia, puristaa kupeitasi kuin ideaaliside. Hyväilee alavatsaasi. Kiipeää selkärankaasi pitkin, nikama nikamalta kunnes saapuu kolmanteen aivokammioosi ja räjäyttää käpylisäkkeesi sen takaseinämästä läpi, ulos etulohkoosi, suureen maailmaan. Näin käy joka askeleella, kun yksi jalka nousee ja toinen kohtaa lattian. Maailma on polttomoottori ja Malan keikalla sinä olet mäntä. Käpylisäkkeesi on sytystulppa. Basso on bensaa.
Mala räjäyttää maailman noin 140 kertaa minuutissa, wankelmoottorin tapaan, ilman ikävää tärinää. Kiertomäntää käytettiin vesipumpuissa jo 1500-luvulla. Ei se voi olla sattumaa.
Mala on yksi dubstepin pioneereja.
——————————-
Bass is love. It walks in through the sole of your feet, vibrates up your shin bone, massages the muscles in your thighs, squeezes your loins. It caresses your belly. Climbs up your spine, vertebrae by vertebrae, until it reaches the third chamber of your brain adn blows your pinela gland right through the back wall, into your frontal lobe. This happens every time you lift one of your feet off the floor, as the other one meets the floor. The world is an internal combustion engine and at Mala’s gigs you are the piston. Your pineal gland is the spark plug. The bass is the fuel.
Mala blows the world up 140 times every minute, like a Wankel motor, smoothly. As early as the 16th century, pumps utilized rotary pistons. That’s no coincidence.
Freedom’s just another word for nothing left to lose, Kris Kristofferson lauloi. Onko suurempaa vapautta, jos käyttäytyy kuin sinulla ei olisi mitään hävittävää vaikka olisikin? ‘Vapaus’ on niitä sanoja jonka merkityksen harva ymmärtää ja siksi suurin osa käyttää sitä väärin. Tältä osin se sukua sanalle ‘nero’.
Kim Gordonin ja Ikue Morin yhteistyö täyttää ‘superbändi’-konseptin reunaehdot räiskyen. Taustalta löytyy Sonic Youth, DNA, Ciccone Youth, Death Ambient, Free Kitten, Hemophiliac, Electric Masada… Jos koskaan ovat punk, alternative, noise, vapaa improvisaatio ja monet muut energian manifestoitumisen muodot kiinnostaneet, tuolta listalta lötyy tuttuja.
——————————
Freedom’s just another word for nothing left to lose, Kris Kristofferson sang. Is it a greater freedom when you behave like you’ve nothing left to lose when in fact you do? ‘Freedom’ is one of those word the true meaning of which is opaque to most, and so it’s mostly misused. This is something it has in common with the word ‘genius’.
The coming together of Kim Gordon and Ikue Mori easily qualifies as a supergroup. Their combined history takes in Sonic Youth, DNA, Ciccone Youth, Death Ambient, Free Kitten, Hemophiliac, Electric Masada… If you’ve ever been interested in antyhing a little noisier, more radical and free’er in your life, at least a few of those names ought to check your boxes.
Levon Zoltar on maankuulu satanisti, welho ja “Mustan messun kirkkokunnan” pääjehu. Zoltar on harvoissa haastatteluissaan kertonut solmineensa liiton jopa itsensä Luciferin kanssa saadakseen tältä eriskummallisia taikavoimia. Zoltarin johtamaa pirunkirkkoa syytetäänkin selvittämättömistä nuorten naisten rituaaliteurastuksista Oulun läänin alueella.
Tällä hetkellä Zoltar oleskelee tiettävästi pääkaupunkiseudulla ja säveltää diabolista jamaikalaishenkistä syntetisaattorimusiikkia.
