Avernian:
kerran kun suutuin isoveljelle ja se lähti pyörällä karkuun heitin ketjulukon pinnojen väliin ...turvalleenhan se tuli asvaltille
Hyi hyi sinua, tuhma Avernian.
-Itse joskus 3-4 -vuotiaana päiväkodissa katselin talvella vuoden, pari vanhempien poikien touhuja kun ne laittoivat ulkona kielen rautaesineisiin silleesti ihan pikkusen ja saivat kielen sitten hyvin pois. Itse menin saman tien salaa muiden katseilta itse perässä liimaamalla kielen kunnolla lyhtypylvääseen ja sehän jämähti siihen. Oli hankala saada kieli pois. Häpeissään olin kun huomasin, että hoitotäti lähesty hädissään metelillä auttamaan. Vaikka kipeää kävi, repäsin kielen äkkiä pylväästä ennenku täti paljastaa pojille (ja muillekin lapsille, jotka leikkivät rauhassa jonku matkan päässä) että en onnistunut "tempussa". Pojat huomas sitten epäonnistuneen puuhani kun täti porhalsi paikalle ja naureskelivat minulle. Mulla hävetti.
-Keväällä samaisessa päiväkodissa oli pihalla paljon voikukkia, joita lapset innoissaan keräs. Kukat kuitenkin loppuivat ja minä (joka asuin toisella puolen tietä kuin päiväkoti) muistin, että meidän kerrostalon pihallahan on voikukkia vaikka kuinka paljon. Mennään keräämään sieltä. Niinpä lähdettiin isolla porukalla seikkailemaan tien toiselle puolelle. Tie oli aika vilkas, mutta ei onneksi kuitenkaan kovin iso. Autojahan ei kaikki katsellee tietä ylittäessään (katsoinkohan minäkään). Saatiin hyvän aikaa kerätä kukkia rauhassa ja oltais tultu sitten heti takasin päiväkodin pihalle, kun hoitotätit oli huomannee, että iso joukko penskoja on kadonnu. Joku päiväkodin pihalle jäänyt kielikello oli sitten paljastanut, että minä olin johdattanu ison kasan kakaroita kukkien perässä. Siinä sain sitten kuulla toruja ihan roppakaupalla. Hoitotätit oli soittanee kotiinki ja isi ja äiti vihassaan piti mulle tiukan puhuttelun.
-Ja yks kerta isä ja äiti oli kuullee jostain juttua, kuinka joku lapsi oli piirtänyt seinään. Sanoivat sitten mulle, että "Älä vain sinä koskaan piirrä". No, sitten kun omiin oloihini pääsin, piirsin seinään ison, keltasen kissan vahakynällä. En tiedä mikä mulle tuli. Semmosen 70-90 cm pitkän ja 20-30 cm korkean. Kamalat torut sain siitä kuulla ja varmaan tukkapöllyäkin tai vähän isän nahkavyöstä. Kissaahan ei saanu seinästä millään pois. Onneksi muutettiin sen jälkeen kohta toiseen kämppään. Jätettiin kissa seuraaville asukkaille.
[muokattu 31.10.2002 14:03]