Selkäkivut ja muut tukielinsairaudet

No, itsellä ainakin raskas ruumiillinen työ on nimenomaan pistänyt paikat hajalle eikä raskaan työpäivän jälkeen todellakaan jaksa tehdä mitään palauttavaa liikuntaa. 2 vuotta teräsalalla pistivät olkapääni sellaiseen kuntoon että pitää jossain välissä varmasti leikata, työ loppui melkein vuosi sitten ja vieläkin särkee melkein koko ajan. Toimistotyötä tehdessä jaksoi aina lähteä työpäivän jälkeen lenkille tai pelaamaan jotakin, fyysistä työtä tehdessä ei jaksa iltaisin tehdä muuta kuin maata.

Jaksa vai huvita?

Itse olen ollut raksalla pian kolme vuotta ja töiden jälkeen salille
voimanoston pariin. Lajia harrastan n. 90% tosissani, enää en
kilpaile muttakovaa treeeniä tulee tehtyä. Punttia nostelen 4 krt
vko, joidenka päälle palauttava venyttely. Lisäksi tulee käytyä
kerran tai kaksi viikossa lenkillä.

Aikaa palaa työpäivän päälle n. pari tuntii punttia ja sit illalla
vielä joku puolisen tuntia venyttelyy... Lenkit vaihtelee.

Ei silti, urheilija ei tervettä päivää näe. Olen kans kärsinyt
revähdyksistä, lihaksien jumiutumisista, jne. Koskaan en ole
vakavasti kärsinyt mistään vammasta(koputellaas sitä paljon
puhuttua puuta), paitsi levytangon kun pudotin kyykkytelineeltä
varpaalle niin hiusmurtuman sain :)

Ehkä toi sun paikkojen rikki meno on aiheutunut vääristä nostotavoista
tai kiertavistä liikkeistä painavien metallimötiköiden kera. Mene ja tiedä.
Ikävää toi kuitenkin on.

Venyttely kuitenkaan ei loppujen lopuksi vie hirveästi voimia eikä
muutenkaan ole raskasta, niin en näe hirveästi esteitä sille etteikö
siihen voisi esim. sen puoli tuntia uhrata. Se on joka tapauksessa
palauttavaa toimintaa ja ennen kaikkea ENNALTA EHKÄISEVÄÄ.

Kuten aikaisemmassa viestissä laitoin: Kenenkään työtä tahi vammoja
väheksymättä. (Täytynee vissiin lisätä et, kenenkään ajankäyttöä väheksymättä ;) )

No, itsellä ainakin raskas ruumiillinen työ on nimenomaan pistänyt paikat hajalle eikä raskaan työpäivän jälkeen todellakaan jaksa tehdä mitään palauttavaa liikuntaa. 2 vuotta teräsalalla pistivät olkapääni sellaiseen kuntoon että pitää jossain välissä varmasti leikata, työ loppui melkein vuosi sitten ja vieläkin särkee melkein koko ajan. Toimistotyötä tehdessä jaksoi aina lähteä työpäivän jälkeen lenkille tai pelaamaan jotakin, fyysistä työtä tehdessä ei jaksa iltaisin tehdä muuta kuin maata.

Jaksa vai huvita?

I

No nimeonomaan jaksa, noissa fyysisissä hommissa on vaan joka paikka aina niin hajalla työpäivän jälkeen ettei sitä jaksa muuta kuin maata sängyllä. Viimeiset viikot menivät niin että otin joka päivä pamiöverit kun ei muuten pystynyt tekemään töitä, työsuhdefysioterapeutti ei auttanut lainkaan. Otin sitten lopulta loparit kun ei oikein huvittanut lääkkeiden voimalla töitä tehdä.

Opiskeletko alaa tai teetkö työksesi?

En ole lääketieteen parissa. Tuo surkastuma-juttu on tuttu faijan kautta, jolla se vaiva on todettu.

Niksauttaminen ei kaikkiin selkävaivoihin auta ja useammin toistettuna myöskin vahingoittaa nikamia koska kyseessä on pakkoliike jolla väännetään selkää.

Lähde?

Mutu / jossain vaiheessa tässä selkärumbassa kuultua.