—————
Levon Zoltar is a well-known satanist, sorcerer and the leader of “The Church of the Black Mass.” Zoltar claimed to have made a pact with Lucifer himself which gave him mystical powers. The church, under Zoltar’s direction, has been credited with the murders of several prominent San Fransicso citizens and the ritual slayings of many young women. At the moment he’s living in Helsinki and composing diabolical computerized reggae.
Feenikslinnulla on 500-1000 vuoden elämänkierto jonka lopussa tuli syö sen. Kierron alussa se syntyy aina uudestaan, tulesta. Feenikslintuja on kerrallaan vain yksi, kuten omissa kullanhohtoisissa höyhenissä joka aamu nousevaa aurinkoakin. Okkultisteille se symboloi sielua. Niin meillekin… Sielua ja luovuutta.
Kaukolampi nousee aina uudestaan, uudistumisen tarpeen syötyä tulen lailla vanhan soundin.
K-X-P on Timo Kaukolampi (Op:l Bastards, Annie, Larry And The Lefthanded), Tuomo Puranen (Jimi Tenor, Elevators, Op:l Bastards) ja Tomi Leppänen (Aavikko, Circle, Pharaoh Overlord) ja/tai Anssi Nykänen (suunnilleen kaikki koskaan). Jotkut teistä muistava menon Opeline keikoilla: hullun intensiivinen matka sisäavaruuteen, kantoraketti totaalinen rockaus ja etulohkosta sisään lyövä paukutus. K-X-P on vielä astetta rajumpi. Alkavat sadat keikat näkyä.
—————————–
The phoenix is a bird with a 500 to 1000 year lifecycle, at the end of which it is drowned in flames. At the beginning it is always reborn, from fire. Just like the sun that rises each morning in its own fiery plumage, there is only one phoenix. For Occultists, the phoenix symbolizes the soul. For us, too… the soul and creativity.
Kaukolampi rises time and again, after old projects have been consumed by the need to regenerate.
K-X-P on Timo Kaukolampi (Op:l Bastards, Annie, Larry And The Lefthanded), Tuomo Puranen (Jimi Tenor, Elevators, Op:l Bastards) & Tomi Leppänen (Aavikko, Circle, Pharaoh Overlord) and/or Anssi Nykänen (Finnish session drummer who plays on just about everything). Some of you may remember what Op:l Bastards shows were like: a crazy intensive trip into inner space. We’re not talking about chilling out to some spacey ambient, because the rocket that took the band in through your frontal lobe was fueled by rocking out and pounding four-to-the-floor beats topped with manic hihats. K-X-P is a degree or two more intense.
En ole ikinä elämässäni löytänyt sitä kauhuelokuvien hautausmaata. Olen löytänyt vain rauhallisia ja aurinkoisia lehtoja. Hietaniemi, Vieremän hautausmaa jonne isoisäni on haudattu, naapurissa sijainnut hautausmaa leveine ajoratoineen Madisonin länsipuolella… Jopa se kalmisto jonne Marie Laveaux oli haudattu New Orleansissa oli kaikkine voodoo-raaputuksineen, puoliksi juotuine malt liqour -pulloineen ja kananluineen jollakin tavalla elämänmyönteinen paikka. Se saattoi olla sama, jonne Easy Riderin hipit menivät happopäissään keekoilemaan. Pimeän lähestyessä sieltä oli pakko kuitenkin lähteä, ei kuolleiden vaan sinne tulevien elävien vuoksi.
———————-
I’ve never managed to find one of those horror movie graveyards. I’ve only found sunny oases that offer a respite from the surrounding bustle. Hietaniemi in Helsinki, the graveyard where my grandfather rests up north in Vieremä, the graveyard next to our house on Madison’s west side, complete with winding, paved roadways… Even the graveyard in New Orleans where Marie Laveaux rests was in its own way very positive, even with all the voodoo scratchings, half-filled 40-ouncers and chicken bones. I think it’s where they went on that acid trip in Easy Rider. As darkness fell, we had to leave, but not because of the dead. It was the living who started streaming in.
