lapsuuden hämärät muistikuvat

Mä osoitin peruskoulussa huomattavaa kiinnostusta erillaisiin pamahtaviin ja palaviin aineisiin. Joskus ala-asteen loppulla tai ylä-asteen alussa me opittiin miten alumiinifoliosta, vedestä ja pesusoodasta saa vetyä. Osoittaen jo silloi huomattavaa taitoa keräsimme sitä ensin foliopalloo(Vappu) ja sitten puristimme sen siitä isoon ilmapalloon. Tämä toistettiin useita kertoja ja sitten pistimme siihen yhden kiinalaisen piiiitkääällää langalla ja sidoimme sen murkkupesän ylle. Seuraava räjähdys tuotti kiitettävän paineaallon ja ilmassa oli runsaasti muurahasia ja niitten pesää...

Minua surettaa vieläkin miten voisin silloin tappaa eläimiä muuten kuin syödäkseni...

Karun elämäni paljastukset osa I

Tää ei nyt välttämättä ole mikään mun hehkein lapsuusmuisto, mutta kerron kumminkin kun tämä on täääärkeää. Mä olen siinä mielessä elänyt aika onnellisen lapsuuden, ettei mua lyöty lapsena. Paitsi kerran, avokämmenellä kasvoihin. Muistan sen erittäin hyvin ja sillä kyseenalaistan vieläkin mun äitiä kasvattajana. Eli sitten kun juuri sinulla on lapsi niin älä sitten lyö sitä!!!!

Sellaiset joita on lapsena lyöty paljon tuntuu hyväksyvän sen ihan hienona kurinpitokeinona... ja niin se sitten periytyy

se joka vitsaa säästää se lastaan vihaa!



nojoo ei nyt sentään

"Isän työkavereista" on jäänyt pikku trauma. Yksi tuli kerran meille kylään, ja nosti mut leikillään parvekkeen kaiteen ulkopuolelle (siis koko pojan, oisinko mä ollut jotain 5-6). On aika selkeästi jäänyt mieleen se kun jalkojen ja maan välissä on viiden kerroksen verran ilmaa. Olin niin kauhuissani että en kyennyt edes itkemään jälkeenpäin.

Tietty on hauskojakin muistoja. Mä väitin varmaan ekaluokkalaiseksi asti, että mun silmien väri on punainen - tiedä mistä senkin sain päähäni. No nykyään mulla on punaiset silmät iha oikeesti silloin tällöin

Mulla oli lapsena hillitön tarve pomottaa pikkuveljeä, joka joutui leikeissäni esittämään kaikenlaista patsaasta tyttöön ja kerran naapurissa sijainneen ravintolan kokkiakin.
Muuten olin oikea pyhimys. ...Siis en todellakaan ollut.

Ikävin muistoni taitaa olla kesältä jolloin täytin kahdeksan. Mökillämme oli kylässä joitakin tuttuja ja eräs puolituttu mies tarrasi kiinni rintoihini todeten, että kylläpä ovat kasvaneet kivoiksi. Hävetti niin etten edes kertonut vanhemmilleni.

hyi kamala. miehet on sikoja

Urd:

hyi kamala. miehet on sikoja

No on sitä onneksi tullut myöhemmin mukaviakin kokemuksia miehistä, mutta eihän tuollainen ahdistelu kivaa ole.

Kun olin sellanen vaahtosammuttimen kokonen niin mä sitten löysin siskon(mulla on 10v vanhempi sisko) roskiksesta sellasia outoja putkiloita jotka sitten hiukan vanhempana tajusin tamppoonin asettimiks tms =)
no kuitenkin mä kauhoin niitä roskiksesta ja leikin et ne oli aseenhylsyjä ja tein niistä sitten "ammuksia" ja iskähän sit kysy mistä olin löytäny noin ja se heitti sit pois ja kun kysyin et miks heität pois ne "poika, mä kerron sulle sit kun oot vanhempi" eipä oo pappa vieläkään kertonu *nauraa**nauraa*

Kaverini kyytsäsi minua koulusta kotiinsa silloin tällöin yläasteella ja siinä yhdessä kohdassa AINA tuli puiden tuoksusta ja hiekan rapinasta renkaiden alla mieleen kun äiti vei mut Hyvinkäällä pienenä kerhoon..

Tanya:

Kaverini kyytsäsi minua koulusta kotiinsa silloin tällöin yläasteella ja siinä yhdessä kohdassa AINA tuli puiden tuoksusta ja hiekan rapinasta renkaiden alla mieleen kun äiti vei mut Hyvinkäällä pienenä kerhoon..

Suloinen muisto! olin pienenä aika paljon sairaalassa ja muistan usein vieläkin miltä tuntui odottaa koko päivä nenä kiinni ikkunalasissa, että äiti tulisi käymään...

Katrina:

olin pienenä aika paljon sairaalassa ja muistan usein vieläkin miltä tuntui odottaa koko päivä nenä kiinni ikkunalasissa, että äiti tulisi käymään...

