April 2006
Nyt on psykologisia läivisköitä pidetty hauiksen syrjäpuolella jo pitkälti yli viikko. Ajattelin, ettei lapuista alun pistelyä pahempia tuntemuksia synny.
Yllämainitun väitöksen vääräksitoteaminen vaatiikin menemistä lähihistoriaan...
Aloittelin salireenit parisen viikkoa sitten ja noin viikko sitten huomasin särkyä usein kyynerpään jänteissä ja nivelissä. Siinä sitten pohdiskelin, että ehkä pitää himmata reeniä, että kyynerpää toipuu. Eipä se kipu nyt himmailulla mihinkään kadonnut, mutta vanhana sherlock holmesina pistin sitten merkille erään hyvin merkittävän asian. Joka oli tietenkin se, että kun eilen kipu oli oikeassa kädessä, tänään se olikin vasemmassa, siirtyen sitten seuraavana taas oikeeseen. Samassa tajusin, että näin olikin ollut kokoajan. Käyttämällä uskomatonta päättelykapasiteettiani, huomasin kivun olevan siinä kädessä missä tämä psykologinen läiviskä sijaitsi.
Asioista viisastuneena suunnittelin lapulle uutta kontaktipintaa ja pitkällisen pohdiskelun jälkeen päätin hyljätä ensimmäisenä mielessä olleen kylpyhuoneen seinän, uskoen psykologisen toimivuuden olevan kohtalaisen mitätön ilman ihokontaktia. Arpomisen jälkeen lappu löysi kontaktipinnakseen tuoretta kyljen nahkaa.
Nicorette laastareitten käyttö on todellakin huomaamatonta. Sen puolituntisen jälkeen kun pistely ja kutina lakkaa, ei huomaa enää yhtään mitään. Nikkikset on ihan yhtä pahat kun mitä ne on ilman laastariakin. Tosi hekumaa, pidä sitten lappuja nahassa joitten vaikutus on lähinnä psykologinen. Pitäs varmaan nuolla noita laastareita, et pääsis nikkisistä tai jos pistäis kielen alle.
Pala teippiä nicorette tekstillä ajais saman asian, kuhan sitä ei tietäis että se on vaan pala teippiä.
Nyt kun se lappu on nahassa, niin en kyllä savukkeisiin koske. Olkoot koko laastari sitten muuten miten tehoton tahansa. Moraalinen selkäranka pitää pystyssä ja ei tää helvetin nikotiini kihinä voi viikkotolkulla jatkua.