Sängyn tulee tukea selkää ja nukkumisasennosta ja selkärangan muodosta riippuu millainen patja sopii ihmisille.

Korjaisin että sängyn ja patjan tulee tukea selkää. Pelkkä sänky ei auta :)
Nykyään saa niin monetyyppisiä patjoja, jopa omalle selälle custom tehtyjä patjoja, makaa sitten mahallaan/selällään/kyljellään. Lisäksi saa kaikenlaisia tyynyjä pään alle/ristiselän alle jne löytämään kunnollista nukkuma-asentoa.

Jos kärsii jonkinsortin selkävaivoista niin kannattaa vilkaista sänkyyn ja oikeasti etsiä semmoinen patja/sänky-yhdistelmä mikä tukee omaa selkää.

Patja löystyy/pehmenee/painuu kasaan ajan kanssa ja lopulta ei enää ole tarpeeksi jämäkkä tukemaan selkää oikeaoppisesti.

Esim mulla, jolla on notkoselkä, täysin jämäkkä patja ei tue selällään nukkuessa alaselkää lainkaan, koska alaselkä ei ota kiinni patjaan. Tällöin patjat pitää antaa pikkusen perseestä periksi, jolloin koko vartalo lepää patjalla.

Patjan jämäkkyydellä tarkoitankin että se kestää ihmisen painon ja tukee vartaloa siten että lihakset lepäävät yön aikana. Patjoja on monenlaisia, mutta jos selkävikainen/vaivainen käyttää patjaa joka on erittäin löysä/pehmeä niin tuo aiheuttaa enemmän kipuja kuin selän rentoa asentoa yön aikana.

Omiin kokemuksiin viitaten cocolatex futon on ollut tähän mennessä paras ostos patjan puolesta. Ylemmät/alemmat kerrokset puuvillaa joka on pehmeää ja sisusta kookoslateksikuitua joka pitää patjan jämäkkänä.

Ensisijaisesti AINA jos on selkäkipuja kannattaa mennä lääkärille. Normaalit selkäkivut poistuvat yleisesti n. 2kk aikana jos lihaskunto eritoten vatsalihaksien kannalta on kunnossa ja aiheuttajana ei ole mikään muu vaiva.

Tottakai, mutta kun se lääkäri ei aina osaa antaa oikeita neuvoja.

Mutta jos lääkärillä ei koskaan käy, niin ei sinulle kerry minkäänlaista faktaperäistä hoitohistoriaa mitä hoitoja sinulle on kokeiltu/tehty ja mitä vielä on tekemättä.

Selkävaivoissakin on kyseessä monta vuotta jatkuneista/jatkuvista oireista, jotka varmasti kestävät ihmisen elämän loppuun saakka. Monelle ihmiselle on hankalaa muistella minkälaisia oireita on ollut kk takaperin tai puoli vuotta takaperin tai 5 vuotta takaperin, saati sitten milloin ja miten oireita ilmenee (raskas fyysinen rasitus/kuntosali, toimistotyö, jotkut liikkeet).

Hoitohistoria on tärkeä asia lääkärille koska niistä pystyy katsomaan miten vaivat on kehittyny ja tarvittaessa voidaan ohjata muiden lääkäreiden / ortopedien / fysiatrien konsultaatioon hoitohistorian kanssa.
Tällaisessa tapauksessa konsultaatiossa voidaan katsoa suoraan hoitohistoriaa ja minkälaisia vaivoja on esiintynyt, eikä konsultaation perustana ole ihmisen heikot muistikuvat siitä mitä on joskus mahdollisesti ollut (useimmiten jää jotain kertomatta kuitenkin joka olisi voinut olla erittäin ratkaisevaa hoidon suhteen).

mm. Migreeninkin kanssa on olennaista että pitää kirjaa oireista ja milloin niitä esiintyy, jotta pystyy harventamaan niiden esiintymistiheyttä tietämällä mistä aineista / asioista niitä useimmiten tulee.

Monet lääkärit eivät usko, että selän niksauttamisesta saattaa olla apua eripituisiin raajoihin ja notkoselkäisyyteen, jotka molemmat aiheuttavat vakavia selkävaivoja.

