Mitkä levyt/biisit ovat mielestänne äänenlaadullisesti sitä terävintä kärkeä? Kaikki muut biisejä määrittävät arvot voidaan unohtaa, koska tarkastelun keskiössä on vain soundi. Kunkin levyn/biisin kohdalla kuulisi mielellään myös eritellymmin ne tekijät, jotka tekevät soundista hyvän kuuloisen. Mielenkiintoista samalla myös tarkastella sitä, kuinka subjektiivinen arvo äänenlaatu on.
Päivitän omaa listaani tarpeen mukaan, mutta mainitaan nyt jotain, jotka erottuvat selkeästi massasta edukseen...
Levyt:
-Yello: Pocket Universe (1997)
Todella pehmeää, täyteläistä, ilmavaa ja lämmintä soundia. Ei lainkaan korvia rasittavaa. Mukavan kolmiulotteinen ja tilava äänikuva. Syvät ja timmit bassot. Heleät diskantit, mutta eivät kuivat tai sihisevät. Vaikka ääniä on paljon, ne erottautuvat hyvin toisistaan. Dynamiikkaa ei erityisemmin löydy, mutta itse äänisignaalit tuottavat mielihyvää. Todella tasapainoinen kokonaisuus.
-Mr Velcro Fastener: Telemacho (2007)
Koko taajuuskaistaa käytetään ansiokkaasti hyväksi. Bassot kumpuavat syvältä ja pehmeästi...ja botnea löytyy. Diskantit hieman tunkkaiset ja sihisevät, mutta eivät niin häiritsevällä tavalla. Salaatti on kuohkeaa, tomaatit ja kurkut erottaa joukosta. Äänikuva on kuitenkin lättänämpi kuin Yellon Pocket Universessa. Varsin maittavaa tavaraa kokonaisuudessaan.
-Dj Shadow: Private Press (2002)
Kyllä on kristallinkirkasta ja heleää soundia möyhevän basson kera. Kun tuli puhdistaa paskat pois, niin soundi on tällaista; puhdasta, kirkasta, selkeää ja jäsennetyn jäntevää. Villakoiria ei löydy edes nurkista. Kumisevampaa ja keskiäänivoittoisempaa soundia kuin edellä mainitut, mutta sopii tähän materiaaliin.
-The Poets Of The Rhythm: Discern/Define (2001)
Vähän samaa soundia Dj Shadowin kanssa. Todella orgaanisen kuuloista, keskiäänivoittoista soitantaa, josta myös bassoa ja diskanttia löytyy sopivasti. Ääni särkee välillä hieman yläpäästä ja saatu näin todella rapean kuuloista rytkettä. Ei niin ilmavaa soundia kuin edellämainitut, vaan enemmänkin puhkuvampaa ja maanläheisempää. Selkeä äänimaailma, johon kaikki on kyllä saatu niin kohdilleen.
Päivitän omaa listaani tarpeen mukaan, mutta mainitaan nyt jotain, jotka erottuvat selkeästi massasta edukseen...
Levyt:
-Yello: Pocket Universe (1997)
Todella pehmeää, täyteläistä, ilmavaa ja lämmintä soundia. Ei lainkaan korvia rasittavaa. Mukavan kolmiulotteinen ja tilava äänikuva. Syvät ja timmit bassot. Heleät diskantit, mutta eivät kuivat tai sihisevät. Vaikka ääniä on paljon, ne erottautuvat hyvin toisistaan. Dynamiikkaa ei erityisemmin löydy, mutta itse äänisignaalit tuottavat mielihyvää. Todella tasapainoinen kokonaisuus.
-Mr Velcro Fastener: Telemacho (2007)
Koko taajuuskaistaa käytetään ansiokkaasti hyväksi. Bassot kumpuavat syvältä ja pehmeästi...ja botnea löytyy. Diskantit hieman tunkkaiset ja sihisevät, mutta eivät niin häiritsevällä tavalla. Salaatti on kuohkeaa, tomaatit ja kurkut erottaa joukosta. Äänikuva on kuitenkin lättänämpi kuin Yellon Pocket Universessa. Varsin maittavaa tavaraa kokonaisuudessaan.
-Dj Shadow: Private Press (2002)
Kyllä on kristallinkirkasta ja heleää soundia möyhevän basson kera. Kun tuli puhdistaa paskat pois, niin soundi on tällaista; puhdasta, kirkasta, selkeää ja jäsennetyn jäntevää. Villakoiria ei löydy edes nurkista. Kumisevampaa ja keskiäänivoittoisempaa soundia kuin edellä mainitut, mutta sopii tähän materiaaliin.
-The Poets Of The Rhythm: Discern/Define (2001)
Vähän samaa soundia Dj Shadowin kanssa. Todella orgaanisen kuuloista, keskiäänivoittoista soitantaa, josta myös bassoa ja diskanttia löytyy sopivasti. Ääni särkee välillä hieman yläpäästä ja saatu näin todella rapean kuuloista rytkettä. Ei niin ilmavaa soundia kuin edellämainitut, vaan enemmänkin puhkuvampaa ja maanläheisempää. Selkeä äänimaailma, johon kaikki on kyllä saatu niin kohdilleen.