Voih, *iso hali*

Olin ehkä 4v ja keinuin isosiskon kanssa se käski päästää kädet irti. päästin. ja lensin keinusta pää edellä.
isoveli kanto kotiin. ei mua minnekkään sairaalaan ees kuulemma viety. mut muistaisin silti että kun heräsin olin valkotakkisten ihmisten ympäröimänä

Ja näin kerran jouluaattona joulupukin ku oltiin tulossa hautuumaalta, se tuli ulos naapurirapusta. Jotenki sekosin ja tulin onnesta soikeeks ja aloin juosta sitä kohti, mut sillä oli ehkä illan työkeikka paketissa koska se lähti raukka juoksee karkuun ! olimpas pettynyt.

Sain muuten sinä jouluna ihanan nukkekodin*sydän*

Mä muistan ku joskus 4vuotiaana näin semmosen unen et olin piikkimetsässä ja sitte siel räjähti ilmapallo. säikähdin ja aloin itkee. sitte äiti tuli lohduttamaan.
se on varmaan kaikkein varhain muisto

Unity(f):

Mä muistan sen kevät päivän kun me muutettiin Kreikkaan...Siellä m,ä asustelin pienessä vuoristokylässä 6.5 vuotta...Että se oli ihanaa aikaa.... Voi niitä aikoija voi niitä aikoja niin tahtoisin ne elää uudelleen...

Puhutko myös kreikkaa?

Unity(f):

Mä muistan sen kevät päivän kun me muutettiin Kreikkaan...Siellä m,ä asustelin pienessä vuoristokylässä 6.5 vuotta...Että se oli ihanaa aikaa.... Voi niitä aikoija voi niitä aikoja niin tahtoisin ne elää uudelleen...

tuuppas kertomaan noista sun matkoista tonne 'in english' foorumii*hymy*

Avernian:

kerran kun suutuin isoveljelle ja se lähti pyörällä karkuun heitin ketjulukon pinnojen väliin ...turvalleenhan se tuli asvaltille

Hyi hyi sinua, tuhma Avernian.

-Itse joskus 3-4 -vuotiaana päiväkodissa katselin talvella vuoden, pari vanhempien poikien touhuja kun ne laittoivat ulkona kielen rautaesineisiin silleesti ihan pikkusen ja saivat kielen sitten hyvin pois. Itse menin saman tien salaa muiden katseilta itse perässä liimaamalla kielen kunnolla lyhtypylvääseen ja sehän jämähti siihen. Oli hankala saada kieli pois. Häpeissään olin kun huomasin, että hoitotäti lähesty hädissään metelillä auttamaan. Vaikka kipeää kävi, repäsin kielen äkkiä pylväästä ennenku täti paljastaa pojille (ja muillekin lapsille, jotka leikkivät rauhassa jonku matkan päässä) että en onnistunut "tempussa". Pojat huomas sitten epäonnistuneen puuhani kun täti porhalsi paikalle ja naureskelivat minulle. Mulla hävetti.

-Keväällä samaisessa päiväkodissa oli pihalla paljon voikukkia, joita lapset innoissaan keräs. Kukat kuitenkin loppuivat ja minä (joka asuin toisella puolen tietä kuin päiväkoti) muistin, että meidän kerrostalon pihallahan on voikukkia vaikka kuinka paljon. Mennään keräämään sieltä. Niinpä lähdettiin isolla porukalla seikkailemaan tien toiselle puolelle. Tie oli aika vilkas, mutta ei onneksi kuitenkaan kovin iso. Autojahan ei kaikki katsellee tietä ylittäessään (katsoinkohan minäkään). Saatiin hyvän aikaa kerätä kukkia rauhassa ja oltais tultu sitten heti takasin päiväkodin pihalle, kun hoitotätit oli huomannee, että iso joukko penskoja on kadonnu. Joku päiväkodin pihalle jäänyt kielikello oli sitten paljastanut, että minä olin johdattanu ison kasan kakaroita kukkien perässä. Siinä sain sitten kuulla toruja ihan roppakaupalla. Hoitotätit oli soittanee kotiinki ja isi ja äiti vihassaan piti mulle tiukan puhuttelun.

-Ja yks kerta isä ja äiti oli kuullee jostain juttua, kuinka joku lapsi oli piirtänyt seinään. Sanoivat sitten mulle, että "Älä vain sinä koskaan piirrä". No, sitten kun omiin oloihini pääsin, piirsin seinään ison, keltasen kissan vahakynällä. En tiedä mikä mulle tuli. Semmosen 70-90 cm pitkän ja 20-30 cm korkean. Kamalat torut sain siitä kuulla ja varmaan tukkapöllyäkin tai vähän isän nahkavyöstä. Kissaahan ei saanu seinästä millään pois. Onneksi muutettiin sen jälkeen kohta toiseen kämppään. Jätettiin kissa seuraaville asukkaille.