Entäs sitten kun nämä keinot eivät auta?

Ihmisiä hekin ovat ja pohjaavat hoitomuotonsa aiemmin hyviksi havaittuihin ratkaisuihin(tm).

Tämän takia onkin hyvä mielellään käydä samalla lääkärillä ja kerätä hoitohistoriaa siitä mitä on tehty ja kokeiltu vaivojen parantamiseksi.

Lääkäreillä käy useampia satoja (tuhansia?) potilaita kuukaudessa. Jos et itse muista milloin oireet esiintyy ja minkälaisia ne ovat olleet vuosien varrella, niin aika epätodennäköistä on että lääkäri muistaisi sinun kohdalla kokeillut hoidot ja tehdyt toimenpiteet ilman hoitohistoriaa.

Nykypäivänä vaivoja on niin monelaisia ja varmasti saman verran on hoitomuotoja. Toiset ovat virallisesti hyväksyttyjä hoitohistoriaan perustuen, koska niillä on saatu parannettua vaiva x kertaa y tapauksesta.

Jos yksi ei toimi niin kokeillaan seuraavaa.

Joillakin ihmisillä auttaa ensimmäinen kokeiltu hoitomuoto kun kokeillaan niitä mitkä ovat auttaneet useimpien vaivoihin, jolloin todetaan että lääkärit antavat oikeita ohjeita... Ja joillakin hoidon etsiminen kestää kuukausia, jopa vuosia, jolloin todetaan ettei lääkärit anna oikeita neuvoja.
Muutamille henkilöille ei nykylääketieteellä jopa ole olemassa / tiedossa mitään hoitokeinoa.

Esimerkiksi kaverilla on nikamien rappeuma joka on erittäin kivulias, vaiva ollut 10v mutta tuohon ei nykylääketiede ilmeisesti muuta voi kuin antaa kipulääkkeitä ja kuntoutusta. Joistain kipuja aiheuttavista selkävaivoista hän on päässyt eroon, joten sen suhteen on jotain helpotusta ollut mutta kärsii kivuista vieläkin.
Pitääkin kysellä onko jotain uutta löytynyt/tapahtunut kun hän pääsi erikoislääkäreille yksityissektorille, josko olisi ollut enemmän apua vrt julkinen puoli.

Mutta mä väitän, että monet tukielinlääkärit ja fysioterapeutit eivät osaa tunnistaa lukossa olevia niveliä sekä niiden mahdollisia vaikutuksia vaikkapa ryhtiin, notkoselkäisyyteen ja eripituisiin jalkoihin.

Tuonpa takia lääketieteessäkin on erikoistumishaaroja ja lisäopiskelua.
Oletko koskaan jutellut / käynyt OMT-fysioterapeutilla?

- -
Ortopedinen Manuaalinen Fysioterapia (OMT) on fysioterapian erikoisala, joka keskittyy fyysisen toimintakyvyn arviointiin, hermo-, lihas- ja nivelrakenteiden tutkimiseen ja terapiaan sekä toimintahäiriöiden ennaltaehkäisyyn. OMT sisältää ohjauksen omatoimiseen harjoitteluun ja ongelmien uusiutumisen ehkäisyyn.

OMT-koulutus on erikoistumiskoulutusta fysioterapeuteille ja lääkäreille. Siinä syvennetään osaamista ja asiantuntemusta tuki- ja liikuntaelinongelmien tutkimisessa, hoitamisessa ja ennaltaehkäisyssä.

Käsittelymenetelmien valintaperusteena on potilaan huolellinen ja monipuolinen tutkiminen sekä lääkäriltä saatu informaatio. Potilaan fyysiseen toimintakykyyn vaikutetaan mm. nivelen spesifillä mobilisoinnilla ja manipuloinnilla sekä terapeuttisella harjoittelulla.
- -

Mulla itsellä oli kovissa kiputilanteissa enemmän apua OMT fysioterapiasta, kuin tavallisesta fysioterapiasta.

Tuo on samantyylistä hoitoa kuin "niksauttajat", mutta sen lisäksi sulle oikeasti kerrotaan miten voit itse hoitaa / ennaltaehkäistä vaivojen syntymistä, sen sijaan että pelkästään niksautetaan jotain paikalleen.

Tämän lisäksi on olemassa fysiatri jonka konsultaatiossa kannattaa käydä...

- -
Ortopedin ja fysiatrin erona on että ortopedi on koulutettu hoitamaan tuki- ja liikuntaelinten vammoja ja sairauksia leikkaushoidoilla. Tietysti osa ortopedin työstä on ns. ei operatiivista diagnostista ja hoidollista vastaanottotyötä.

Fysiatrian erikoislääkäri on taas opiskellut vuosia pitääkseen ihmiset kokonaan poissa leikkaussaleista. Jos tuki- ja liikuntaelimistön vaivan kirurginen hoito on ainoa vaihtoehto kuntoutuaksesi on fysiatri usein ensisijainen erikoislääkäri kertomaan sen. Fysiatri tuntee usein erikoislääkäreistä parhaiten muutkin kuin operatiivista hoitoa vaativat tuki ja liikunta-elimistön sairaudet sekä niiden hoito- ja kuntoutusmahdollisuudet. Fysiatrian koulutukseen kuuluu toiminnallisen anatomian hallinta ja tarkka käsintehdyn kliinisen tutkimuksen osaaminen.
- -

Esim sun tapauksessa, onko kukaan tehnyt diagnoosia mistä toi välilevyn pullistuma saattaa johtua?

Välilevy on kuivunut joten se painuu kasaan ja pullistuu ulos nikamien välistä :)

Mutta pidempiaikaisina aiheuttajina mm. istumatyö. Selkävaivoista lannerangan LIV-V välilevyn pullistuma on yleinen vaiva istumatyötä tekevillä.

Lisäksi lannerangassa on useampi nikama liikaliikkuvainen, mitä lääkäri epäilikin vuosia takaperin (mulla on siis pitkä hoitohistoria selän suhteen jo). LII/III väli, LIII/IV väli, LIV/V väli. Röngentaivutuskuvissa ko. nikamat ovat ylempiin/alempiin verrattuna 3-4mm "yliliikkuvia", röntgenkuvasta voisi näyttää/selittää joskus. Lisäksi LIV nikamassa on nikamakaaren höltymä.

Aikanaan nuoruudessa kasvoin myös n. 10cm yhden vuoden aikana (semmonen omituinen kasvupyrähdys), mistä johtuu mm. mun polvivaivat. En yhtään ihmettele etteikö tuo olisi vaikuttanut muutenkin elimistön/luuston rakenteeseen, esim juuri tuohon nikamien liikaliikkuvuuteen kun polvilumpiotkin on liian mobiilit ja tulee ulos kuopistaan helposti.

Tätä varten mulla on varattua aika tukielimien erikoislääkäriltä sekä fysioterapeutilta, joka laatii kuntoutusohjelman selkälihaksia varten. Molemmat on ensi vuoden alussa.

Tuota, vatsalihakset on tärkeämmät selkävaivaisella kuin selkälihakset.
Eritoten sisemmät vatsalihakset.

Vatsalihakset muodostavat "tukikorsetin" joka pitää ryhdin kasassa ja auttaa tukemaan selkärankaa esim. kantaessa/nostaessa jos jännittää vatsalihakset ennen sitä. Tän on joutunu oppimaan niin että tapahtuu luontaisesti ilman ajattelematta, helpottaa nostamista ja tulee vähemmän selkäkipuja tavaroiden nostelusta, sen lisäksi että nostaa ns. jaloilla eikä selkää vääntämällä/kääntämällä.

Mulla on oma ohjelma minkä mukaan harjoitan vatsaa & selkää, kun vaan kivut antaa myötä. Leikkauksen jälkeen taas kuntoutus & uusi harjoitusohjelma.

Mä en todellakaan väitä, että kannattaa mennä jollekin kansanparantajalle, joka väittää niksauttavansa selkää ja sen jälkeen parantuu kaikki maailman taudit.

Now there's something Better than Dr. Homer's miracle spine-o-cylinder, Prodisc! patent pending!

Tuota, vatsalihakset on tärkeämmät selkävaivaisella kuin selkälihakset.
Eritoten sisemmät vatsalihakset.