[muokattu 31.10.2002 14:03]

no mullahan noita tarhatarinoita riittää...


Meidän tarhan nurkalla oli iso kivi jonka päälle kuin pääsi pysty hyppäämään aidan toiselle puolelle ja reitti oli vapaa.
No me sit ison kakaralauman kanssa päätettiin kokeilla karkaamista ja tietty koivun oksan avulla kiivettiin kivelle ja siitä sit yksitellen hypittiin aidan toiselle puolelle. Meitä oli joku 5-6 kakaraa ja kun aidan toiselle puolelle päästiin oli karkumatka valmiS (onneksi tarha oli kotipihojen vieressä joten ei ollut hätää eksymisestä). Eli kaikki sit lähdettiin juoksemaan minne sattui naureskellen ja fiksuina kakaroina huudellen jotta varmaan tarhan tädit varmasti kuulivat..no johan sieltä perään pinkas pari nuorempaa hoitotätiä ja jäätiin yksitellen nalkkiin.Saatiin pienet puhuttelut ja poistettiin päiväksi kaikki kiva :( Seuraavana päivänä ku mentiin tarhaan oli se kiva koivun oksa leikattu pois...

kerran ku oltiin kavereiden kanssa pienokaisia ni mentiin läheiselle työmaalle ja vietiin sellaisia isoja styroksilaattoja mukanamme (juostiin työmiehiä metsään karkuun)
ja mentiin niiden styroksien kanssa sitten lähimmälle purolle (joka siinä iässä vaikutti tonavalta) ja tehtiin kepeistä jarru ja airot ja eikun soutamaan (samalla lautalla saatto yrittää olla joku 3 lasta) ja hankalaa se oli..joku 15m kun päästiin soutaen kaikki molskahdettiin siihen likaveteen! eikä ollut kivaa..onneksi koti oli vieressä ja eikun uudet vaatteet ja takaisin kokeilemaan onnea!

voi niitä lapsuuden ajan hauskoituksia!

esim. omenavarkaat! se oli sitten niin hauskaa! muovipussi mukaan ja omenoita keräilee. Hauskin hetki oli aina kun joku tuli huutamaan ja paniikissa piti juosta karkuun! sit kulman takana naurettiin ja mentiin takaisin...

hulluutta

- hulivili hupakko -



[muokattu 31.10.2002 14:20]

Marski:

no esim. omenavarkaat! se oli sitten niin hauskaa!
[muokattu 31.10.2002 14:20]

Joo, muistuu mieleen yksi kerta kun joskus lapsena oltiin omenavarkaissa ison kartanon pihassa(ainakin se tuntui silloin isolta kartanolta). Pihalla hääri jokin vanha mummo pihatöissä, no jännempäähän se oli mitä toden todennäköisemmin siitä voi jäädä kiinni.
Olimme piilossa ison laatikon takan ja kähvelsimme omenoita, aina kun vain mummon silmä vältti.
Juoni toimi hyvin, kunnes tämä vanhus kävelee rauhallisesti sisään ja huutaa: puskii Musti tai jotain vastaavaa.
Aluksi kuuluu vihaista koiran haukuntaa, jonka takia me pienet kerubit lähdemme juksemaan pakoon niin nopeasti kuin vain pääsemme.
Niityn yli pingottuamme ja lopulta aidan taakse päästyämme huomaamme että veren himoinen takaa-ajajamme oli vain pieni sylikoira chihuahua tai yorkki. *nauraa*

Marski:

kerran ku oltiin kavereiden kanssa pienokaisia ni mentiin läheiselle työmaalle ja vietiin sellaisia isoja styroksilaattoja mukanamme (juostiin työmiehiä metsään karkuun)
ja mentiin niiden styroksien kanssa sitten lähimmälle purolle

oon itse kanssa pentuna koklannu samaa. Meidän puro oli niin matala että siellä ei kastunut kun kintut. Mutta oli kiva mennä aina kotiin ja saada huudot siitä ku oli kerännyt pieniä sammakoita ämpärin täyteen..ÄITI TYKKÄS!

meidän äippä oli lastenhoitaja sillon ku oli pieni ja mulla oli tapana purra hoitolapsia varsinkin yhtä Mattia jos ei se suostunut leikkimään mitä tahdoin..anteeksi Matti!
Sen takia olinkin ehkä aina päikkäreillä et muut lapset sai olla rauhassa mun tekareilta..

Mä oon varmaan skidinä makanut maassa ja katsellut tähtiä ja lentokoneita kun ne liitelee taivaan halki... Nyt jos mä nään taivaalla tähtiä tai lentokoneen lentävän mulle tulee outo olo, tulee mieleen jotain pikkuasioita siitä kun olin pieni ja se paikka palaa muistiin missä asuin sillon.... En edes tiedä katsoinko pienenä niitä tähtiä ja lentokoneita, päättelin siitä et olen katsonut niitä, kun nyt katson taivasta kohti tulee joka kerta mieleen lapsuuteni.....
Täyttä utopiaa...