Vatsalihakset muodostavat "tukikorsetin" joka pitää ryhdin kasassa ja auttaa tukemaan selkärankaa esim. kantaessa/nostaessa jos jännittää vatsalihakset ennen sitä.

Tosin treenaavilla ihmisillä usein käy niin, että vatsalihaksia tehdään ankarasti pyykkilautavatsan toivossa, mutta selkälihakset jäävät paljon vähemmälle huomiolle. Siksi olisikin hyvä, että fysioterapeutti laatii punttisohjelman, niin tulee treenattua tasapainoisemmin sekä vaikuttajia että vastavaikuttajia.


Edit: jooga ja pilates varmaan olisivat selkävaivaiselle hyviä liikuntamuotoja. Niissä kun keskitytään pitämään syvät vatsalihakset koottuina. Lisäksi tulee vielä kaupan päälle joustavuutta.

Tosin treenaavilla ihmisillä usein käy niin, että vatsalihaksia tehdään ankarasti pyykkilautavatsan toivossa, mutta selkälihakset jäävät paljon vähemmälle huomiolle. Siksi olisikin hyvä, että fysioterapeutti laatii punttisohjelman, niin tulee treenattua tasapainoisemmin sekä vaikuttajia että vastavaikuttajia.

Totta tuokin. Myös pyykkilautavatsaakin treenatessa voi jäädä sisemmät vatsalihakset harjoittamatta, riippuu täysin tehdyistä liikkeistä/harjoituksista. Tosin kyllä pintavatsalihaksetkin tukevat ja pitävät ryhtiä kasassa.

Selkävaivaiselle punttisali ei myöskään ole joskus se paras vaihtoehto, voi noita liikkeitä tehdä kotonakin kunhan on harjoitusohjelma ja liikkeet opastettu fysioterapeutin toimesta miten niitä tehdään. Yllättävän pienillä liikkeillä saa harjoitettua lihaksistoa, kunhan on oikeat liikkeet.

Myöskin kannattaa sopia fysioterapeutille uusinta-aika, jotta käydään ohjelma läpi ja tarkistetaan että liikkeet tehdään oikeaoppisesti. Tämä sen takia ettei tule "oiottua" suorituksia tehdessä ja kaivattu teho jääkin pienemmäksi, tai sitten muuten vain rutinoituessa tule vahingossa tehtyä liikettä väärällä tavalla.

Edit: jooga ja pilates varmaan olisivat selkävaivaiselle hyviä liikuntamuotoja. Niissä kun keskitytään pitämään syvät vatsalihakset koottuina. Lisäksi tulee vielä kaupan päälle joustavuutta.

Pilateksessa on ihan hyviä liikkeitä, harmillisesti osa niistä myöskin on erittäin kivuliaita ja osa vahingollisia selkävaivaiselle.
Suurimman osan kaivatuista harjoituksista kun saa tehtyä rasittamatta selkää, mutta kuitenkin harjoittamalla haluttuja lihasryhmiä.

Tuon tietysti jokainen kokee omalla tavallaan ja tekee mikä omalle elimistölleen käy, tässä mielessä ohjattu harjoittelu tai harjoitusohjelma on paras vaihtoehto kun joku opastaa miten liikkeet tehdään ja samalla voi kertoa jos ei onnistu tai tuntuu kivuliaalta :)

tässä ns. oikeanlaisessa liikunnassa saavutetaan ideaalisesti myös hyvä tasapaino nivelille ja tukirangoille, joka on ainakin itselläni auttanut koneella jumittelusta johtuvien oireiden ennaltaehkäisyssä. tuntuu (IMHO omg wtf lol) etten istuisi edes epäergonomisilla penkeillä asennoissa jotka aiheuttavat vääristä suunnista kohdistuvaa painoa tai vetoa selkärankaan vaan automaattisesti korjaan ilmeisesti kroppaani kuuntelemalla asennon kohdalleen.

vielä ennen inttiä seisoskelussa tuli turvauduttua lonkkalepoon turhan usein mutta omilla paperitollokokeiluilla jalkaholvin alla ja myöhemmin hommatuilla ergopohjallisilla sekin korjaantui. :)

selkäkipuhistoriaa löytyy sukurasitteesta urheiluvammoihin ja käyn naksauttelemassa jäykistyneet nivelet 6-12kk välein nivelten mobilisoijalla. tarve kiropraktikolle tuli ensimmäisen kerran urheiluvammasta, jossa kaveri kaatui ensin polvi selkärankaani vasten päälleni ja toinen sit ah niin maukkaasti suoraan sen päälle - tuloksena parin kuukauden täydellinen lihaslukko ja ilmeisesti joku pienehkö kuluma sen vuoden huonoista asennoista johtuen. selän tila ei ole nykyisin mitenkään akuutti, hoidoissa käyn edellämainituin aikavälein riippuen siitä miten nikamat kulloinkin taipuvat. niin, ja naksuttelen myös sormiani ja varpaitani eli tilastollisesti - tervetuloa nivelreuma. :)

Väittäisin, että sun mutu on väärä tieto, eikä pohjaudu mihinkään faktatietoon. Olet todennäköisesti ollut itsekin niksautuksessa OMT terapeutin voimin ja kyseessä on kuitenkin kohtalaisen sama asia.

Voi hyvinkin olla mahdollista... Tullut niin paljon erilaisia mielipiteitä lääkäreiden/fysioterapeuttien/muiden maallikoiden suista kuultua et tiedä kohta enää itsekkään mihin uskoo :)

Oma patja on kolmiasteisella asteikoilla se kaikkein pehmein, mutta tämän patjan kanssa selkä lepää paljon paremmin kuin kovan patjalla, joka mulla oli aiemmin. Kovan kanssa kun kävi niin, että notkoselän takia alaselkä oli tosi jumissa herätessä.

Sulla menee sitten juuri päinvastoin kuin mitä oma selkä reagoi. Itse jos makaan pehmeällä patjalla niin selkä on ihan lukossa aamulla.

Tätä tullut kokeiltua useampien vuosien aikana missä milloinkin nukkuessa. Aina jos patja on pehmeä/kasaanpainuva niin mä en seuraavana aamuna sängystä ylös nouse. Jos taas patja on jämäkkä, niin selkä ei ole kipeä aamulla.

Ja erotan mielellään termistön siten että kova = lattia, jämäkän patjan ei tarvitse olla kova kunhan se vain tukee ja pysyy kasassa ihmispainon alla :)

Sen sijaan mä en ole sun kanssa samaa mieltä siitä, että mielipide kannattaa hakea aina yhdeltä ja samalta lääkäriltä, jotta hoitohistoria tulisi yhtiin kansiin.

Tarkoitinkin lähinnä että on ainakin yksi yhteyspiste sama lääkäri jolle käy juttelemassa, on sitten omalääkäri tai työterveyshuollon lääkäri, jonka kautta voi sitten ohjautua muualle.

Olen minäkin käynyt ties kuinka monen lääkärin pakeilla mutta olen tehnyt suurimman osan hoitorupeamasta Mehiläisessä, saman työterveyslääkärin kautta.

Mehiläisessä muutenkin on fiksummat järjestelmät kun kaikki lääkärissäkäynnit kirjataan atk:lle joten kuka tahansa lääkäri ko. puljussa voi lukea mitä aiemmin on tehty ja samaten hoitohistoria voidaan pistää liitteeksi jos käy magneettikuvauksissa, fysioterapiassa jne. Auttaa fysioterapeuttienkin työtä kun voivat kattoa minkälaisia vaivoja on ollut sen lisäksi että kuuntelee potilasta.

Tuota tarkoitin hoitohistorialla, en tiedä miten julkisella puolella homma hoituu... Tähän asti mitä julkisen kanssa on ollut tekemisissä niin on vain huonoa sanottavaa :)

Tästä syystä mä näkisin, että parasta olisi hakea se mielipide mahdollisimman laaja-alaisesti niin lääkäreiltä, fysioterapeuteilta kuin fysiatreiltakin ja mielellään niin, että yhtä ammattiryhmää edustaa enemmän kuin yksi henkilö. Toinen mielipide on imo aina eduksi.

Mitä enemmän mielipiteitä ja tutkimuksia niin sitä tarkemmin saa haravoitua syytä, samoin tutkimusmenetelmät yms kehittyy jatkuvasti joten mielipiteetkin muuttuu ajan kanssa.

Aikanaan esim polvet leikattiin aika herkästi, kuten mulle tehtiin kiristysleikkaukset molempiin polviin, mutta nykypäivänä niitäkin hoidetaan eri tavalla. Tänä päivänä jos mun polvet olis lahonnu ekaa kertaa niin olisi varmasti 4 leikkausarpea vähemmän :)

Ehkä mä luen jotenkin väärin, mutta sun tekstistä tulee kuva, että et ole kiropraktiaa kokeillut, et usko siihen, et tiedä mitä tekee, et tiedä ketkä sitä tekevät ja et tiedä sen vaikutuksia.

On tullut käytyä mutta tuo sivusto antaa erilaisemman kuvan kuin mitä mulla on ollut kokemuksia asiasta. Ehkä tuokin on kehittynyt ja/tai sitten mulle on sattunut vain väärä hoitoihminen.

Tuosta käynnistä on kuitenkin aikaa jo useampi vuosi.

mutta ei ymmäretä hoitaa alkuperäistä oiretta. Pahimillaan pullistuma leikataan ja alkuperäinen ongelma jää edelleen.

Tuo on varmaankin se joka käy jokaisen mielessä. Vaikka hoito onkin tiedossa, niin onko kuitenkaan syy/seuraus tulkinta ollut oikea.

Leikkaus kun voi aiheuttaa lisääkin ongelmia, mm. leikkauksesta syntyvä arpikudos voi ruveta painamaan hermokanavaa, vaikka välilevyn pullistuma onkin poistettu. Eli vaiva vaihtuu vain toiseen, toivon vain ettei näin käy mun kohdalla :)

Pienelläkin googletuksella törmää tällaisiin ongelmiin ja tämä on imo pirun sääli. Varmasti jokainen kiropraktikko ja suurin osa OMT:ä osaa diagnosoida alkuperäisen ongelman ja hoitaa sen kuntoon, mutta tätä diagnoosia ei koskaan päästä tekemään :(

Tämä on tätä tiedon valtavirran ihmeitä. Jos ei googlea olisi niin tietäisitkö itsekkään, muuten kuin kavereiden kertomana ;)

Mutta, ainakin julkisen puolen sairaanhoidossa selkävikojen/särkyjen kohdalla tuntuisi olevan jonkinsortin perusnormi, että sinne kun menee niin käteen lätkästään buranaa ja viikon sairasloma eikä sen pahemmin asiaa tutkita.

Sitten jos menee uudestaan viikon päästä niin annetaan tulehduskipulääke ja toinen viikko sairaslomaa.

Monilla tietysti voi jo sairasloman aikana hävitä vaivat jos esim työstä johtuva rasitus aiheuttaa ongelmia ja lihaksisto on tulehtunut/ärtynyt.

Mutta, tästä sitten seuraa se että varsinaista ongelman aiheuttajaa ei koskaan selvitetä tai hoideta, ainoastaan hoidetaan sen jälkiseuraamuksia eli kiputilaa/vaivoja.

Sitten joskus ~2kk kieppeillä kun kiputila alkaa lähestyä "kroonisen" rajaa, aletaan vaivaa tutkimaan tarkemmin... Tai vaihtoehtoisesti jos kiputila uusiutuu tarpeeksi usein jonkin ajan sisällä.

Tässä mielessä esim Mehiläisen toimintatapa missä kaikki hoitokerrat/käyntikerrat löytyy suoraan koneelta ilman sen ihmeempiä kaiveluita auttaa potilaan hoidossa koska näistä löytyy tieto. Mutta jos välissä käykin esim julkisen puolella vaikkapa terveyskeskuksessa, niin näistä ei tule mitään tietoa suoraan ilman että potilas niistä kertoo.

Tämän takia imo olisi hyvä pitää jokin yksi yhteyskanava mikä pysyisi aina ajan tasalla jotta se hoitohistoria karttuisi, vaikkakin sitten käy kyselemässä jotain muita mielipiteitä välissä :)

Jos mä olisin sun tilanteessa ja mua odottaisi leikkaus, mä kävisin ton selän kanssa jolla koulutetulla ja kokeneella kiropraktikolla.

Jos on antaa hyvää vinkkiä mistä moisen löytää niin otetaan vastaan.

Puskaradio tämmöisissäkin on joskus parempi, kuin että haahuilee vastaanotolta toiselle eikä tule hullua hurskaammaksi :)

Sitten jos ongelma alkaa vaivata uudelleen, niin varaan taas ajan.

Tuossavaiheessa voi olla ns. liian myöhäistä.

Joku kontrollikäynti voi olla ihan hyvä kk, pari päästä niin kiropraktikkokin näkee "normaalitilanteen" missä lihakset on, eikä aina ongelmatilannetta missä jokapaikka on jo valmiiksi krampissa.

Tällätapaa voisi ainakin jossain määrin kenties ennaltaehkäistäkkin sitä ettei paikat pääse ärtymään siihen tilaan että tulee kipuja.

Samalla voi kenties korjata hoito-ohjelmaa jos jotkin tavoitteet on jo saavutettu mutta osaa ei (esim lihasryhmien voima, jne).

Pidempiaikaisessa kiputilassa tulee vielä fyysisen puolen lisäksi psyykkinen puoli, joka taasen on oma maailmansa. Kipujen vuoksi ulkomaailmasta eristäytyminen/yksinäisyys/masennukset ei ole kivaa kellekkään.

Lihaksilla on liian hyvä muisti :(

Lihaksilla ja hermoilla.

Hermomuisti on sitten pahempi jos hermot alkaa muistamaan kivun, vaikka vaiva onkin jo poistunut. Vähän samaa kuin ihmiset joilta amputoidaan jokin raaja, tuntee vieläkin haamusärkyä siitä raajasta vaikkei mokomaa enää ole olemassakaan.

Miten saisi niskan ja kaulan alueen lihakset parhaiten rentoutumaan? Varmaan jos istuisin paremmassa asennossa koneen ääressä niin jumitukset häipyisi mutta kun ei muista pitää aina hyvää asentoa. Varmaan sen takia särkee pari kolme kertaa viikossa päätä.

Miten saisi niskan ja kaulan alueen lihakset parhaiten rentoutumaan? Varmaan jos istuisin paremmassa asennossa koneen ääressä niin jumitukset häipyisi mutta kun ei muista pitää aina hyvää asentoa. Varmaan sen takia särkee pari kolme kertaa viikossa päätä.

en usko että paranee pelkästään paremmalla istuma-asennolla,
jumppa se on joka lievittää :)

Potilaat kertovat, urheilijat kertovat:
www.selkasivut.fi

Omat selkäkivut alkaa olla aika historiaa :)

Koulutetut kiropraktikot joilla myös vakuutukset kunnossa.

Hienoa, että selkäkivut hellittävät!

Villen tavoin haluan itsekin korostaa, että jos menette kiropraktikolle, varmistakaa että hän on todellakin koulutettu, terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen rekisteröimä ammattilainen, koska kiropraktikko- nimikettä voi käyttää kuka puoskari vain. Koulutetut ovat todella päteviä, mutta alalla liikkuu myös "kansanparantajia", jotka käyttävät kiropraktikko-nimikettä.

Koulutettu kiropraktikko ei tarvitse lääkärin lähetettä hoitaakseen potilasta, mutta kouluttamaton... noh, toivottavasti kukaan ei päädy heidän niksauteltavakseen, koska mitä vain saattaa tapahtua (ja ikävä kyllä on paljon tapahtunutkin ikäviä asioita potilaille, koska kiropraktikko ei ole ollut lääketieteellisesti koulutettu).

Silti kyllä suosittelisin vakavasti, että lääkäri on se ensisijainen valinta erilaisten kiputilojen iskiessä, jonka jälkeen lääkäri voi ohjata eteenpäin, jos on tarvetta. Ennen kiropraktikolle menoa tulisi sulkea pois muut mahdolliset diagnostiset sairaudet vaivan taustalla.